Arvio: Chimay Dorée 4,8%

Pitkästä aikaa olutarviota kehiin. Alkon valikoimaan on saapunut trappistiolut Chimay Dorée / Gold / Black. Rakkaalla oluella on monta nimeä. Olutta on pantu munkkien toimesta alunperin heidän omaan käyttöönsä ja se on vahvuudeltaan kevyempi kuin trappistioluet normaalisti. Alkoholia löytyy 4,8%.

Tästä oluesta pääsivät ajan myötä nauttimaan munkkien lisäksi muutkin luostarin työntekijät ja sitä on tarjoiltu myöskin luostarin vieraille. Oluen kerätessä yhä enemmän suosiota Chimayn luostaripanimo joutui valinnan eteen, eli alkaako se valmistaa olutta myös myytäväksi, vai olisiko viisainta pitää se vain luostarin ovien sisäpuolella. Aivan täydellä kapasiteetilla Chimay Dorée -olutta ei ole saatavilla, mutta jonkin verran sitä valmistetaan myyntiin. Alkossa pullo tätä juomaa maksoi 3,99 euroa.

Pidän suuresti tästä Chimayn uudesta etikettityylistä. Tuossa videossa näkyy Chimayn etikettien kehitys ja on mukava huomata, että nyt ollaan palattu takaisin perinteiseen tyyliin. 2000-luvun alusta saakka tuo pulloja koristanut CHIMAY -teksti itämaistyylisellä fontilla on varmasti hämännyt joitakin ihmisiä luulemaan, että kyseessä olisi aasialainen olut. Belgialainen trappistiolut on kuitenkin aika kaukana riisioluesta.




Chimay Dorée on samea ja oranssihtava väriltään. Vaahto on hieno; tiivis ja pysyvä. Jos joku miettii mitä "parfyyminen" tuoksu tarkoittaa, niin tuoksutelkaa tätä olutta. Etualalla tuoksussa on runsas saippuainen parfyymisyys. Tuolla tavalla sitä osaan parhaiten kuvailla. Myös yrttisyyttä ja pientä hedelmäisyyttä on tuoksussa. Aavistus belgihiivaisuutta tuoksun loppuvaiheessa, mutta ei niin tunkkaisella tavalla kuin joissain vahvemmissa belgioluissa. Monipuolinen ja viehkeä tuoksu.

Hiilihappoja on runsaasti ja suutuntuma on kevyt, mutta keveys ei haittaa sillä makua tässä oluessa on yllättävän paljon. Maku on hedelmäinen, hieman mausteinen, ja katkeroakin on saatu mukaan jonkin verran. Maun lopussa on sitä tutta belgihiivaisuutta, mutta edelleen vaimennettuna kuten tuoksussakin. Hieman kuivahko myös.

En täysin varauksetta pidä kaikista yleisesti hyvänä pidetyistä belgioluista, mutta tämä toimi keveänä ja kesäisen raikkaana belgioluena loistavasti. Maukas olut, joka maistuu varsinkin kuumana päivänä.

38 / 50

Arvio: Sauvon Panimotupa Pellonpekko 4,5%

Tämävuotinen juhannus tuli vietettyä Sauvon maisemissa ja paluumatkalla poikkesin Sauvon S-Marketissa, josta löytyi ehtaa sauvolaista pienpanimo-olutta. Tarjolla oli kahta Sauvon Panimotuvan olutta. Oluet olivat nimeltään Mallas-Akka ja Pellonpekko. Kumpikin ovat suodattamattomia pohjahiivaoluita. Mallas-Akka on muistaakseni pils -tyyppinen olut ja se on ilmeisesti jatkuvassa tuotannossa. Pellonpekko on tämän kesän kausituote ja se on vähemmän humaloitu kuin Mallas-Akka. Jollain tavalla tämä Pellonpekko vetosi enemmän meikäläiseen, joten päätin ostaa sitä. Hintaa puolen litran pullolla oli 4,95 euroa.

Sauvon panimotuvan kotisivuilta löytyy seuraava teksti oluesta:

Oluen valmistukseen on käytetty kotimaista mallasohraa, hiivaa, humalaa ja puhdasta,raikasta kaivovettä

Olut on kausituote kesäksi ja maussa tuntuvat kesän vihreys ja raikkaus. Pienenä lisänä laitettu ripaus savumallasta

Nautitaan viileänä 6-7 asteisena

Maukasta kesää oluen ystäville
Oluen keittäjä Päivi Malmberg

Olut on ihan hieno väriltään, mutta vaahto ei kauaa viivy oluen pinnalla. Tuoksu on hiivainen. Tulee ihan vehnäolut mieleen. Ehkä jokin muovinen vivahde myös tuoksussa.

Maussa kiinnittää huomiota katkeron puuttuminen. Jonkinlaisen edes pienen  puraisun olisin tähän kaivannut. Nyt olo on kulauksen jälkeen hieman hölmistynyt. Maltaisuus on myös aika kevyttä. Ei tämä vetinen tapaus ole, vaan hiivan läsnäolo saa hieman makuakin aikaiseksi. Mutta vain hieman. Maussa ei kuitenkaan mennä aivan niin hiiva edellä kuin tuoksussa. Savumallasta en itse ainakaan erottanut tuoksussa enkä maussa.

Kyseessä on kevyt janojuoma, mutta katkeron puuttuminen häiritsee. Maullisesti ollaan aika kaukana "koffista", mikä on tietysti hyvä asia. Taitaa tämä olut lokeroitua kellerbieriksi ja itse olen hieman vierastanut sitä tyylilajia muutenkin.

Untappd -sovelluksessa annoin tälle oluelle pisteitä 2,5 / 5.

Arvio: Beer Hunters Mufloni Säppi APA 6,0%

Kävin hakemassa viinakaupasta kerralla pari pulloa Säppi APAa. Makeahko ja hedelmäinen APA kuulostaa ennakolta herkulliselta. Olin kuullut paljon positiivisia kommentteja tästä oluesta ja panimon tuntien kyseessä olisi jälleen laatutuote. Hieman kyllä pelotti mahtaako tuo olut edes lähteä mukaani, kun Alkossa tälle oluelle varattu hylly oli tyhjänä. Onneksi kysyin myyjältä onko olutta vielä jäljellä ja jemmasta löytyi vielä jokunen pullo. Tämä on jotenkin tuttua Beer Huntersin oluiden kohdalla. Toki on hienoa että panimon tuotteet ovat löytäneet tiensä Alkon hyllyille, mutta kyllä niitä saakin metsästää oikein urakalla. Tästäkö se Beer Hunters -nimitys tulee? CCCCC IPA ei kauaa viihdy Alkon hyllyillä, vaan on yleensä myyty loppuun ennen kuin itse kerkeän "apajille". Muflonatorin olen päättänyt ostaa heti kun pullo tulee vastaan, mutta eipä ole vielä sattunut kohdalle. Tyhjän hyllyn olen nähnyt kyllä monesti. Laatuolut tuntuu käyvän kaupaksi, ja kun itse en jaksa sen kummemmin juosta oluen perässä, niin yleensä jää vain luu käteen.

Mufloneiden moderni ja vähäeleinen ulkoasu puhuttelee. Aiemmat etiketit olivat jotenkin tönkköjä. Onhan näitä uusia etikettejä ollut jo kauan. Yksi ehdoton plussa näissä Mufloneissa on myös se, että käytetyt humalalajikkeet on lueteltuina etiketissä. Tässä oluessa on käytetty seuraavia humalia: nugget, chinook, columbus.

Onpas noilla humalilla muuten saatu aikaiseksi hyvä tuoksu. Persikkaista hedelmäisyyttä, greippiä, sitrusta, havua. Makea mallaspohja tuoksuu taustalla ja voimistuu oluen lämmetessä. Humala on kuitenkin pääosassa kuten pitääkin, ja se antaa odottaa myös todella humalaista makua. Maku on aluksi mukavan pihkainen ja hedelmäinen mutta sen jälkeen alkaa kuiva greippinen katkero jyräämään oikein kunnolla. Maussa on mukavasti myös makeaa maltaisuutta. Itse en oikein piittaa tällaisesta katkeroinnista, joka nielaisun jälkeen tuntuu siltä kuin olisi syönyt greippiä. Pistävä katkero joka kuivattaa koko suun. Alkumaku toimii siis itselleni paljon paremmin kuin jälkimaku, ja toisenlaisella humaloinnilla tämä olisi itselleni maistuvampi olut.

Mielestäni tämä olut on jo aika lähellä IPAa. APAn ja IPAn raja taitaa olla aika häilyvä, sillä paljon miedompia IPA -oluita on tullut vastaan kuin tämä Säppi APA. Joka tapauksessa tässäkin oluessa on laatutekijät kohdallaan, mutta aivan omaan makuuni ei tällä kertaa osuttu.

36 / 50

Arvio: BrewDog Punk IPA

Punk IPA on ensimmäinen India Pale Ale jota olen maistanut. Tämä ensimaisto tapahtui joitain vuosia sitten Cosmic Comic Cafessa. Se oli sellainen kokemus, joka ei varmaankaan unohdu koskaan. Muistan ihmetelleeni miten mikään olut voi tuoksua niin taivaallisen hyvälle. Sitruksinen hedelmäisyys tunki nenään vaikka olutta ei edes yrittänyt haistella. Aivan uskomaton tuoksu. Oluen maku oli silloiselle makuaistilleni vielä hieman haastava, sillä muistan etten pitänyt oluen katkeruudesta.

En ole varma oliko ensimaisto sitä vanhaa vai uudempaa versiota Punk IPAsta, mutta hanaolutta se oli joka tapauksessa. Tämä uudempi versio on volteiltaan 5,6% ja vanhempi tasan 6%. Resepti muuttui jonkin verran vaihdoksen yhteydessä. Ensimaiston jälkeen olen juonut tätä olutta muutaman kerran ja olen pitänyt sitä ihan perushyvänä oluena. Minulle sopivat paremmin oluet, jotka painottavat enemmän tuhtia maltaisuutta kuin voimakasta humalointia. BrewDog on Skotlantilainen panimo, joka rakastaa humalaa. Sitä ei heidän oluissaan säästellä.

Olut on väriltään kultainen jossa on hieman oranssia. Vähän utuinen ja vaahto on kohtalainen. Ulkonäöllisesti ihan peruskauraa, tai siis ohraa.

Tuoksu on todella hedelmäinen. Ensiksi greippiä ja sen jälkeen trooppista hedelmäkoria, mangoa ja persikkaa etualalla. Myös hieman kissanpissamainen haju, joka ei tässä kuitenkaan häiritse niin paljon kuin joissain muissa oluissa. Jos oikein pinnistää, niin hieman makeaa mallasta löytyy taustalta. Humala edellä siis mennään ja aromipuoleen on selkeästi panostettu. Hyvä tuoksu!

Maku on 'yllätys yllätys' todella hedelmäinen. Mangoa, greippiä, etelän hetelmiä. Humalaa ei siis olla säästelty makupuolellakaan. Katkerot astuvat lopulta peliin, mutta IPA -asteikolla katkerointi on miedommasta päästä. Kaipaan hieman kovempaa katkeroa tuon hedelmäisyyden perään, mutta ihan hyvä tämä on näinkin. Mielestäni katkeroinnin puolesta ollaan siinä rajoilla voiko tätä kutsua IPAksi. Suutuntuma on maksimissaan keskitäyteläinen, eikä tältä mitään älyttömän tukevaa runkoa odottanutkaan. Tasapainoinen kuitenkin ja helppoa juotavaa.

Viimeksi maistoin Punk IPAa viime vuonna ja silloin oluessa oli mielestäni kovemmat katkerot. En tiedä onko makuaisti kehittynyt, vai johtuuko pullojen eroavaisuuksista.

Ulkonäkö 3

Tuoksu 8

Maku 7

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 15

36 / 50

Arvio: Mallaskosken Kuohu Amber Lager

Seinäjokelainen Mallaskosken Panimo ei ole vielä tähän päivään mennessä onnistunut vakuuttamaan minua tuotoksillaan. Panimon oluiden kirjo on mukavan monipuolinen, mutta maullisesti ollaan menty liian varovaisella linjalla. Panimo korostaa sanoja "käsintehty", "täysmallas" ja "pienpanimo -olut", joilla pyritään tekemään pesäeroa perusbulkkeihin. Lähtökohta on siis hyvä, mutta Mallaskosken oluiden laatu on jäänyt hieman puolitiehen.

Mallaskosken Kuohu Amber Lager on ollut saatavilla jo useamman vuoden ajan, mutta nyt vasta päädyin itse maistamaan sitä. Seuraava esittelyteksti on napattu panimon kotisivuilta:

Pehmeän maltainen, tasapainoinen ja tyylikkäästi humaloitu punertava lagerolut.

Tuoksu: makeahko, raikas, maltainen
Maku: runsaan maltainen, rauhallinen, tasapainoinen, selkeästi humaloitu
Suutuntuma: miellyttävän pehmeä, sopivan hiilihapokas

Ainekset: vesi, ohramallas, humala. Humalalajikkeena arvostettu Cascade. Valmistettu käsin, ilman säilöntäaineita.
Alkoholia: 4,7%
EBU: 32
Väri: punertavan kuparinen
Pakkaus 0,5 l palautustölkki

Panimomestari Jyrki Ojaluoman kommentti:

"Matkustellessani Yhdysvalloissa ihastuin Cascade -humaloituihin Red Ale -tyyppisiin oluisiin ja halusin tehdä näistä omalle perinnehiivallemme sopivan lagerversion."

Oluen pinnalle ei muodostu vaahtoa juuri nimeksikään ja se vähäinenkin katoaa nopeasti. Väri on punertavan kuparinen, kuten yllä mainittiin.

Tuoksu on jääkaappikylmänä mitäänsanomattoman vaisu, mutta oluen lämmetessä alkaa jotain sentään irtoamaan. Tunkkaisen makea ja rusinainen tuoksu. Makeaa mallasta, ehkä diasetyyliakin.
Tölkistä suoraan haisteltuna olut tuoksuu makealle vierteelle. Vierteen haju on tullut kyllä tutuksi kotioluen valmistuksessa. Se ei mielestäni ole kovinkaan hyvä tuoksu.

Maussa jatketaan aika pitkälti samalla linjalla. Parasta ehkä on maun keskivaiheilla oleva rusinainen makeus, mutta maku kääntyy nopeasti metallisen vetiseksi. Maussa on myös tuota tuoksusta tuttua tunkkaisuutta ja vetistä rusinaa. Humalointi on ruohoinen ja yksipuolinen. Suutuntuma on näihin prosentteihin nähden ihan ok.

Kokonaisuutena tästäkin Mallaskosken oluesta jää vaisu kuva, vaikka yritystä on. Makua voisi olla paljon enemmän ja sitähän saisi lisäämälla maltaan ja humalan määrää. Kustannustehokkuus ja 4,7% maitokaupparaja sanelevat varmasti aika paljon. Anyway, no risk, no reward.

Ulkonäkö 2
Tuoksu 5
Maku 5
Suutuntuma 3
Yleisvaikutelma 10

25 / 50

Fuller's 1845

En alunperin aikonut kirjoittaa tästä oluesta arviota, mutta oluen nautiskeltuani totesin että pakkohan se on. Fuller's on itselleni erittäin mieluisa brittiläinen panimo, jonka eri oluista olen nauttinut suuresti. Leimallista tämän panimon tuotteille on tietynlainen tasapainoisuus ja tuhti maltaisuus unohtamatta brittiläisen humaloinnin luomaa yleisfiilistä. Makupaletti on yleensä aina kunnossa, kun pullon kyljessä lukee Fuller's. Tätä Fuller'sin olutta en ole aikaisemmin maistanut, joten mielenkiinnolla otin tämän testiin.

Fuller's 1845 on pullokäyvä olut, jota on kypsytetty 100 päivää ennen myyntiintuloa. Prosentteja on 6,3% ja tyyliluokituksena English Strong Ale. Tätä olutta pantiin ensimmäisen kerran vuonna 1995 panimon 150-vuotisjuhlan kunniaksi. Maltaina on käytetty pale ale -sekoitusta (pipkin, maris otter ja halcyon), crystal-, sekä ambermallasta. Humalana on Goldings. Katkeroa kohtalaisesti, 42 EBU.

Olut on väriltään tummanruskea, hieman punaiseen vivahtava. Vaahtokin on hieman rusehtava. Tuoksu räjäyttää pankin. Todella tuhdin maltainen tuoksu. Nenään tunkee myös rusinaista hedelmäisyyttä ja puumaista humalointia. Pullon takana lukee "delicious fruitcake aroma" ja kyllä tuohon voi yhtyä. Tummia hedelmiä pääasiassa. Maku on tuhdin maltainen, hieman rusinaisen makea, mutta ei mitenkään ylitsevuotavan makea. Aivan loistavan makuinen olut omaan suuhuni. Humalointi on suuta kuivattava, ja toimii itselleni. Maun pieni makeus kokee äkkipysähdyksen humaloinnin astuessa kehiin. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hiilihapot ovat sopivan maltilliset. Alussa alkoholi tuntuu oluessa hieman, mutta oluen lämmetessä sen efekti vähenee.

Tämä olut iskee päin näköä tuhdilla maltaisuudellaan ja monipuolisella maullaan. Se vihjailee ensin hienostuneesti ja sen jälkeen antaa tulla koko volyymillään. Alkoholi ei ole piilossa, mutta ei myöskään niin esillä että se mitenkään häiritsisi. Se lämmittää juuri sopivasti. Todellinen kylmän illan nautiskelujuoma. Maukkain Fuller'sin olut Golden Priden ohella. Kyllä nämä britit vain toimii meikäläiselle.

Tuoksu 8
Ulkonäkö 4
Maku 9
Suutuntuma 4
Yleisvaikutelma 17

42 / 50

Pika-arvio: Pabst Blue Ribbon

Amerikkalaiset bulkkioluet ovat olutharrastajan kauhistus, mutta päätin nyt ottaa Pabst Blue Ribbonin testiin, kun se on tänne Suomeenkin rantautunut. Pullo tätä kulttimaineeseen noussutta olutta irtosi Turun Ravattulan Citymarketista 2,89 euron hintaan. Pullokoko on amerikkalaisittain 12 unssia ja metrisesti ilmaistuna 355 ml. Olut pannaan Yhdysvalloissa, eikä sitä valmisteta lisenssillä Euroopassa. Aito amerikkalainen tuote, siis. Tämä on kuitenkin Export -versio, jonka ABV on 4,5%. Originaali PBR on 4,74% -vahvuinen. Oluen valmistuksessa käytetään lisäaineena glukoosi(-fruktoosi)siirappia, samaan malliin kuin suomalaisissa bulkkioluissa käytetään ohratärkkelystä.

It's PBR, dude!

Kotimaassaan PBR:n ovat ottaneet omakseen hipsterit, skeittaajat, snoukkaajat sekä muiden alakulttuurien edustajat, joiden ansiosta olut on noussut kulttimaineeseen. Oluen markkinointibudjetti on paljon vähäisempi kuin muilla amerikkalaisilla bulkkioluilla. Panimo luottaa paljolti sosiaalisen median voimaan, ja oluen "fanit" ovat ahkeria markkinoijia. Kuluttajat lataavat kuvia oluen facebook -sivuille ja levittävät siten PBR:n ilosanomaa. Suomessa tällaista toimintaa ei muuten katsota hyvällä 1.1.2015 alkaen. Täällä Suomessa kun lapset ja nuoret menevät heti turmiolle, kun näkevät vilauksenkin olutpullosta jonkun panimon Facebook -sivuilla.

Kokeilin aukeaako kruunukorkki kiertämällä ja aukesihan se. Tämän hipsterioluen tuoksu on viljaisan makea, eikä mitenkään luotaantyöntävä kuten bulkkioluissa yleensä. Makua tässä ei aivan vallattomasti ole, mutta maussa ei ole mitään vikaakaan. Tämä on jo itsessään melkein hatunnoston arvoinen suoritus. Kyseessä on
puhtaan makuinen olut, jonka juotavuus on aivan tapissa. Tärkkelys ei maistu käytännössä ollenkaan, ei ainakaan mitenkään häiritsevästi. Todella raikas ja virkistävä tapaus, mutta ei oikeastaan vetinenkään, vaan maullisesti yllättävän tasapainoinen omassa kategoriassaan. Täydellinen mökki/saunaolut, jos hinta vain olisi siedettävä.

Selkeästi bulkkioluiden parhaimmistoa ja paras jenkkibulkki mitä olen maistanut.

Arvio: Weltenburger Kloster Barock Dunkel 4,7%

Yhdeksi pääsiäisolueksi nappasin kaupan hyllyltä Weltenburger Kloster Barock Dunkelin. Vinkin tähän olueen sain Tuopillinen blogista. Olen saattanut joskus aikaisemminkin maistaa tätä, aikana jolloin en sen kummemmin pitänyt kirjaa juoduista oluista. Mitään kovin selviä muistikuvia tästä oluesta ei ole, mutta sanotaanko että olen n. 80 prosenttisesti varma etten ole tätä aikaisemmin maistanut.

Talvella tuli juotua  jonkin verran bock -oluita ja silloin maistoin saman panimon Asam Bockia. Se oli muistaakseni jopa bock -mittapuulla todella makea olut. Sille annoin olutoppaassa 38 pistettä. Tänään testattava olut on hieman mallasrajoitteinen, vain 4,7% alkoholipitoisuudella varustettu saksalainen dunkel eli tumma lager. Saksalaiseen laatuun voi yleensä luottaa, sillä siinä maassa todellakin osataan valmistaa hyvää perusolutta. Weltenburger Kloster kertoo olevansa maailman vanhin luostaripanimo, seit 1050, ja pullon kyljessä tämän oluen mainitaan olevan "maailman paras dunkel". Melkein tuhannen vuoden panimokokemuksella pienoinen röyhistely sallittakoon.

Harvemmin tulee käytettyä tuollaista kahvallista tuoppia, mutta tämä olut tuntui ennakkoon ajateltuna sopivan siihen hyvin. Oluen ulkonäkö on ok -tasoa. Väri on hyvin tummanruskea ja kohtalaisen kokoinen vaahto säilyy tarpeeksi kauan oluen pinnalla. Tuoksu on pääasiassa tummaa makeaa mallasta, mämmiä, siirappia. Lämmetessään tuoksu korostuu entisestään. Maussa hallitsee vienon makea maltaisuus. Jälkimaussa
maltaisuus saa seurakseen hienoista katkeroa. Pieni metallisuus vaivaa jälkimaussa aluksi, mutta juoman lämmettyä se katoaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen - (miinus). Ainakin minua häiritsee lievä vetisyys. Ihan ok olut, mutta ei mikään tajuton makunautinto sellaisenaan. Liharuuan kanssa tämä toimisi vallan mainiosti. Asam Bockin pikkuveli.

Tuoksu 7
Ulkonäkö 3
Maku 6
Suutuntuma 3
Yleisvaikutelma 12

31/50

Kuivahumalointia ja Centennial IPA -maistelua

Pussimäskäyksestä on nyt tasan viikko aikaa, eli olut on ollut käymisastiassa 7 vuorokautta. Käyminen oli ensimmäisten päivien aikana melko rajua, mutta sen jälkeen vesilukko hiljeni nopeasti. Kolmantena - neljäntenä päivänä hiivauksesta oli vesilukko hiljentynyt täysin.

Päätin tämän oluen kanssa kokeilla kuivahumalointia ensimmäisen kerran. Laitoin 10 grammaa (gramma / litra) Centennial -pellettejä käymisastiaan humalapussukassa. Humalapussukan olin luonnollisesti desinfioinut. Sen voi desinfioida keittämällä, mutta itse käytin desinfiointiainetta. Myös astia jolla humalat punnitaan, pitää muistaa desinfioida varmuuden vuoksi. Täytyy vain luottaa ettei humalissa ole mitään pöpöjä, kun pakkaus on kertaalleen avattu. Heiluttelin pellettipussukkaa varovasti oluen pinnalla, jonka jälkeen päästin pussin valumaan käymisastian pohjalle.

Ajattelin kuivahumaloida olutta 5 vuorokauden ajan, jonka jälkeen pullotan oluen. Toivottavasti humalasta irtoaa raikasta humalan tuoksua olueen. Sehän se kuivahumaloinnin tarkoitus onkin.

Mutta minkälaista tuoksua olisi mahdollisesti luvassa? Sitruksista, kukkaista, mäntyistä? Centennial -humala ei ole itselleni entuudestaan kovin tuttu, vaikka sitä käytetäänkin monissa amerikkalaistyylisissä oluissa. Pelkkien pellettien tuoksun perusteella ei voi sanoa vielä mitään. Viimeksi käytin Willamette -pellettejä ja tuoksu oli samanlainen kuin näissä Centennial -pelleteissä. Ilmeisesti kaikki humalapelletit tuoksuvat suurinpiirtein samalta.

Suurella mielenkiinnolla testasin Founders Centennial IPAn, jossa on käytetty humalana ainoastaan Centennialia. Tästä saa siis jonkinlaisen käsityksen mitä Centennial -humala antaa oluelle. Omassa APAssa käytin siis pelkästään Centennial -humalaa, mutta India Pale Ale on oluttyylinä tietysti paljon humaloidumpi kuin American Pale Ale. Tässä on IBUja 65, kun omassa APAssa taitaa olla sellaiset hieman päälle 30 IBUa.

Centennial IPAssa on humalan ansiosta erittäin havumetsäistä meininkiä sekä tuoksussa että maussa. Pihkaista ja mäntyistä. Hieman myös kukkainen tuoksu, mutta ei mielestäni kovinkaan sitruksinen tai greippinen. Maku on tukevan karamellimaltainen yhdistettynä mäntyiseen humalointiin. Maltaisuus ja humala ovat hyvin tasapainossa. Miellyttävä IPA joka sopii omaan suuhuni erittäin hyvin, vaikka en voi sanoa olevani mikään suuri IPA -fani. Pidän erityisesti sellaisista IPA -oluista, joissa on tukevaa maltaisuutta humalavyöryn pohjana. Makeuskaan ei ole pahitteeksi, vaikka sitä ei välttämättä tässä tyylissä kuulu hirveästi olla. Alkoholia Founders Centennial IPAssa on 7,2%. Olutoppaassa annoin pisteitä tälle oluelle seuraavasti:

Tuoksu 8

Ulkonäkö 4

Maku 7

Suutuntuma 4

Yleisvaikutelma 15

Yhteensä 38 / 50

Centennial -humalasta jäi tässä tapauksessa siis erittäin havumetsäinen kuva. Saapa nähdä mitä omassa Centennial APAssa tulee olemaan.

Näyttää muuten siltä että olutarvostelut jäävät vähemmälle tässä blogissa ja keskityn pääasiassa kotiolut -asioihin. Saatan kuitenkin tehdä silloin tällöin arvosteluja. Fiiliksen mukaan siis.

Arvio: Laitilan Kukko Vehnä 4,7%

Blogin ensimmäinen olutarvio! Arvostelu tapahtuu Olutoppaan tyyliin, jossa oluen arvioinnissa otetaan huomioon: ulkonäkö (1-5 pistettä), tuoksu (1-10p.), suutuntuma (1-5p.), maku (1-10p.) sekä yleisvaikutelma (1-20p.) Minimi on siis 5 pistettä ja maksimi 50 pistettä. Tämän linkin takaa löytyy tarkempaa tietoa arvioinnista.

Pitää heti aluksi todeta, etten ole mikään suuri vehnäoluen ystävä. Kyllähän niitä nyt juo, mutta vehnäoluiden makumaailmassa jokin vain tökkii. Ehkä se on se hiiva. Tai vehnä. Tai kummatkin. Se sellainen tietynlainen tunkkaisuus ei ainakaan minun suuhuni tunnu sopivan.

Laitilan Kukko Vehnä beigenvärisessä tölkissä ei kaupassa hypännyt silmille, vaan hyvin rauhallisesti odotti ottajaansa. Olin aikaisemmin kuullut Laitilan tekevän vehnäoluen, ja piru vie, eivät valehdelleet. Täytyyhän tämä nyt testata. Hintaa taisi olla 1,99e Citymarketissa.

Panimon kotisivuilla Vehnäkukosta sanotaan seuraavaa:

Laitilan Kukko Vehnä 4,7 % on perinteinen baijerilaistyyppinen, runsaan hedelmäinen, suodattamaton pintahiivakäymisellä valmistettu vehnäolut.
Kukko Vehnän ylivertaisen maun salaisuus on suomalais-saksalaisena yhteistyönä jalostettu hiiva ja olutmestarien tinkimätön ammattitaito. Täyteläisen lopputuloksen takaa vehnämaltaan runsas käyttö, jonka osuus on peräti 60 %.

Elikkä ylivertaista makua olisi siis luvassa. Noh, katsotaan.

Ulkonäkö: Ihan vehniksen näköinen. Samea ja melko vaalea. Vaahto pysyy jonkin aikaa, mutta sen jälkeen katoaa olemattomiin. Miellyttävän näköinen kuitenkin 3p.

Tuoksu: Ensin hiivaa, sitten muovia ja sen jälkeen tuulahdus hernekeittoa. Laitila teki sen taas! Aavistus sitrushedelmää. 5p.

Suutuntuma: Kevyttä kuten olettaa saattaa. Jonkin verran vetinen. Helppoa juotavaa. 2p.

Maku: Kuivaa, hapanta, hieman sitruunaista, jälkimaussa taas sitä Laitilan hernaria. 5p.

Yleisvaikutelma: Kokonaisuutena jää hieman valjuksi jopa vehnä -mittapuulla, eikä ylivertaisesta mausta voi puhua. 9p.

24/50

Nokian Keisari EloWehnä on selvästi parempaa, joten valintani ruokakaupassa kohdistuu siihen. Välillä näille vehniksille tulee annettua mahdollisuus. Kukko Vehnä taitaa valitettavasti jäädä kertaostokseksi.