Valmistin oluen pussimäskäämällä uunissa ja mäskin lämpötila pysytteli aikalailla 68 asteen tuntumassa koko mäskäyksen ajan. Tässä oluen resepti:
Maltaat:
Vehnämallas 1250g
Pale Ale 1000g
Cara Munich 100g
Dekstroosi 375g
Humalat:
Hallertauer Mittelfrüh 12g
Hiiva:
Safbrew WB-06
Eräkoko: 12,5 litraa
OG: 1.045
FG: 1.004
Alc. 5,8%
Katkero: 12 IBU
Väri: 12 EBC
Ominaispaino ennen hiivan lisäämistä oli 1.039, joten päätin nostaa alkoholin määrää lisäämällä olueen hieman dekstroosia eli panimosokeria (tsot tsot sanoisi saksalainen). Näin sain ominaispainoksi ennen hiivaamista 1.045. En kuitenkaan ollut varustautunut siihen, että käymisen jälkeen ominaispainomittari näyttäisi lukemaa 1.004. Jälkikäymissokeria lisäsin tällä kertaa 100 grammaa, mikä on enemmän kuin missään aiemmassa oluessa. Vehnäoluessa kuuluu olla kunnon hapot.
Ja kunnon "hapot" tässä oluessa onkin, nimittäin oluen valmistuksen jossain vaiheessa on sattunut jotain mikä sai tämän oluen maistumaan happamalle. Aivan kuin hapanolutta! Tuoksu on hapan ja omenankuorimainen. Vehnäolutmaisuutta ei tuoksussa ole. Maussa happamuus on myös päälimmäisenä ja jälkimaku on todella kuiva, kuten voi tuosta loppuominaispainosta päätellä. Ei tämä sentään mitään viinietikkaa ole, vaan ihan juomakelpoista. Pullotusvaiheessa huomasin tuon happamuuden ensimmäistä kertaa. Lievä happamuus on ihan tyypillistä vehnäoluelle vielä pullotusvaiheessa, mutta tämän oluen kohdalla happamuus ei hävinnyt minnekään kypsymisen jälkeenkään.
Ylempänä oleva kuva on otettu pari viikkoa pullotuksen jälkeen, jolloin olut oli vielä vehnäolutmaisen samea. Olut kuitenkin kirkastui aivan täysin, mikä ei tietenkään ole tyylille ominaista. Tietysti sameutta olueen saa lisättyä kun kaataa pullon pohjalta hiivaa sekaan. Tämän oluen kohdalla hiivan kaataminen hieman leikkaa tuota happoisuutta, mutta koko hiivasakkaa en kuitenkaan olueen viitsi kaataa.
Jälleen yksi opettavainen kokemus oluen valmistuksessa. Vierteen jäähtyminen keiton jälkeen tulee tapahtua nopeasti!