Ensimmäinen pussimäskäyksellä valmistettu olueni on nyt siinä vaiheessa, että olutta voi alkaa varovasti maistelemaan. Pullotuksesta on kulunut viikon verran verran aikaa ja muutama pullo onkin jo tullut maisteltua. Laitoin kaikki pullot kylmään heti viikon jälkikäymisen jälkeen, sillä hiilihapot olivat siinä vaiheessa jo muodostuneet. Mittasin ominaispainon ensimmäisen maistelun yhteydessä ja sen mukaan hiiva oli syönyt kaiken lisätyn jälkikäymissokerin. Aiempien oluiden kanssa en ole huomannut mitään eroa sillä onko pulloja pidetty yksi, kaksi tai kolme viikkoa huoneenlämmössä ennen pullojen siirtämistä kylmään. Tosin aiemmin olen tehnyt olutta vain uutteista.
Tämän oluen kanssa kävi siis sillä tavalla että ominaispaino tippui käymisen aikana huomattavan paljon 1.052 > 1.006, joten attenuaatio oli peräti 90%. Attenuaatio on tavallaan hiivan hyötysuhde, eli se kertoo paljonko hiiva ahmii sokereita käymisen aikana. Hyötysuhde on normaalisti n. 70-80 prosenttia, mutta nyt siis jostain syystä mentiin aika rajuihin lukemiin. Joissain kuivissa ja happamissa belgioluissa ilmeisesti tähdätään korkeaan attenuaatioon, mutta APA -tyyliin se ei kuulu. Jo tuossa vaiheessa ajattelin että tämä olut tuskin tulee maistumaan aivan siltä kuin olin suunnitellut. Alkoholia tuli yhden prosenttiyksikön verran lisää, ja olut kävi todella kuivaksi. Ehkä se vain kuuluu asiaan, ettei ensimmäisellä kerralla kaikki voi mennä täydellisesti putkeen.
Olut on tässä vaiheessa vielä samea ja läpinäkymätön. Chill haze -efekti on läsnä tässä oluessa kuten aikaisemmissakin. Väri on tumman meripihkainen ja päälle muodostuu saippuakuplamainen vaahto, joka ei vielä ole kovinkaan pysyvä. Alkoholia on 6,4%, mikä voi myös vaikuttaa vaahdon pysyvyyteen. Kypsyminen saattaa parantaa tilannetta.
Hieman kaksijakoisin fiiliksin maistoin olutta ensimmäistä kertaa. Olin melko varma, ettei olut tule maistumaan tyypilliseltä american pale alelta, kun speksit menivät noinkin vituralleen. Olin aivan ällikällä lyöty, kun avasin ensimmäisen pullon ja haistelin olutta. Hiivaisen hedelmäinen banaanin aromi työntyi samantien nenään. Ei mitenkään epämiellyttävä tuoksu, mutta ei todellakaan sellainen mitä tässä haettiin. Myös aavistuksen hapan tuoksu. Olenko siis onnistunut valmistamaan mahdollisimman yksinkertaisella APA -reseptillä vehnäolutta?
Maku löi yhtälailla ällikällä. Parhaiten olutta ehkä kuvaa seuraava luonnehdinta: Olut maistuu aivan siltä kuin APA -tyylistä olutta olisi lantrattu Duvelilla. Tässä vaiheessa täytyy muistuttaa, että olut on ollut vasta viikon ajan pullossa, enkä tiedä onko tuo belgi -viba pysyvä vai väistyvä ominaisuus. Tuoksun osalta tuo banaani on alussa voimakas, mutta katoaa hetken päästä olemattomiin. Banaanin esterit oluessa voivat johtua monestakin asiasta. Korkea käymislämpötila voi olla yksi syyllinen. Minulla olut käy siis huoneenlämmössä, n. 22:ssa asteessa. Toinen mahdollisuus on tietysti villihiiva tai bakteeri, joka on päässyt mellastamaan oluessa.
Seuraavana päivänä oli pakko pyytää kaveri kylään maistelemaan olutta kanssani. En sen kummemmin maininnut oluen outoudesta, joten mielenkiinnolla odotin kommentteja. Tuoksusta tuli ainakin heti positiivista palautetta. Ja onhan se totta että mieluummin sitä haistelee banaania kuin viemäriä. Katkeroista tehtiin sellainen huomio, että katkerointi tuntuu suussa voimakkaalta, mutta nielaisun jälkeen katkero ei jää enää suuhun vellomaan. Eli tavallaan napakka mutta lyhyt katkero. Maku on kuiva. Kun olut lämpenee, maussa on hiivaista hedelmäisyyttä sekä karamellimallasta. Eli siellä taustalla se APA:n runko on tunnistettavissa, joskin hieman ohut se on. Kaverille tämä olut olisi mennyt APA:sta, joten tässä maistelussa oli enemmän taas tuota APA -vibaa. Ota tästäkin selvää. Makua pohdittiin yhdessä ja tultiin siihen lopputulokseen että kyseessä on hyvänmakuinen olut. Taisi kaveri mainita, että voisi kuvitella baarissa tilaavansa tämänmakuista olutta. Mitään virhemakuja ei ole havaittavissa, eikä "kotitekoisuus" maistu. Kumpikin oli sitä mieltä että tämä on raikasta ja helposti juotavaa tavaraa. Maku tulee kuitenkin tästä vielä muuttumaan, mutta mihin suuntaan, se on täysi mysteeri.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Edellisistä maisteluista on jo muutama päivä aikaa ja päätin tässä blogia kirjoitellessa korkata yhden oluen lisää. Ensimmäinen huomio on se, että tuoksu on nyt selkeästi vähemmän vehnäolutmainen. Makeaa karamellimallasta! Olen aistivinani jopa aavistuksen mäntyistä humalaa tuoksussa. Maku alkaa myös olla entistä lähempänä APAa. Ehkä tuo banaanisuus oli vain hiivan metkuja, joka kypsymällä häviää. Nyt tämä olut nimittäin tuoksuu paljon enemmän tavanomaiselle amerikkalaiselle pale alelle, eikä banaania ole kuin pieni häivähdys. Jälkimaussa on hieman alkoholin pistävyyttä, joka ehkä tulee pehmenemään kypsymisen aikana. Jälkimaku on maltaisen alkoholinen. Runko taas on kevyen ja keskitäyteläisen välillä. Olisihan se kiva jos tässä olisi enemmän runkoa ja vähemmän alkoholia. Täytyypä tarkkailla maun kehittymistä.
 |
| Ohuempi lasi, vaaleampi väri |
Kotiolutharrastus osaa kyllä yllättää vähän joka käänteessä. Tällainen noviisi on aivan sekaisin. Vehnäolutta, belgiä, apaa. Täh?
Tässä vaiheessa kotiolutharrastusta minua ei hirveästi edes haittaa, vaikka olut ei maistu aivan täydellisesti juuri siltä miltä sen pitää. Ensimmäinen tavoite on se, että oluesta tulee edes jossain määrin juomakelpoista. Laatuseikkoihin voi sitten tulevaisuudessa kiinnittää enemmän huomiota, kun touhuun tulee enemmän rutiinia. Vähän sähellystä tämä oluen valmistus vielä on.
Pikkuhiljaa kohti täydellistä olutta.
Olut on kypsynyt edellisestä maistelusta huomattavasti! Maku on selkeytynyt kaikin puolin ja nyt on todella hyvää olutta lasissa. Tämä on taas niitä hetkiä kotiolutharrastuksessa, jolloin fiilis on aivan katossa. Pitkä odotus ja jännitys on viimein palkittu. Pussimäskäys onnistui!
