maanantai 22. heinäkuuta 2019

Centennial Blonde Ale #20

Halusin tehdä vaihteeksi kevyen kesäoluen, joka olisi tarpeeksi helposti lähestyttävä sellaisille ihmisille, jotka eivät oluista tai erikoisoluista liiemmin välitä. Jonkin sortin käännytysolut toisin sanoen. Oluessa tulisi silti olla tarpeeksi makua oluenystävän tarpeisiin. Näillä ajatuksilla lähdin sitten miettimään ja etsimään sopivaa reseptiä. Päätin, etten ala tekemään ipaa tai pale alea, vaan nyt olisi tarkoitus pitää myös humalointi maltillisena. Päädyin lopulta erittäin suuressa suosiossa olevaan Centennial Blonde Ale -reseptiin, jonka bongasin HomebrewTalk -foorumilta. Kyseistä keskusteluketjua voi lukea täältä.

Alkuperäiseen reseptiin ei tarvinnut tehdä juurikaan muutoksia, ainoastaan 10L karamellimaltaan vaihdoin paremman saatavuuden takia Carahell -maltaaksi, jonka väriarvo sama kuin 10L karamelimaltaalla. Aika usein näiden jenkkireseptien mallaspohjaa joutuu tuunaamaan sen mukaan mitä maltaita on helposti saatavilla. Esimerkiksi tämä maltaidenkorvaustaulukko on oiva apu näissä tilanteissa.

Centennial Blonde Ale reseptini:

Maltaat:
Pale Ale 5 EBC 1950g (79,6%)
Carapils 4,5 EBC 230g (9,4%)
Carahell 25 EBC 155g (6,3%)
Vienna 7 EBC 115g (4,7%)

Maltaat mäskätty 60 minuuttia, mäskäyslämpötila n. 66 astetta.

Humalat:
Centennial 4g 60min
Centennial 4g 30min
Cascade 4g 20min
Cascade 4g 5 min

Hiiva: Danstar Nottingham -kuivahiiva

Vierteen jäähdytyksen jälkeen käymisastiaan päätyi 12 litraa vierrettä ja ominaispaino oli 1.044. Lisäsin litran vettä, jotta ominaispaino asettuisi haluttuun arvoon 1.040.

OG: 1.040
FG: 1.006
ALC. 4,7%
Katkero: 21,3 IBU
Väri: 8,6 EBC
Eräkoko: 13 litraa

Jostain syystä tästä oluesta ei tullut otettua kunnon tuoppikuvaa, mutta oluen etiketti ja väri on nähtävillä seuraavissa kuvissa:





Kaikki tämän erän oluet on jo juotu itseni ja kaverien toimesta. Palaute oli pelkästään positiivista. Lähetin olutta eräälle harrastajalle ja sieltä tuli kommenttia että "olut oli ihan huippua". Enpä huonoa olutta viitsisi kenellekään lähettää, mutta jotenkin itse sitä suhtautuu aina kriittisesti omiin tuotoksiin.

Centennial Blonde Ale ei lopulta ollut henkilökohtainen suosikkini. Olin pettynyt erityisesti oluen aromiin. Se oli jotenkin mälsä. Käyttämäni humalat eivät ehkä olleet tuoreimmasta päästä. Kuivahumalointi olisi voinut tehdä terää myös. Olut oli helposti juotava, eikä kovin haastava maultaan. Sellaista helppoa kesäjuomaa.

Lopuksi vielä muutama videoklippi tämän oluen panemisesta:









maanantai 13. toukokuuta 2019

#19 Starry Night Stout (3. versio)


Kotiolut työnimellä "Tuhti Stout". Olut jatkaa tuhtien stoutien sarjaa, ja tämä on nyt kolmas versio aiemmin valmistamastani Starry Night Stoutista. Näistä stouteista erikoisen tekee se, että ne ovat jenkkityylisesti humaloituja.

Ensimmäinen versio
Toinen versio

Tätä stoutia voisi jo kutsua jonkinlaiseksi Virtapanimon "talon olueksi". Ensimmäinen versio onnistui sen verran hyvin, että olen halunnut tehdä saman oluen uudestaan. Erien välillä olen tehnyt reseptiin pieniä viilauksia, jotta oluesta tulisi entistäkin parempaa. Kaikki nämä kolme olutta ovat olleet makuprofiililtaan hyvin samankaltaisia ja erittäin maukkaita oluita.

Stout on ainakin aloitteleville kotiolutharrastajalle hyvä oluttyyli. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että englantilaisten bittereiden ja amerikkalaisten india pale ale -oluiden saaminen balanssiin on paljon haastavampaa. Tummien oluiden panemisessa on sekin hyvä puoli, että tummat maltaat asettavat mäskin ph:n sopivalle tasolle automaattisesti, kun taas vaaleiden oluiden kanssa voi joutua vedensäätöhommiin. Hyvänä puolena mainittakoon sekin, että DMS ei yleensä ole riesana tummien oluiden kanssa. Olen kyllä kuullut juttua, että DMS ei liioin missään oluessa ole enää riesana, sillä mallastamot tekevät nykyään sen verran laadukasta työtä maltaidensa kanssa. Joidenkin todella vaaleiden pilsnermaltaiden kanssa täytyy ilmeisesti vielä DMS huomioida.

Sitten itse reseptiin:

Maltaat mäskätty 67 asteessa 75 min 

Pale Ale 5 EBC 2250g 52,94%
Munich 18 EBC 1000g 23,53%
Kaurahiutaleita 2 EBC 350g 8,24%
Cara Plus 150 EBC 250g 5,88%
Black Malt 1400 EBC 200g 4,71%
Chocolate Dark 900 EBC 200g 4,71%

Humalat: (70 minuutin keitto)

Target 50g 70min
Cascade 30g 20min
Willamette 40g 0 min

US-05 Safale kuivahiiva

Eräkoko: 11 litraa
Preboil gravity: 1.056
OG: 1.078
FG: 1.022
Alc. 7,8% vol.

Hiilihapot taloussokerilla 45g
Hapot: n. 2,0


Maltaina siis jälleen pale ale, munich, lisäksi vähän karamellimallasta. Stoutin tästä tekee ne tummat maltaat eli tässä tapauksessa black malt sekä chocolate malt. Käytin mäskäyksessä myös kaurahiutaleita.

Oluesta tuli todellakin tuhti, kuten prosentit (7,8%) osoittavat. Maku oli myös tuhti ja hyvä! En ajatellut lopullisen ominaispainon olevan noin korkea (1.022), mutta eipä siitä haittaa ollut. Tämä on paahteinen stout, jossa humalan huomaa tuoksussa pienenä hedelmäisyytenä paahteen alta. Maku alkaa paahteisena, mutta loppupuolella humalan erottaa myös maussa. Seuraavaan olueen voisi kauran määrää lisätä entisestään, jotta suutuntuma olisi vieläkin samettisempi.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...