Suklaaoluen valmistus

Liekö Puutorin Vessassa (nykyisin WaterLoo Pub) nautitun Young's Double Chocolate Stoutin innoittamana päätin ensimmäistä kertaa kokeilla suklaaoluen valmistusta. Ylipäätään en ole aikaisemmin kokeillut oluen maustamista millään ylimääräisillä ainesosilla, vaan oluiden makupaletin ovat muodostaneet ne tutut pääraaka-aineet, eli vesi, mallas, humala ja hiiva.

Etsin netin keskustelupalstoilta tietoa siitä, missä muodossa suklaata kannattaa lisätä olueen, sekä missä vaiheessa se kannattaa tehdä. Lisäksi kyselin itsekin eräässä someryhmässä vinkkejä suklaan lisäämisestä olueen. Yksi paahdetuista maltaista on nimeltään suklaamallas, mutta oman kokemukseni mukaan pelkästään suklaamaltaan lisäämisellä reseptiin ei saavuteta kovinkaan suklaista lopputulosta. Halusin nyt valmistaa olutta, jossa suklaa todellakin tuoksuu ja maistuu.

Missä muodossa suklaata sitten voi lisätä olueen? Sanottaakoon heti alkuun että huonoin vaihtoehto on taloussuklaan tai jonkun suklaalevyn dumppaaminen oluen sekaan. Suklaan valmistuksessa käytetään kaakaovoita ja muita rasvoja sitomaan suklaata yhteen. Näitä rasvoja ei haluta pilaamaan olutta.

Suositeltavampaa on mennä enemmän suklaan alkulähteille. Parhaat vaihtoehdot suklaan lisäämiseksi olueen ovat kaakaojauhe, sekä kaakaonibsit. Näistä kahdesta suositellumpi tuntuu olevan nimenomaan kaakaonibsit. Ne ovat siis rouhittuja kaakaopapuja. Kaakaojauhetta käytettäessä jauheen on syytä olla 100% kaakaojauhetta eikä kaakaojuomajauhetta, johon on lisäytty sokeria ja muita aineita. Jauheen käyttämisessä on vain se huono puoli, että kuivan katkera kaakaojauheen maku voi dominoida oluessa liikaa, kun taas nibsejä käyttämällä suklaan maun kontrollointi on helpompaa. Myös kaakaojauheen olomuoto saattaa tuottaa joitakin ongelmia oluessa. Sitä kuitenkin käytetään paljon ja se on ihan pätevä vaihtoehto, etenkin lisättäessä keiton loppuvaiheessa.

Raakakaakaonibsejä

Päätin itse käyttää suklaaolueni valmistuksessa kaakaonibsejä, joten keskityn tässä nyt niihin. Kaakaonibsejä voi ostaa ainakin liikkeistä jotka myyvät  niinsanottua 'superfoodia'. Itse ostin raakakaakaonibsejä Punnitse & Säästä -liikkeestä, jossa sitä oli myynnissä sekä valmiiksi pakattuna, että irtonaisena. Halvemmaksi tuli ostaa irtonaisena, sillä tarvittava määrä oli suurinpiirtein tiedossa.

Kaupoissa myytävät raakakaakaonibsit olisi syytä paahtaa ennen käyttöä, jolloin niistä irtoaa enemmän suklaan makua olueen. Raakakaakaonibsien paahtaminen on helppoa. Lämmitin uunin 150 asteeseen ja paahdoin nibsejä pellillä leivinpaperin päällä 10 minuuttia. Nibsien väri muuttui paljon tummemmaksi. Samalla pääsi hyvään suklaaoluenvalmistusmoodiin, kun keittiön täytti herkullinen suklaan tuoksu.

Nibsit menossa uuniin

Paahdettuja kaakaonibsejä

Parhaat tavat lisätä kaakaonibsejä olueen on joko keiton loppuvaiheessa tai lisäämällä käymisastiaan käymisen jälkeen (joko sekundääriin tai suoraan ykköspönttöön). Itse ajattelin kokeilla lisäämistä sekä keiton lopussa että käymisastiaan käymisen jälkeen. Suositeltava aikaväli nibsien lisäämisessä keittoon on 10-15 minuuttia ennen keiton loppumista. Käymisastiassa nibsien tulisi sen sijaan olla n. viikon ajan, jotta niistä irtoaa sopivasti suklaata. Oikeista määristä en voi olla vielä varma. Se selviää vain kokeilemalla. Keittoon meni tällä kertaa nibsejä 4,8g / litra ja lisäsin ne humalasukassa 13 minuuttia ennen keiton loppua. Siten ne on helppo poimia pois keiton päätyttyä. Käymisastiaan ajattelin myöhemmin laittaa loput nibsit mitä tuli ostettua, eli tässä tapauksessa 7,7g / litra, paahdon kautta nekin.

Tämänkertaisesta oluesta sen verran että tyylillisesti päätin tehdä stoutin ja vielä tarkemmin ottaen kaura -stoutin. En ole aikaisemmin käyttänyt kauraa oluen valmistuksessa, joten voi sanoa että tämä olut on monellakin tapaa mielenkiintoinen kokeilu. Myös panimolaitteistoon on tullut päivitystä, kuten aiemmassa kirjoituksessa kerroin, joten siinäkin mielessä nyt ollaan todellakin jännän äärellä!

Reseptiin päätyi tietenkin suklaamallasta, mikä toivon mukaan luo alustavasti hyvän pohjan suklaiselle oluelle ja toimii yhteistyössä nibisen kanssa suklaan korostajana. Päätin tehdä ihan perinteisen brittityylisen oatmeal stoutin johon suklaan luulisi istuvan vallan hyvin. Perusmaltaissakin käytin pääasiassa brittiläistä Maris Otter -mallasta. Humalapuolella on vain yksi humalalisäys keiton alussa, brittiläistä target -humalaa. Hiivana on brittiale -hiiva Safale S-04. Kauran pitäisi tuoda olueen pehmeän silkkistä suutuntumaa. Oluen lopputulos on toivottavasti tasapainoinen, ei liian makea eikä liian kuiva. Reseptiä laatiessa käytin hyväksi tätä artikkelia, jossa kerrotaan aika hyvin minkälainen kaura -stoutin tulisi olla.

Kauraa käyttäessä helpointa on ostaa pikakaurahiutaleita. Ne ovat valmiiksi rikottuja hiutaleita eli hienojakoisempaa kuin kokonaiset kaurahiutaleet. Pikakaurahiutaleita voi laittaa suoraan mäskin sekaan ja antaa mäskäytyä siinä missä maltaatkin. Kokonaisia kaurahiutaleita pitäisi keittää ennen kuin niitä voi käyttää, jotta niistä lähtee tärkkelystä irti mäskäyksen aikana.

Resepti:

Mäskäys: 60min 66-68 asteessa

Maltaat

Crisp Finest Maris Otter 6.5 EBC 2000g
Viking Pale Ale 5 EBC 750g
Pikakaurahiutaleet 2 EBC? 255g
Crisp Chocolate 1000 EBC 250g
Viking Cara Plus 200 EBC 170g
Viking Roasted Barley 900 EBC 55g

Keitto 60min:

Target 8% 18g 60 min 1,5g / litra 29,5 IBU
Raakakaakaonibsit (Raakakaakaopapurouhe) 66g, 4,8g / litra 13 min
nibsejä paahdettu uunissa 150 asteessa 10 min

Safale S-04

(Käymisastiaan käymisen jälkeen 100g kaakaonibsejä 7,7g / litra)

Eräkoko 13,5 litraa. Ennen keittoa 18 litraa ja 1.043

OG: 1.054
FG: 1.014
Alc: 5,7
Väri 68,3 EBC
Katkero 29,5 IBU
Mäskäystehokkuus: 68%


Mäskäys oli tällä kertaa entistä helpompaa kun käytössä oli ensimmäistä kertaa uusi mäskäysastia, 30 litran teräksinen ruokatermos, jonka jo viime blogikirjoituksessa esittelin. Maltaan ja veden suhde oli 3 litraa per kilo, ja mallasmäärän ollessa n. 3,5 kiloa, täytyi vettä laittaa mäskäysastiaan yli 10 litraa. Tämä ei olisi onnistunut vanhalla menetelmällä, eli yhdellä 10 litran kattilalla. Olisin joutunut mäskäämään osan maltaista toisessa kattilassa. Nyt vain lämmittelin kattilalla mäskäysveden sopivan lämpöiseksi ja kippasin mäskäysastiaan. Sen jälkeen maltaat perään ja mittasin lämpötilan. Tavoitteena oli 68 astetta ja mittari näytti 67,7 astetta. Mainiota!

Sekoittelin mäskiä kertaalleen mäskäyksen puolessavälissä 30 minuutin kohdalla. Siinä vaiheessa ei ollut lämpötila tippunut kuin muutaman asteen kymmenesosan. Mäskäyksen loputtua lämpömittari näytti tasan 66 astetta, joten mäskin lämpötila oli laskenut tunnissa 1,7 astetta. Totesin että lämpötilan laskuun vaikutti eniten sekoittelu mäskäyksen keskivaiheilla. 1,7 asteen lasku on melko vähän, joten olen erittäin tyytyväinen tämänkertaiseen mäskäysprosessiin.

Huuhtelun tein siten että kauhoin mäskiä siivilään jonka alle olin laittanut vielä siiviläpussin. Käymisastia kaiken alapuolella otti vierteen talteen. Sitten vain kaadoin sopivan lämpöistä huuhteluvettä mäskin läpi. Kaikki mäski ei kerralla mahtunut lävikköön, joten piti huuhdella yhteensä kolme "läviköllistä" mäskiä, yksi satsi kerrallaan. Tämä huuhtelutapa tuntui astetta järkevämmältä kuin aiempi mäskäyspussin huljuttelu käymisastiassa huuhteluveden kanssa. Ei tämä vieläkään optimaalisin tapa ole, mutta ihan hyvinhän se sujui. Siiviläpussiin ei lopulta kertynyt paljonkaan mitään ylimääräistä, alle desin verran jotain todella hienojakoista höttöä.

Kuvia huuhtelusta:

Huuhtelulaitos

Huuhtelua

Valutusta, kunnes sopiva määrä vierrettä on kasassa

Keitto tapahtui kahdessa 10 litran kattilassa ja keiton alkaessa 60 minuutin kohdalla humalalisäys (target) ja 13 minuutin kohdalla paahdettuja kaakaonibsejä humalapussukassa. Koska kattiloita on kaksi, niin laitoin kumpaankin kattilaan saman verran humalaa sekä nibsejä. Yksinkertaista.

Keitto

Humalapellettejä

Kaakaonibsejä

Vierteen jäähdytyksen tein tällä kertaa ensimmäistä kertaa siten, etten pitänyt kattilan kansia päällä jäähtymisen aikana. Tein tämän kahdesta syystä, ensinnäkin siksi että vierre jäähtyy nopeammin ja toiseksi siksi, että olen lukenut jostain että DMS saattaa sitoutua olueen vielä jäähdytyksen aikana. Ja kuuma vierre höyryää kattilan sisällä aikalailla. Ilman kansia jäähdyttäminen on pieni kontaminaatioriski, mutta luotan siihen ettei mitään pöpöjä tule olueen. Sekoittelin vierrettä aina välillä, jotta se jäähtyisi nopeammin. Reilu puolisen tuntia kesti vierteen jäähtyminen hiivauslämpötilaan.

Jäähdytysmekanismi

Hiivaus

Ennen hiivausta ilmastin vierteen kauhomalla sitä useampaan kertaan. Hiivan nesteytin ennen lisäämistä. Hiivana siis Safale S-04.

Pönikkä on nyt ollut kellarissa käymässä parisen viikkoa. Eilen mittasin ominaispainolukeman, ja se näytti 1.014. Juuri sopiva lukema mielestäni. Maistoin myös näytettä ja kyllä siinä on etenkin suklaan aromia jonkin verran. Maku on toki vielä raaka, mutta lupaava.

Lisäsin ominaispainon mittauksen yhteydessä kaakaonibsejä käymisastiaan, jotta suklaan maku tehostuisi entisestään. Itse tein nibsilisäyksen oikeastaan tämän ohjeen mukaan.

Eli paahdoin ensiksi kaakaonibsit samalla tavalla kuin aiemmin. Laitoin nibsit astiaan ja kaadoin vodkaa päälle sen verran että nibsit peittyivät. Vodkaa siis sen takia, että ne imevät nibseistä tehokkaasti makuaineita itseensä ja samalla nibsit desinfioituvat. Annoin astian olla foliopaperilla peitettynä huoneenlämmössä kaksi vuorokautta, jonka jälkeen kippasin vodka-nibsi -sekoituksen käymisastiaan. Seos tuoksui muuten valtavan suklaiselle! Nibsit olivat selkeästi luovuttaneet makua vodkaan. Vodkan lisääminen oluen sekaan ei suinkaan pilaa olutta, päinvastoin, se todennäköisesti tekee siitä vain parempaa. Ja nyt ei ole kyse mistään isosta määrästä. Ajattelin antaa nibsien olla viikon ajan käymisastiassa ennen kuin pullotan oluen.

Alin kuva 2vrk vodkan lisäämisestä

Käyttämäni tyyli ei missään nimessä ole ainut ja oikea tapa käyttää nibsejä, vaan tapoja on useita. Tämä oli minun tapani tällä kertaa ja myöhemmin tulen raportoimaan miten se lopulta onnistui. Jos joku tästä nyt sai myös inspiraation valmistaa suklaaolutta, niin ei muuta kuin kokeilemaan!

Uusi mäskäysastia / panimolaitteiston esittely

Kotipanimolaitteistoon on tullut vähän päivitystä, sillä olen saanut uuden mäskäimen. Aiemmin mäskäimen virkaa on toimittanut 10 litran kattila ja mäskäys on tapahtunut pussimäskäämällä uunissa. Tämä tapa on toiminut varsin hyvin ja mäskäystehokkuus on ollut hyvää luokkaa. Huuhtelun olen tehnyt huljuttamalla mallaspussia käymisastiassa, johon olen laittanut tarvittavan määrän huuhteluvettä.

Nyt pussimäskääminen loppuu ainakin toistaiseksi, sillä jatkossa mäskään maltaat 30 litran ruoka / kahvitermoksessa. Kyseinen pönttö pitää lämpöä erinomaisesti, joten se soveltuu mäskäysastiaksi vallan mainiosti. Laitoin termokseen 10 litraa lämmintä vettä ja parin tunnin aikana lämpö oli laskenut suurinpiirtein asteen verran. Odotan innolla, että pääsen kokeilemaan uutta mäskäintä ihan maltaiden kera.

Käytännössä mäskäysvaihe tulee muuttumaan siten, että:

- Mallaspussia ei tarvita enää mäskäyksessä
- Uunia ei tarvita enää mäskäyksessä
- Mäskiä ei välttämättä tarvitse sekoitella mäskäyksen aikana, toisin kuin uunissa mäskätessä, jolloin lämpö jakautuu epätasaisesti kattilan sisällä
- Voi mäskätä kerralla isompia määriä

Mäskäys siis helpottuu entisestään. Ennenkään se ei ole kovin vaikeaa ollut, mutta nyt pääsee entistä vähemmällä vaivalla. Pussimäskäyskin tietysti onnistuisi tuolla vehkeellä, mutta minulla ei ole tarpeeksi isoa mallaspussia siihen tarkoitukseen. Jos olisi, niin huuhtelun voisi tehdä mäskäysastiassa ja hanasta voisi päästää vierteen suoraan keittokattilaan. Katsoin juuri että esimerkiksi lappo.fi -verkkokaupassa olisi 27 ja 35 litran mäskäyspussit myynnissä. Hinta on kuitenkin siinä kolmenkympin korvilla. Hmm.

Toki tuo astia on myös muunneltavissa sellaiseksi, että siinä voi tehdä mäskäyksen ja huuhtelun ilman mitään mäskäyspussia. Hana pitäisi vaihtaa ja tehdä sisälle siiviläviritys tai laittaa kupariputkea. Noh, tässä vaiheessa en ala vielä nikkaroimaan. Ensimmäisen mäskäyksen teen ihan vaan laittamalla veden ja maltaat suoraan astiaan ja annan maltaiden mäskäytyä sellaisenaan.

Huuhtelu ei onnistukaan enää samalla tavalla kuin ennen, joten päätin hankkia Reittausblogissa suositellun IKEA:n lävikön. En ole vielä varma millä tyylillä sen huuhtelun sitten teen, mutta siiviläpussi tulee siinä tarpeeseen joka tapauksessa.

Keitto tapahtuu edelleen kahdessa 10 litran kattilassa, joten eräkokoihin ei ole tulossa muutoksia ainakaan vielä. Olen muutenkin huomannut että 12 litran satsit ovat vallan sopivia meikäläiselle.

Nyt kun pääsin vauhtiin, niin voisin tässä samalla esitellä koko tämänhetkisen panokaluston.

30 litran mäskäysastia sekä 2kpl 10 litran kattiloita

Hanallinen käymisastia, automaattilappo, pullotuspäät hanaan ja lappoon, ominaispainomittari, digitaalinen lämpömittari, lävikkö ja siiviläpussi

Lisäksi löytyy toinen käymisastia jossa ei ole hanaa. Hanallinen käymisastia toimii pullotusastiana ja hanattomassa astiassa käytän oluet. Aiemmin olen pullottanut olueni lapon ja siihen liitettävän pullotuspään avulla, mutta viimeiset kaksi olutta olen pullottanut käymisastian hanasta pullotuspään kanssa. Hanan päästä pullotus käy helpommin kuin lapon kanssa. Digitaalisen lämpömittarin ostin vähän aikaa sitten Clas Ohlsonilta, hinta oli alle parikymppiä. Uusi lämpömittari tuo lisämukavuutta ja helpottaa lämpötilojen mittaamista. Hankin uuden ominaispainomittarin myös kun epäilin, että vanha näyttää mitä sattuu. Ja uusi mittari näyttää 0.003 vähemmän kuin vanha mittari. Kalibroin mittarit 20 asteisessa vedessä ja uusi mittari näytti lukemaa 1.000 kuten pitää.

Paljon on siis tapahtunut muutoksia ensimmäisistä oluenvalmistussessioista. Edelleen mennään kaikin puolin manuaalisesti, mutta viime aikoina olen himoiten katsellut netistä Grainfatherin tai Braumeisterin kaltaisia puoliautomaattisia / täysautomaattisia oluenvalmistuslaitteita. Kyllä tässä sellainen kutina on, että jossain vaiheessa kotiin saapuu vehje jolla voi hoitaa mäskäyksen, huuhtelun ja keiton yhdessä ja samassa pöntössä. Hintaa noilla laitteilla on tosin 500 eurosta ylöspäin, ja jos oikein haluaa hifistellä, niin Braumeisterin 20 litran vekotin maksaa ~1600 euroa. Tällä hetkellä halvin Suomessakin myynnissä oleva laite Bulldog Brewer maksaa Viinitalo Melkkossa 490 euroa. Jos jollakin on kokemuksia näistä laitteista, niin laittakaapa ihmeessä kommettia ja suosituksia. Uskoisin vastaavien laitteiden yleistyvän entisestään nyt kun kotiolutharrastus leviää ympäri maailmaa ja yhä enemmän alkaa olla kysyntää kyseisille laitteille. Katsellaan mihin oma kalusto tästä vielä kehittyy.

Seuraavasta oluesta voisin paljastaa sen verran, että siitä on tulossa suklainen tapaus, ainakin jos kaikki menee nappiin!

Helppo uuteolut #17

Kaverini päätti järjestää illanistujaiset kotonaan ja olutta piti saada tarjolle, vieläpä itsetehtyä. Niinpä pyöräytimme kaverini kanssa satsin olutta koti-iltamia varten. Tarkoituksena ei ollut tehdä makunystyröitä räjäyttävää kamaa, joka vetää ikenet tiukille, vaan ihan perusolutta mahdollisimman helpolla kaavalla. Kaverini oli ostanut yhden purkin Finlandia Dark -olutuutetta, jonka pohjalta olutta lähdettiin tekemään. Ostimme vielä toisenkin purkin uutetta, (Finlandia Traditional) jotta olueen tulisi makua hieman enemmän.

Olen tehnyt vastaavan oluen kerran aikaisemmin ja se oli itse asiassa ensimmäinen koskaan tekemäni olut, Astonishing Ale nimeltään. Ensimmäisen oluen valmistuksesta kertovan blogikirjoituksen voi vilkaista täältä. Se oli helppo olut, jolla harjoittelin oluen panemista, ja se kelpasi ensimmäiseksi olueksi vallan hyvin. Samalla tavalla valmistui tämä kyseinen "bileolut", mutta eri uutteilla tällä kertaa. Kyseessä on järjestyksessään 17. olut.

Oluen resepti on hyvin yksinkertainen:

Finlandia Dark 1kg
Finlandia Traditional 1kg
Sokeri n. 250g / 4dl

2pkt purkkien mukana tullutta hiivaa

Eräkoko 15 litraa
OG: 1.046
FG: 1.013
Alkoholi: 4,7%

Reseptissä oleva sokerilisäys tuo olueen n. 1% lisää alkoholia. Näin päästiin tasan 4,7% vahvuuteen.

Ohjeet tämän oluen valmistukseen:

Esivalmistelut: Desinfioi käymisastia ja muut tilpehöörit. Liota uutepurkkeja tiskialtaassa lämpimässä vedessä kymmenisen minuuttia. (uutteesta tulee notkeampaa).

Uutepurnukka vesihauteessa

Kiehauta n. 5 litraa vettä ja lisää sokeri. Kippaa sokerivesi käymisastiaan. Kaada uutepurkkien sisältö sekaan ja sekoita kunnolla. Huuhtele purkit sisältä kuumalla vedellä ja kippaa loputkin uutteet pönttöön. Lisää kylmää vettä haluttuun litramäärään saakka. (Tässä tapausessa vettä lisättiin 15 litran merkkiin saakka ja mittasimme ominaispainon, joka oli 1.046.)

Odota, että vierre jäähtyy hiivauslämpötilaan eli 20-25 asteeseen. Ilmasta vierre (eli sekoita voimakkaasti tai nostele kauhalla vierrettä, jotta vierteeseen tulee happea) Lisää kummankin uutepurkin hiivat käymisastiaan. Kansi kiinni, vesilukko paikalleen ja oluen voi antaa käydä rauhassa viikon -pari.

Jälkikäymissokeri lisättiin ennen pullotusta; 78 grammaa, eli 5,2g / litra. Käytimme ihan tavallista kidesokeria, joka kiehautettiin pienessä määrässä vettä, jotta sokeri desinfioituisi ja liukenisi veteen. Sen jälkeen litku jäähdytettiin huoneenlämpöön ja kaadettiin toiseen käymisastiaan (pullotusastia). Olut siirrettiin lapolla pullotusastiaan sokeriliemen päälle. Pullotus tapahtui käymisastian hanan ja pullotuspään avulla.

Maistoimme olutta ensimmäisen kerran pari viikkoa pullotuksen jälkeen ja siinä vaiheessa oluessa oli vielä kotikaljamaisia piirteitä. Ne kuitenkin hävisivät kypsytyksen myötä ja kuukauden pullossaolon jälkeen olut alkoi olla kypsynyttä. Oluesta tuli aika tummaa, mikä oli tiedossa. Valoa vasten katsoessa näkee että väri on hieman punertava.

Ja se täytti tarkoituksensa, eli pippaloihin saatiin mukavaa juotavaa. Oluesta tykättiin ja yksi kommentti taisi olla "parempaa kuin Guinness". Olut on helposti juotavaa, siinä on makeutta ja pieni humalan puraisu...korjaan nipistys, jälkimaussa. Jos oluen makua vertaa johonkin, niin minulle tulee ainakin mieleen jokin tumma tsekkilager, kuten esim. tumma Velko. Velko oli itselleni ensimmäisiä tummia oluita, mitä tuli juotua.

Ihan kelpo juotavaa tämä on, mutta omaksi ilokseni en tälläista olutta enää tekisi. Alusta saakka tässä harrastuksessa on ollut päämäränä uuden oppiminen ja omien panokäytäntöjen kehittäminen. All grain -touhu vei mennessään jo harrastuksen alkuaikoina. Tekemällä kaiken alusta asti itse, alkaa paremmin ymmärtämään mitä mikäkin ainesosa tekee oluessa. Vain kokemuksen myötä oppii tuntemaan mitä makuja tai aromeja yksittäiset maltaat, humalat ja hiivat tuovat olueen. Kokemuspankki senkuin kasvaa testaamalla eri asioita ja muokkaamalla reseptejä.

Valmiiksi humaloiduilla uutepurkeilla saa toki äärettömän helposti olutta aikaiseksi ja siksi uutteiden kanssa onkin hyvä aloitella harrastusta.

Se on kuitenkin fakta, että itsetehdyn oluen tarjoaminen kavereille tai tuttaville tuo hyvän mielen kullekin osapuolelle. Tämä tuli taas todistettua!