tiistai 21. helmikuuta 2017

Suklaaoluen ensimaistelu (Dark Secrets)

Minulla on yleensä tapana maistella kotioluita ensimmäisen kerran siinä vaiheessa, kun pullotuksesta on kulunut kaksi viikkoa. Siinä ajassa olueen on ehtinyt kehittyä hiilihapot, mutta pullokypsyminen on vasta aluillaan. Olut ei siis missään nimessä ole vielä valmista.

Valmistamani suklaaolut on nyt viihtynyt pulloissa juuri tuon kahden viikon ajan. Suklaaoluessa eniten tietysti kiinnostaa suklaan määrä oluen aromissa ja maussa. En ole aikaisemmin valmistanut suklaaolutta, joten oluen suklaisuus -aspekti on toistaiseksi täysi mysteeri. Lisäsin siis kaakaonibsejä keittovaiheessa sekä käymisastiaan käymisen jälkeen. Pullotuksen yhteydessä olut selvästi tuoksui suklaiselta, mikä on hyvä merkki! Oluen nimi tulee olemaan Dark Secrets, ja sen etiketti on parhaillaan valmisteilla. Kaverini vastaa etikettitaiteesta tällä kertaa.




Pullo aukeaa sihahtaen. Väriltään tumman ruskeaa, vaahtoaa myös hieman, mutta vaahto katoaa nopeasti olemattomiin. Kaakaonibseissä on jonkin verran rasvaa, minkä ajattelin vaikuttavan oluen vaahdon pysyvyyteen. Pieni vaahto sentään tulee. Tuoksussa on raakuutta oikein roppakaupalla, etenkin tuota Safale S-04 -hiivan tuottamaa tuoksua, jonka olen aina kokenut epämiellyttäväksi tässä vaiheessa oluen kypsymisprosessia. Yleensä tuo tuoksu on kaikonnut ajan myötä. Toinen tuoksu mikä oluesta alkaa irtoamaan on kaakaonibsien tuoksu, mutta se ei ole suklainen tuoksu, vaan sellainen miltä nibsit tuoksuivat, kun niitä oli liotettu vodkassa pari päivää, ja kaikki suklaisuus oli irronnut vodkaan. Hieman vahamainen tuoksu siis. Lopulta tuoksusta alkaa hieman nousemaan esiin tummasuklaisia piirteitä oluen lämmetessä. Maussa suklaa erottuu paremmin, mutta makukin on tuoksun ohella vielä todella raaka. Tyylillisesti liikutaan jossain brown alen ja stoutin/porterin välimaastossa. Paahdetta on, mutta ei mitenkään hillittömästi. Makea - kuiva -vertailussa olut kallistuu enemmän kuivan suuntaan.




Tälle oluelle pitää ehdottomasti antaa aikaa, sillä vielä on liian aikaista sanoa juuri mitään. Tuntuu hieman palapeliltä, jonka palaset ovat aivan sekaisin. Jos palaset loksahtavat kohdalleen, niin tästä tulee vielä hyvä olut. Lievä pettymys tämä ensimaistelu kuitenkin on. Olisi ollut kiva sanoa että WOW mikä suklaapommi, mutta näin ei ainakaan vielä ole asian laita. Malttia kaivataan taas.



keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Kotioluen pullotusvinkit


Kotioluen pullotuspäivä. Kaksijakoinen päivä. Se on toisaalta helpotuksen päivä ja toisaalta hermojaraastava viimeinen fyysinen ja henkinen puserrus. Helpotuksen tuo se hetki, kun olut on vihdoin ja viimein pullossa ja pullot on korkitettu. Sen hetken jälkeen ei enää itse voi vaikuttaa oluen lopputulokseen, vaan työ on siinä vaiheessa tehty. Loput hoitaa aika.



Ennen tuota helpottavaa hetkeä pullotuspäivänä pitää suoriutua monesta eri toimesta. Täytyy pestä, desinfioida, lapottaa, pestä, desinfioida, pullottaa ja korkittaa. Niin ja sen jälkeen täytyy vielä pestä käymisastiat ja muut vermeet. Pullotuspäivä on hyvin pitkälti pesemistä ja desinfioimista. Jossain vaiheessa pullotuspäivänä iskee yleensä valtava turhautumisen tunne. Etenkin pullojen ja lapon(!) desinfiointi alkaa puuduttamaan jossain vaiheessa. Desinfiointi on vain välttämätöntä näissä puuhissa, eikä siinä hommassa kannata vetää mutkia suoriksi.

Käytän Melkkon desinfiointiainetta, joka on helposti saatavilla esimerkiksi Prismoista. Tiedän, että Star San olisi parempi vaihtoehto desinfiointiin, sillä sitä ainetta ei tarvitse huuhdella vedellä pois. Ylimääräinen vesihuuhtelu tekee kieltämättä desinfioinnista työläämpää.

Jollekin toiselle pullotuspäivän touhu on helpompaa. Monella on tosiaan desinfiointimenetelmät toisenlaisia kuin itselläni, mikä itsessään saattaa helpottaa pullotustoimia huomattavasti. Jotkut kegittävät oluensa, jolloin pullottamista ei tarvitse miettiä ollenkaan.

Ajattelin tässä blogikirjoituksessa käydä läpi omat pullotuspäivän rutiinit sekä antaa joitakin vinkkejä. Kaikilla aloittelevilla kotiolutharrastajilla ei välttämättä ole Star Sania sekä useita käymispönttöjä käytössä, joten kerron miten homma hoituu myös ilman niitä.

Pullotuspäivä alkaa yleensä jälkikäymissokerin keittämisellä pienessä vesimäärässä. Jälkikäymissokerin tarkoituksena on siis tuottaa hiilihappo olueen. Samalla se nostaa oluen alkoholiprosenttia n. 0,4%. Jälkikäymissokerina voi käyttää panimosokeria, tavallista kidesokeria tai spraymallasta. Itse käytän yleensä panimosokeria, sillä se liukenee helposti veteen. Kiehauttamisen tarkoituksena on desinfioida sokeri mahdollisista pöpöistä. Sokeriliemen jäähdyttyä, kaadan sen desinfioituun hanalliseen käymisastiaan, joka on minulla pullotusastiana. Sen jälkeen lappoan oluen desinfioidulla lapolla pullotusastiaan sokeriliemen päälle. Aloittelevilla kotiolutharrastajilla ei välttämättä ole erillistä pullotusastiaa käytössä, joten jälkikäymissokeriliuoksen voi lisätä myös suoraan käymisastiaan. Sen jälkeen voi varovasti sekoitella olutta, jotta sokeriliemi jakautuu tasaisesti olueen. Sekoitus on siis tehtävä varovasti, ettei olut hapetu. Kaikenlainen oluella loiskuttelu on pullotusvaiheessa pidettävä ehdottomasti minimissä juuri hapettumisen vuoksi. Siksipä oluen siirtokin tehdään astiasta toiseen lapolla. Lappoamisen aikanakaan ei saisi kuulua mitään lorinoita.




Tämän jälkeen alkaa pullojen desinfiointi. Desinfioin pullot upottamalla ne hetkeksi desinfiointiaineella täytettyyn pesuvatiin, 2-3 pulloa kerrallaan. Annan niiden täyttyä aineella ja kaadan pullot tyhjäksi. Käyn kaikki pullot läpi tällä tapaa. Pulloihin jäävä desinfiointiaine saa siis vaikuttaa pulloissa sen aikaa, kun käyn kaikki pullot läpi. Tämän jälkeen huuhtelen pullot vedellä täyttämällä ne muutamaan kertaan. Jälleen kun olen käynyt kaikki pullot läpi, ravistelen vielä kaikista pulloista ylimääräiset vedet pois. Ikinä ei ole tullut vastaan pilaantunutta olutta, joten tämä tapa on ollut toimiva.




Seuraavaksi siirryn pullottamaan olutta. Pullotan olueni hanallisesta käymisastiasta hanaan liitettävän pullotuspään avulla. Olutta ei juurikaan mene hukkaan tällä tavalla. Lopussa joutuu kallistamaan käymisastiaa, jotta saa pari viimeistäkin pulloa täytettyä. Aiemmin pullotin olueni automaattilapon ja pullotuspään avulla. Suosittelen ehdottomasti automaattilappoa pullotukseen, jos käytössä on tällä hetkellä Melkkon punainen viinilappo. Automaattilapolla homma hoituu mukavan helposti ja oluen pilaantumisriski ei ole niin suuri kuin jos joutuu käynnistämään lappoamisen imemällä. Automaattilapolla lappoaminen pumpataan käyntiin muutamalla pumppausliikkeellä ja neste alkaa virtaamaan. Pullotuspää / pullotustikku on myös ehdoton apu pullotuksessa. Se on lappoon tai hanan päähän laitettava pullotusavustaja, jonka päässä on venttiili. Kun venttiilin pää osuu pullon pohjaan, olut alkaa virtaamaan pulloon. Kun venttiili on vapaassa asennossa eikä kosketa pullon pohjaa, oluen virtaus pysähtyy. Näin voi helposti kontrolloida pullojen täyttöä.




Pullojen korkituksen hoidan vanhalla 90 -luvulta peräisin olevalta korkituslaitteella. Korkit on tietysti desinfioitu myös. Olen huomannut että amerikkalaiset 355ml olutpullot ovat sen verran ohkaista lasia, että tuo kyseinen korkituslaite hajottaa helposti ne pullot. Suomalaisissa ja muun maalaisissa pulloissa ei ole ollut mitään ongelmaa.




Korkituksen jälkeen olut saa olla rauhassa huoneenlämmössä valolta suojattuna parisen viikkoa. Sen jälkeen oluen voi siirtää kylmään kypsymään. Voi niiden antaa olla huoneenlämmössäkin kypsymässä, mutta ennen oluen nauttimista olisi syytä antaa kotioluen olla pari vuorokautta jääkaapissa jotta hiiva varmasti laskeutuu pullon pohjalle. Ja kotioluthan säilytetään aina pystyasennossa.

Kärsivällisyys voi välillä olla koetuksella näissä kotioluthommissa. Kun olutta alkaa olla useampi satsi tehtynä, niin huomaa että aika on todellakin oluen kaveri monessakin suhteessa. Tämän postauksen kuvissa pullotin tekemäni suklaaoluen, jonka annoin olla kolme viikkoa ensin käymisastiassa ja nyt pullot saavat olla rauhassa huoneenlämmössä parisen viikkoa. Ekaa olutsatsia tehdessäni en olisi millään malttanut odottaa näin kauan. Silloin taisin pullottaa oluen heti kun vesilukko lopetti pulputtamisensa ja huoneenlämmössä olut sai jälkikäydä ainoastaan viikon. Itse pullotan yleensä 2-3 viikon käymisen jälkeen, mutta kyllähän oluen voi pullottaa jo viikonkin käymisen jälkeen. Täytyy vain varmistaa että vesilukko ei enää pulputa ja käyminen on loppunut. Muutoin voi olla tiedossa räjähtäviä pulloja, kun käyminen jatkuu vielä pulloissakin. Yksi viikko huoneenlämmössä voi riittää myös jälkikäymisajaksi eli hiilihappojen tuottamiseen olueen. Minimit ovat siis mielestäni 1 viikko käymisastiassa ennen pullotusta ja 1 viikko pullot huoneenlämmössä ennen siirtoa kylmään. Olut on yleensä kypsynyt 1-2kk kuluttua pullotuksesta.








Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...