#13 Virtavehnä (Hefeweizen, josta tuli sour hefe)

Hefeweizen on perinteikäs saksalainen oluttyyli. Se on suodattamaton ja samea vehnäolut. Olen huomannut että vehnäoluista minulle uppoaa parhaiten sellaiset vehnäoluet, joissa banaanin ja happoisuuden seasta voi maistaa selkeää maltaisuutta. Hyvänä esimerkkinä tästä on esimerkiksi Benediktiner Weissbier.

Taisin jo viime kerralla mainita että vehnäolutta tulee pantua seuraavaksi. Tarkoituksena oli tehdä ihan perus -vehnäolutta, mutta lopputulos oli jotain aivan muuta. Perinteisestä vehnäoluesta tulikin hipstermäisen trendikästä hapanolutta.

Valmistin oluen pussimäskäämällä uunissa ja mäskin lämpötila pysytteli aikalailla 68 asteen tuntumassa koko mäskäyksen ajan. Tässä oluen resepti:

Maltaat:
Vehnämallas 1250g
Pale Ale 1000g
Cara Munich 100g
Dekstroosi 375g

Humalat:
Hallertauer Mittelfrüh 12g

Hiiva:
Safbrew WB-06

Eräkoko: 12,5 litraa
OG: 1.045
FG: 1.004
Alc. 5,8%
Katkero: 12 IBU
Väri: 12 EBC

Ominaispaino ennen hiivan lisäämistä oli 1.039, joten päätin nostaa alkoholin määrää lisäämällä olueen hieman dekstroosia eli panimosokeria (tsot tsot sanoisi saksalainen). Näin sain ominaispainoksi ennen hiivaamista 1.045. En kuitenkaan ollut varustautunut siihen, että käymisen jälkeen ominaispainomittari näyttäisi lukemaa 1.004. Jälkikäymissokeria lisäsin tällä kertaa 100 grammaa, mikä on enemmän kuin missään aiemmassa oluessa. Vehnäoluessa kuuluu olla kunnon hapot.

Ja kunnon "hapot" tässä oluessa onkin, nimittäin oluen valmistuksen jossain vaiheessa on sattunut jotain mikä sai tämän oluen maistumaan happamalle. Aivan kuin hapanolutta! Tuoksu on hapan ja omenankuorimainen. Vehnäolutmaisuutta ei tuoksussa ole. Maussa happamuus on myös päälimmäisenä ja jälkimaku on todella kuiva, kuten voi tuosta loppuominaispainosta päätellä. Ei tämä sentään mitään viinietikkaa ole, vaan ihan juomakelpoista. Pullotusvaiheessa huomasin tuon happamuuden ensimmäistä kertaa. Lievä happamuus on ihan tyypillistä vehnäoluelle vielä pullotusvaiheessa, mutta tämän oluen kohdalla happamuus ei hävinnyt minnekään kypsymisen jälkeenkään.

Vahva veikkaus on, että olueen on ilmaantunut jokin pöpö siinä vaiheessa kun jäähdytin vierrettä keiton jälkeen. Jäähtymisessä nimittäin kesti useita tunteja. Aiemmin olen  nopeuttanut vierteen jäähtymistä laittamalla kattilat jääkylmään vesihauteeseen, mutta tällä kertaa annoin oluen olla käymisastiassa parvekkeella (käymisastian kansi raollaan) ja hiivasin vasta n. viiden tunnin kuluttua keiton loppumisesta. Tiesin ottavani tässä kohtaa pienen riskin ja se riski näytti kostautuvan siinä mielessä, että oluesta ei tullut sellaista kuin siitä piti. Kaikki muut valmistusvaiheet tein kutakuinkin samalla tapaa kuin aiemmin. Twitteristä voi käydä kurkkimassa tämän oluen valmistuksen vaiheita.

Ylempänä oleva kuva on otettu pari viikkoa pullotuksen jälkeen, jolloin olut oli vielä vehnäolutmaisen samea. Olut kuitenkin kirkastui aivan täysin, mikä ei tietenkään ole tyylille ominaista. Tietysti sameutta olueen saa lisättyä kun kaataa pullon pohjalta hiivaa sekaan. Tämän oluen kohdalla hiivan kaataminen hieman leikkaa tuota happoisuutta, mutta koko hiivasakkaa en kuitenkaan olueen viitsi kaataa.

Jälleen yksi opettavainen kokemus oluen valmistuksessa. Vierteen jäähtyminen keiton jälkeen tulee tapahtua nopeasti!