keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Autumnal American Wheat Ale

Kuukausi sitten kirjoitin pitkän selostuksen Amerikkalaisen vehnäoluen valmistuksesta. Oluen valmistuksesta jäi hyvä fiilis, sillä kaikki meni suurinpiirtein nappiin. Ainut missä voi hieman jossitella oli hiivasolujen määrä, sillä käytin vanhentunutta nestehiivaa oluen valmistuksessa. Käymisen alkamista saikin odotella pari vuorokautta, mutta onneksi hiiva alkoi toimimaan. Olut viihtyi käymisastiassa vajaat pari viikkoa ennen kuin pullotin sen.

Tämä on nyt kolmas pussimäskäämällä valmistettu olut ja järjestyksessään kuudes kotiolueni. Kyseinen olut on ollut pulloissa jo tovin ja nyt se on saanut myös nimen ja etiketin. Oluen nimeksi tuli Autumnal American Wheat Ale.




Tällä kertaa sain etiketin suunnitteluun apua Brasiliasta saakka, ystävältä, joka halusi auttaa etiketin kanssa. Itse olen melko tumpelo kuvanmuokkauksen kanssa, joten ihan hyvä että sain jälleen homman ulkoistettua :D Ja tyytyväinen olen lopputulokseen. Pienenä yksityiskohtana etiketissä on QR -koodi, jonka päätin lisätä etikettiin. Jokainen älyluurin omistaja voi testata itse mihin se johtaa. Pointtina luonnollisesti siis se, että juoja voi tarkistaa oluesta tietoja halutessaan. Toimii hyvin myös pullon kyljestä skannatessa, testattu on.




Oluen alkoholiprosentiksi muodostui 5,7%. Pullotuksen yhteydessä oluen ominaispaino oli 1.007. OG oli 1.047. Kuvittelin ominaispainon pysähtyvän korkeammalle, mutta näemmä mallasta olisi vaadittu taas lisää. Tai korkeampaa mäskäyslämpötilaa. Hiilihappojen tuottamiseksi lisäsin 95g panimosokeria 11 litraan, jotta saisin hiilihapot arvoon 3.0 (CO2). Vehnäoluesta kun on kyse, niin happojakin saa olla runsaasti. Aiemmin olen lisännyt oluihin n. 2.0 hiilihapot.

No minkälaista olutta tästä sitten tuli? Sanotaanko näin, että parin heikomman oluen jälkeen nyt ollaan taas palattu laadun ääreen. Virtapanimon parhaimman oluen titteli siirtyy täten Centennial American Pale Alelta tälle kuudennelle kotioluelle. Taisin ensimaistelun aikana oikein tuulettaa ja hurrata ääneen, kun olut maistui niin hyvälle. Tuoksu, maku, suutuntuma, hiilihapot, katkero, kaikki toimii. Ei mitään epämiellyttävää ja oikein tasapainoinen.

Olut on lyhyesti sanottuna kevyt, raikas ja hedelmäinen. Sopii nautittavaksi aurinkoisena ja kirkkaana syyspäivänä. Humalan puraisu on tälle mallaspohjalle ihan sopiva (35 IBU). Runkoa oluessa voisi toki olla enemmän ja samoin myös vehnää. Nyt vehnän huomioi vasta jälkimaussa. 20 asteen käymislämpötila auttoi pitämään hiivaisuuden kurissa. Se on tullut huomattua, että lämpötilaa ei oluen valmistuksessa pidä vähätellä! Sillä on suuri merkitys lopputuloksen kannalta.




Oluen vaahto on keskirunsas ja vähän saippuakuplamainen. Tuoksussa humala on esillä sopivasti. Tuoksussa on myös hieman jotain kirpeyttä mitä en osaa sen koommin määritellä. Oluen lämmetessä, tuoksussa on myös jotain samaa kuin nestehiivapussissa oli, hyvä tuoksu. Hiilihappoja on nyt runsaammin, mikä tuntuu suussa ja sen näkee myös kuplasuihkusta tuopin pohjalta kohti pintaa. Vahvat hiilihapot tukevat kevyttä runkoa hyvin. Suutuntuma on siis kevyt, mutta hedelmäinen humala on maussa vallitseva. Sen jälkeen pehmeä mutta riittävä katkero nousee esiin. Jälkimaku jatkuu pitkään ja siinä on katkeroa sekä vehnämallasta.

Se mikä näissä itsemäskätyissä kotioluissa on aivan omaa luokkaansa, on juuri jälkimaku. Nielaisun jälkeen tekee vain mieli maiskutella ja nauttia mausta. Johtuu varmaankin tuoreudesta. Humalan ja maltaan liitto: se on toimiva.

Seuraava kotiolut tulee olemaan koodinimellä "Joulustout".

perjantai 17. lokakuuta 2014

Kreikan bulkkioluet

Pidin jonkin aikaa sitten pari viikkoa lomaa ja matkustin Kreikkaan. Matkakohteena oli kaunis Pargan kylä, joka sijaitsee Kreikan mantereella Joonianmeren rannalla. Loma koostui pääasiassa hyvästä ruuasta ja hienoista maisemista. Toki siinä samalla tuli tutustuttua Kreikan oluttarjontaan.

Parga on pieni n. 3500 asukkaan kylä, joka on suosittu turistikohde kreikkalaistenkin keskuudessa. Pargassa on paljon pieniä kujia joiden varrella on putiikkeja sekä ravintoloita. Ensimmäisten päivien aikana tuli ihmeteltyä paikallisten taitoa ajella autojen kanssa noilla pienillä kujilla, mutta parin päivän jälkeen asia tuntui jo ihan normaalilta. Kylän takana kohoavat vaikuttavat vehreät kukkulat ja toisella puolella avautuu kirkkaan sininen meri.

Pargan lisäksi kävin Meteoran Luostarivuorilla, Necromanteiolla sekä Acheron -joella. Hienoja paikkoja kaikki. Luostarivuoret olivat vaikuttavan näköisiä ja nuo muut kohteet olivat täynnä kreikkalaista mytologiaa. Matkan kohokohtana oli kuitenkin skootterilla ajelu upeissa maisemissa, seudun pikkukyliä tutkien. Aivan mahtavaa touhua!

Tästä voisi tehdä vaikka kattavan matkaselostuksen, mutta tämä on olutblogi, joten keskitytään olueen!

Parga
Kylän kaupat ovat pieniä, joko Mini Marketteja tai Super Marketteja. Mini Marketit ovat lähinnä turisteille tarkoitettuja kauppoja, joissa myydään elintarvikkeita hieman korkeampaan hintaan. Paikan Super Marketit ovat Suomen mittakaavassa yhden K:n K-marketteja. Olutvalikoimaa ei siis ollut hyllymetreittäin ja kaikki kaupan oluet olivat vaaleita lagereita, YHTÄ poikkeusta lukuunottamatta. Siitä myöhemmin.

Kreikan suosituin olut on Mythos. Se on myöskin Kreikan perusbulkkien parhaimmistoa, vaikka mitään suurta makuelämystä siltäkään ei voi odottaa. 25 asteen lämmössä  ja noilla leveysasteilla se maistui kuitenkin hyvälle (jäisestä tuopista). Ja oli siinä sentään jonkin verran makua toisin kuin joissain oluissa, jotka eivät maistuneet yhtään millekään. Kreikassa myytävä Mythos on vahvuudeltaan 5,0%, kun taas kaikki Suomen kaupoissa myytävät Mythokset ovat vahvuudeltaan 4,7%. Ja voin kertoa, että maussa on suuri ero Kreikassa myytävän oluen hyväksi. Suomiversio on todella mauton ja vetinen. Melkein kaikki oluet olivat muuten vahvuudeltaan 5,0%. Tärkkelyksen käytöstä en mene takuuseen, mutta niissä oluissa, joissa oli ainesosat lueteltuna englanniksi, ei tärkkelyksestä ollut mainintaa. Ainoastaan Water, barley malt, hops, yeast.



Jos Mythos on suosituin olut, niin toiseksi suosituin olut tuntui olevan Amstel. Hyi saatana. Yhden kerran tilasin tuota olutta ja se maistui aivan kamalalle. Amstel on hollantilainen olutmerkki ja mieleeni muistui Hollannin reissulta hollantilaisen kaverini tokaisu kaljahyllyjen kohdalla: "Amstel on pulsukaljaa". Nyt ymmärrän. Heineken oli myös aika yleinen näky kaupan hyllyillä ja ravintoloissa. Tuttu olut, ei siitä sen enempää, en ostanut.

Ne suosituimmat

Kreikkalainen Alfa -olut sensijaan oli Mythoksen ohella parhaimmistoa ja hyvin suosittu. Sitä oli monessa paikassa hanassa, samoin kuin Mythosta ja Amstelia. Hintataso Pargassa oli ehkä aavistuksen Suomen hintoja alhaisempi. Kaupassa puolen litran oluttölkki maksoi n. 0,80 - 1,20e. Ravintolassa oluttuopin hinta oli yleensä karvan alta neljän euron, mutta esim. tuo Alfa maksoi eräässä baarissa 2,9 euroa. Ehkä muualla Kreikassa oluen hinta on vieläkin alhaisempi kuin turistien suosimassa Pargassa.

Pargassa oli yksi rockhenkinen baari, jossa oli muutakin olutta kuin lageria myynnissä. Taisi olla viisi kappaletta erilaisia oluita, Corfu Real Ale Bitter ja Guinness Extra Stout ainakin. Tilasin McFarland Traditional Red -oluen. Ei se oikein säväyttänyt, mutta oli mukava maistaa välillä jotain maltaisempaa olutta.

Alfa























Olympic Breweryn FIX Hellas (eli korjaa hellas) oli olut jota maistoin vain kerran. Siitä jäi vähän samat fiilikset kuin Amstelista, en tosiaankaan pitänyt. Sama panimo tarjosi kuitenkin matkan suurimman yllätyksen, sillä kaupasta löytyi olut nimeltään FIX Dark. Tämä on se poikkeus josta aiemmin mainitsin. Tumma lager. No mikä ettei. Otin sen testiin, enkä odottanut siltä ihmeempiä, mutta se olikin yllättävän runsaan makuinen olut. Koko matkan paras olut! Fix Dark on Ratebeerin mukaan Kreikan 25. paras olut. Kolmas saman panimon olut joka tuli maisteltua oli nimeltään Romia. Vain 4,5%, mutta mukavan maltainen maku.


Fix Dark
FIX Hellas


Mitäs muuta tuli maisteltua..

Mythos Radler: Itse pidän Radlerista. Maistui Kreikan helteessä hyvälle.

Prost: Ensimmäinen olut koko reissulla. Taisi olla ihan OK. Panimo: Macedonian Thrace Brewery. Ilmeisesti kuitenkin Kreikassa pantu olut.

Pils Hellas: Pils??? Tämä oli varmaan koko matkan mauttomin olut. Vetinen, eikä minkäänlaista katkeroa. Etsin tästä oluesta tietoa netistä, ja löysin sivun jolla on melkoista hehkutusta. Hah hah! Panimo: Hellenic Breweries of Atalanti

Beeri Beeri: Hauska nimi. Siihen se hauskuus jääkin. Tai no. Sellainen keskiverto, harmiton. Vähän vetinen mutta jotain miellyttävääkin tässä oli. Panimo: Hellenic Breweries of Atalanti

Mitään syväluotaavaa analyysiä en oluista tehnyt, vaan lähinnä arvioin fiilispohjalta. Tässä oluet paremmuusjärjestyksessä ja Untappd -olutsovelluksessa antamani tähdet:

FiX Dark 4 / 5
Mythos Radler 3,5 / 5 (joo, tykkään radlerista)
Mythos 3 / 5
McFarland Traditional Red 3 / 5
Alfa 2,5 / 5
Romia 2,5 / 5
Prost The Original Beer 2,5 / 5
Beeri Beeri 2 / 5
Pils Hellas 1,5 / 5
FIX Hellas 1,5 / 5
Amstel 1 / 5



Yhteenvetona voisin todeta kreikkalaisen perusbulkin parhaimpien olevan paremman makuisia kuin suomalaiset bulkit. Heikoimmat ovat taasen vetisiä ja mauttomia, melko epäolutmaisia, mutta kyllä niillä sentään jano lähtee. Se taitaa ollakin kreikkalaisen oluen päätehtävä.

Olutmatkaajalle Kreikka ei siis ole mikään vaihtoehto. Ruuan ja rentoilun ystäville Kreikka sensijaan on mitä mainioin maa.

Parga


Valtos Beach @ Parga

Skootteriajelulla

Näkymä Pargaan ja Joonianmerelle Ali Pashan linnoitukselta


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Rauhanvuoren Panimon Double Indian Pale Ale 9,2%

Samalla kun katselin Suomi - Kreikka -jalkapallomaaottelua, oli sopiva hetki ottaa jälleen kotiolutta maisteluun. Rauhanvuoren Panimon Double Indian Pale Ale on olutvaihdon seurauksena minulle saapunut olut ja tämä on nyt toinen Rauhanvuoren Panimon olut jota saan maistella. Samalta kotipanimolta aiemmin maisteltu Cascade Pale Ale teki vaikutuksen.

Nyt on siis lasissa hieman tuhdimpi tapaus, eli Double IPA. Tähän tyyliin kuuluu erittäin vahva humalointi ja mallaspohjan on oltava myös tuhti, jotta se tukisi vahvaa humalointia. Alkoholia on sen myötä runsaasti. Täyteläisyyttä ja makeutta näistä yleensä myös löytyy. Yksi lempioluttyyleistäni ehdottomasti.

Rauhanvuoren Panimon Double Indian Pale Ale on vahvuudeltaan 9,2%. Tuon muhkean lukeman saavuttamiseksi on käytetty erivärisiä spraymaltaita sekä dekstroosia (ilmeisesti keventämään makua). Humalista tässä oluessa vastaa Pacific Jade, Styrian Goldings, Tettnanger, Hersbrucker, ja lisäksi Cascade kuivahumalointina. Ennakkoon ajateltuna ei ihan perinteisiä DIPA -humalia, sillä tässä mennään humalien osalta Uuden-Seelannin kautta Britteihin, sieltä Saksaan ja päätyen Yhdysvaltoihin. Hiivana on käytetty Safale US-05 sekä S-04. Katkeroarvoksi on ilmoitettu 64,5 IBU ja väri 23 EBC.



Olut näyttää tyylinmukaiselta. Samettinen, hieman beige vaahto muodostuu oluen pinnalle. Tuoksussa on kylmänä liimamaisuutta / muovisuutta, mutta oluen lämmetessä tuo haju onneksi katoaa. Tuon alkuhajun jälkeen oluen tuoksu ei ole kovinkaan voimakas mielestäni, mutta kuitenkin humala on siinä eniten esillä. Maku on kylmänä aika terävä, mutta se pehmenee huomattavasti oluen lämmetessä. Runkoa löytyy ja suutuntuma on mukavan täyteläinen. Alkoholi maistuu aluksi hieman läpi, mutta tuokin asia korjaantuu oluen lämmetessä. Katkeroa voisi ehkä olla hieman enemmänkin, sillä nyt katkeron puraisu jää hieman puolitiehen.

Kyllä tästä Tupla IPAn tunnuspiirteet löytyy, joskin jotkin ominaisuudet voisivat olla vahvempina ja monipuolisempina. Tuoksu voisi olla iskevämpi ja katkeroa myös enemmän. Lopulta tätä juo ihan mielellään ja se on huomionarvoista, että makunautinto kasvoi juoman huvetessa.

Arvosanaksi annan tälle oluelle:

 6 / 10

lauantai 4. lokakuuta 2014

Olutta laivalta: Viking Amorella & Grace

Työpaikan järjestämä piknik-risteily toimi oivana oluenhakureissuna, varsinkin kun nykyään laivojen olutvalikoima on alkanut miellyttämään vaativampaakin oluenjuojaa. Edellisestä laivareissustani on jo jokunen vuosi aikaa ja laivojen olutvalikoimissa onkin tapahtunut huomattava muutos parempaan suuntaan. Laivojen pubeista voi ostaa laatuolutta kotiin ja Taxfreessakin olutvalikoima on nykyään yllättävän hyvä, ainakin Viking Gracella. Hintataso on myös karkeasti ottaen -50% Alkon hinnoista.



Reittausblogi onkin jo aiemmin tehnyt katsauksia laivoilta saataviin oluihin, joten toimikoon tämä postaus pienenä päivityksenä laivojen oluttilanteeseen.

Matka alkoi Turusta Viking Amorellalla ja Maarianhaminassa suoritettiin laivanvaihto Viking Graceen. Amorellalta sai ostaa pubista sixpackeja mukaan ja nämä oluet on nähtävillä kuvassa.

Amorellan pubista

Amorellan Taxfreessa oli muistaakseni Stallhagenin oluita sekä Uusi-Seelantilaisen Monteith's -panimon oluita. Itse ostin kaikki juotavat vasta paluumatkalla Viking Gracelta.

Viking Gracen Rockmore -baarista sai ostaa kotiin seuraavia oluita sixpackeina:



Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta, mutta eiköhän noista jotenkin selvää saa. Itse ostin Lagunitas IPAa drinkkilipuilla. Hieman huvitti maksaa 2 euroa sixpackista. Lagunitas IPA on oikein hyvä IPA omaan makuuni ja parasta ennen -päiväys on reippaasti ensi vuoden puolella.

Tässä vielä kuvina kaikki oluet mitä Viking Gracelta ostin:





Gracen Taxfree -myymälän olutvalikoima oli parempi kuin Amorellalla. Kaikkien "laatuoluiden" hinnat olivat kahden euron kummallakin puolen. Monteith's 4-pack maksoi 4,5e, Stallhagenit 2,3e / kpl. Kuvien oluiden lisäksi Taxfreessa oli myynnissä ainakin Punk IPA (1,75e), Weihenstephanerin Hefe, Hoegaarden ja Stallhagen Pale Ale. Viimeksimainittua en ostanut, sillä olen joskus ostanut sitä Alkosta, eikä se oikein vakuuttanut. Muutoin olen yleensä pitänyt Stallhagenin oluista ja tuo Lemon Ale on ainakin todella hyvä, kun sitä joskus hanasta maistoin.

Laivalle kannattaa nykyään siis suunnata olutostoksille, vaikka bulkkitavara ei maistuisikaan.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...