Portterin ensimaisto

Portterin pullotuksesta on nyt kulunut 8 vuorokautta, ja on aika maistella olutta ensimmäisen kerran. Oluenvalmistuksen yksi jännimmistä hetkistä on siis käsillä. Tai sanotaan suoraan: jännin. Tässä vaiheessa vihdoin ja viimein saa selvyyden siitä onko olut kunnossa ja onko hiilihappoja muodostunut. Tämän ensimaiston pitäisi taas antaa suuntaa sille minkälainen oluen lopullinen maku tulee olemaan. Oluen valmistus sujui hyvin, joten olen luottavainen ensimmäisen maistelun suhteen. Kaiken pitäisi ainakin olla kunnossa.

Portteri kaatumassa iloisesti lasiin

Laitoin muutaman pullon jääkaappiin viikon jälkikäymisen jälkeen. Ajattelin pitää loppuja pulloja taas pari viikkoa huoneenlämmössä ennen siirtoa kylmään kypsymään.

Pullo aukeaa sihahtaen, mikä on tietysti huojentavaa. Hiilihappoja on siis muodostunut, vaikken laittanut kovinkaan paljon jälkikäymissokeria. Vaahtoa muodostuu jonkin verran, mutta se katoaa hetken päästä olemattomiin. Kokemuksesta tiedän, että kypsyminen tulee edistämään myös vaahdon pysyvyyttä. Tosin eipä näissä uutteissa välttämättä tuo vaahto ole muutenkaan kovin pysyvä, vaikka täysmallasolutta tämäkin on.

Olut tuoksuu aluksi hieman hiivaiselta, mutta hiivaisuus väistyy nopeasti ja taustalta työntyy paahteisuus esiin. Vasta viikko aikaa pullotuksesta ja nämä kotioluet tuppaavat tässä vaiheessa haisemaan vähän hiivaiselle. Kypsyttely tekee ihmeitä sillekin asialle.

Maku on aika hyvä jo tässä vaiheessa. Kyllä tämän porteriksi tai stoutiksi tunnistaisi, jos sokkona pitäisi maistella. Jo alkumaku on heti hieman paahteinen ja jälkimaussa paahteisuuden viimeistään huomaa. Ei mitenkään hirveän tuhti maku, mutta ihan hyvä kuitenkin. Hiilihappoja on mielestäni juuri sopivasti, ei liikaa, eikä liian vähän. Oluen lämmetessä tuoksusta irtoaa yllättäen myös kinuskia. En nyt ala vielä tekemään johtopäätöksiä siitä, mistä tuo kinuski johtuu. Oluen tuoksu ja maku tulevat tästä vielä muuttumaan. Toinen valmistamani olut (Avant-garde bitter) tuoksui myös todella toffeiselta vielä pari viikkoa pullotuksen jälkeen, mutta se tuoksu hävisi lopulta kokonaan. Taisi olla hiivan metkuja.

Tuo toinen olut on muuten sellainen, josta en ole aivan varma pidänkö sitä täysin onnistuneena vai en. Muut kyllä tuntuvat ihan tykkäävän siitä, mutta itse olen vähän kahden vaiheilla. Ainakin se on paljon katkerampi kuin kuvittelin. Kyllä se juotua kuitenkin tulee. Nou hätä.

Tämä portteri on siis neljäs valmistamani kotiolut. Jos tätä makua pitäisi johonkin verrata, niin mielestäni maku muistuttaa hieman Mallaskosken Kuohu Valioluokka Stout -olutta. Täytyy varmaan testata niitä rinnakkain, kunhan tämä tästä kypsyy.

Lähiaikoina olisi tarkoituksena myös testata rinnakkain Foundersin Centennial IPAa sekä itsetehtyä Centennial APAa. Lähinnä tuoksun suhteen. Maku tuossa IPAssa on kaikin puolin tuhdimpi.

Arvio: BrewDog Punk IPA

Punk IPA on ensimmäinen India Pale Ale jota olen maistanut. Tämä ensimaisto tapahtui joitain vuosia sitten Cosmic Comic Cafessa. Se oli sellainen kokemus, joka ei varmaankaan unohdu koskaan. Muistan ihmetelleeni miten mikään olut voi tuoksua niin taivaallisen hyvälle. Sitruksinen hedelmäisyys tunki nenään vaikka olutta ei edes yrittänyt haistella. Aivan uskomaton tuoksu. Oluen maku oli silloiselle makuaistilleni vielä hieman haastava, sillä muistan etten pitänyt oluen katkeruudesta.

En ole varma oliko ensimaisto sitä vanhaa vai uudempaa versiota Punk IPAsta, mutta hanaolutta se oli joka tapauksessa. Tämä uudempi versio on volteiltaan 5,6% ja vanhempi tasan 6%. Resepti muuttui jonkin verran vaihdoksen yhteydessä. Ensimaiston jälkeen olen juonut tätä olutta muutaman kerran ja olen pitänyt sitä ihan perushyvänä oluena. Minulle sopivat paremmin oluet, jotka painottavat enemmän tuhtia maltaisuutta kuin voimakasta humalointia. BrewDog on Skotlantilainen panimo, joka rakastaa humalaa. Sitä ei heidän oluissaan säästellä.

Olut on väriltään kultainen jossa on hieman oranssia. Vähän utuinen ja vaahto on kohtalainen. Ulkonäöllisesti ihan peruskauraa, tai siis ohraa.

Tuoksu on todella hedelmäinen. Ensiksi greippiä ja sen jälkeen trooppista hedelmäkoria, mangoa ja persikkaa etualalla. Myös hieman kissanpissamainen haju, joka ei tässä kuitenkaan häiritse niin paljon kuin joissain muissa oluissa. Jos oikein pinnistää, niin hieman makeaa mallasta löytyy taustalta. Humala edellä siis mennään ja aromipuoleen on selkeästi panostettu. Hyvä tuoksu!

Maku on 'yllätys yllätys' todella hedelmäinen. Mangoa, greippiä, etelän hetelmiä. Humalaa ei siis olla säästelty makupuolellakaan. Katkerot astuvat lopulta peliin, mutta IPA -asteikolla katkerointi on miedommasta päästä. Kaipaan hieman kovempaa katkeroa tuon hedelmäisyyden perään, mutta ihan hyvä tämä on näinkin. Mielestäni katkeroinnin puolesta ollaan siinä rajoilla voiko tätä kutsua IPAksi. Suutuntuma on maksimissaan keskitäyteläinen, eikä tältä mitään älyttömän tukevaa runkoa odottanutkaan. Tasapainoinen kuitenkin ja helppoa juotavaa.

Viimeksi maistoin Punk IPAa viime vuonna ja silloin oluessa oli mielestäni kovemmat katkerot. En tiedä onko makuaisti kehittynyt, vai johtuuko pullojen eroavaisuuksista.

Ulkonäkö 3

Tuoksu 8

Maku 7

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 15

36 / 50

Portterin pullotus

Beer Mix -uutteesta valmistettu Portteri on nyt saatu onnellisesti pullotettua. Oluen käyminen kesti 7 vuorokautta, kunnes vesilukko viimein hiljeni. Tämä on pisin aika mitä olueni käyminen on kestänyt. Käymislämpötila oli jälleen huoneenlämpötila eli 23 ºC. Toistaiseksi olen pitänyt käymisastiaa keittiössä, mutta tällä kertaa laitoin pöntön eteiseen, sillä pelkäsin keittiön lämpenemistä auringonpaisteesta johtuen. Ilta-aurinko paistaa suoraan keittiön puolelle, kun taas eteiseen ei aurinko pääse porottamaan. Vesilukko puski hyvää tuoksua koko käymisen ajan ja pitihän sitä nuuhkia aina välillä.

Valmiina pullotukseen

Pullotin oluen 10 vuorokauden kuluttua käymisen alkamisesta, kun aikaa pullotukselle vihdoin liikeni. Tässä siis vielä panopäivän stoori tästä oluesta. Pullotuksessa taisi kaikkiaan mennä aikaa sellaiset kolme tuntia. Pullojen desinfiointi ja huuhtelu vei melkeinpä eniten aikaa. Lappoaminen ja korkittaminen ovat sentään mielekkäämpää touhua. Nyt alkaa selkeästi löytymään jonkinlaista rutiinia näissä pullotustouhuissakin, eikä homma ole täydellistä sählinkiä koko ajan. Nyt tulee toimittua selkeästi johdonmukaisemmin verrattuna pariin ensimmäiseen olutsatsiin.

Keitin (eli desinfioin) jälkikäymissokerit kattilassa. Lisäsin jäähdytetyn sokeriliemen pullotusastiaan ja lapposin oluen taas siihen päälle. Tämä tuntuu nyt luontevalta tavalta lisätä jälkikäymissokerit olueen, varsinkin jos olutsatsi on 16 litraa tai alle jolloin pullotusastiani tilavuus riittää. Jos teen isompia satseja, niin sitten täytyy varmaan taas lisätä sokerit suoraan pulloihin. Se on toisaalta kontaminaatioriski, jos käyttää sokeria joka on lojunut avatussa pussissa. Jälkikäymissokerina käytin dekstroosia, jota lisäsin 70 grammaa 15 litraan olutta. Tällä määrällä haen hieman miedompia hiilihappoja. Parissa viimeisessä oluessa hiilihapot ovat olleet muutenkin melko voimakkaat, joten ehkä parempi muutenkin laittaa jälkikäymissokeria hieman vähemmän. Tällainen tumma portteri ei mielestäni kuitenkaan vaadi mitään kovin tykkejä hiilihappoja.

Oluen lopullinen ominaispaino oli 1.012, joten alkoholia tässä oluessa tulee lopulta olemaan 5,4%. Maistoin olutta pullotuksen yhteydessä ja hyvältähän se maistui. Siinä oli sellaista tumman oluen tuntua sekä portermainen paahteisuus jälkimaussa. Humalan maku ja katkero olivat myös hyvin linjassa siihen nähden mitä oletin. Melko pehmeä humalointi, joka tuntui juuri sopivasti. Eiköhän tästä ihan hyvä olut tule. Toistaiseksi vaikuttaa ainakin hyvältä.

Mekaaninen korkituslinjasto

Nyt 1-2 viikkoa jälkikäymistä huoneenlämmössä ja sen jälkeen pullot jääkaappiin ja kellariin kypsymään.

Arvio: Mallaskosken Kuohu Amber Lager

Seinäjokelainen Mallaskosken Panimo ei ole vielä tähän päivään mennessä onnistunut vakuuttamaan minua tuotoksillaan. Panimon oluiden kirjo on mukavan monipuolinen, mutta maullisesti ollaan menty liian varovaisella linjalla. Panimo korostaa sanoja "käsintehty", "täysmallas" ja "pienpanimo -olut", joilla pyritään tekemään pesäeroa perusbulkkeihin. Lähtökohta on siis hyvä, mutta Mallaskosken oluiden laatu on jäänyt hieman puolitiehen.

Mallaskosken Kuohu Amber Lager on ollut saatavilla jo useamman vuoden ajan, mutta nyt vasta päädyin itse maistamaan sitä. Seuraava esittelyteksti on napattu panimon kotisivuilta:

Pehmeän maltainen, tasapainoinen ja tyylikkäästi humaloitu punertava lagerolut.

Tuoksu: makeahko, raikas, maltainen
Maku: runsaan maltainen, rauhallinen, tasapainoinen, selkeästi humaloitu
Suutuntuma: miellyttävän pehmeä, sopivan hiilihapokas

Ainekset: vesi, ohramallas, humala. Humalalajikkeena arvostettu Cascade. Valmistettu käsin, ilman säilöntäaineita.
Alkoholia: 4,7%
EBU: 32
Väri: punertavan kuparinen
Pakkaus 0,5 l palautustölkki

Panimomestari Jyrki Ojaluoman kommentti:

"Matkustellessani Yhdysvalloissa ihastuin Cascade -humaloituihin Red Ale -tyyppisiin oluisiin ja halusin tehdä näistä omalle perinnehiivallemme sopivan lagerversion."

Oluen pinnalle ei muodostu vaahtoa juuri nimeksikään ja se vähäinenkin katoaa nopeasti. Väri on punertavan kuparinen, kuten yllä mainittiin.

Tuoksu on jääkaappikylmänä mitäänsanomattoman vaisu, mutta oluen lämmetessä alkaa jotain sentään irtoamaan. Tunkkaisen makea ja rusinainen tuoksu. Makeaa mallasta, ehkä diasetyyliakin.
Tölkistä suoraan haisteltuna olut tuoksuu makealle vierteelle. Vierteen haju on tullut kyllä tutuksi kotioluen valmistuksessa. Se ei mielestäni ole kovinkaan hyvä tuoksu.

Maussa jatketaan aika pitkälti samalla linjalla. Parasta ehkä on maun keskivaiheilla oleva rusinainen makeus, mutta maku kääntyy nopeasti metallisen vetiseksi. Maussa on myös tuota tuoksusta tuttua tunkkaisuutta ja vetistä rusinaa. Humalointi on ruohoinen ja yksipuolinen. Suutuntuma on näihin prosentteihin nähden ihan ok.

Kokonaisuutena tästäkin Mallaskosken oluesta jää vaisu kuva, vaikka yritystä on. Makua voisi olla paljon enemmän ja sitähän saisi lisäämälla maltaan ja humalan määrää. Kustannustehokkuus ja 4,7% maitokaupparaja sanelevat varmasti aika paljon. Anyway, no risk, no reward.

Ulkonäkö 2
Tuoksu 5
Maku 5
Suutuntuma 3
Yleisvaikutelma 10

25 / 50

Batch #4: Beer Mix Porter

Tulipa täräytettyä taas uusi satsi kotiolutta tulille. Tällä kertaa teemana oli back to basics, eli ei mitään kikkailuja tai monen tunnin valmistusoperaatiota, vaan yksikertaisesti uutetta kehiin. Kerroin jo aikaisemmin Beer Mix -olutuutteista, jotka ostin Verkkokauppa.comista euron(!) hintaan per uutepussi. Nyt päätin kokeilla mitä näistä alennuspusseista oikein saa aikaiseksi. Edelliset olutvarastot alkavat pikkuhiljaa hupenemaan, joten piti laittaa taas vesilukko pulputtamaan.

Oluen valmistukseen käytin seuraavia aineksia:

• 2 pussia Beer Mix Porter olutuutetta, yht. 2kg
• 1 pkt Beer Mixin mukana tullutta kuivahiivaa + 1 pkt Coopers Real Ale -olutuutteen kuivahiivaa
• Vettä 16 litraa

Alkuominaispainoksi muodostui 1.051

Portteria siis yritetään tehdä. Tämä uute on aivan tavallisen spraymaltaan näköistä. Tuoksu on todella hyvä ja siitä erottuu humala selkeästi. Kiehautin kuutisen litraa vettä ja lisäsin kummankin pussin sisällön kuumaan veteen. Pusseissa oli sisällä myös kuivahiiva omassa paketissaan. Kaataessani uutetta kattilaan, hiivapaketti tippui pussista suoraan kuumaan veteen, josta jouduin onkimaan paketin ylös. En tiedä onko hiivapaketin säilöminen pussin sisälle mikään paras ratkaisu valmistajalta, mutta toisaalta tämä uute on tarkoitettu valmistettavaksi "olutkoneella". Tällanen spraymallas/kuivauute maistuu muuten aivan törkeän hyvälle. Se on makean maltaista hattaraa, joka sulaa suuhun.

Jäähdytin vierteen jälleen parvekkeella käymisastiassa, jonka jälkeen lisäsin vettä ensin 15 litran merkkiin saakka. Tässä vaiheessa ominaispaino näytti 1.054 ja veden lämpötila 27 astetta, eli lämpötila oli aavistuksen korkea. Lisäsin vielä litran vettä lisää laskeakseni sekä ominaispainoa että lämpötilaa. Lopulta ominaispainoksi tuli 1.051, ja hiivauslämpötila oli 25 asteen paikkeilla. Maistoin vierrettä ennen hiivausta, eikä se nyt ainakaan kovin portermainen maku ollut. Eniten tämä maku erosi aiempiin siinä, että nyt ei humalan katkeroa tuntunut käytännössä ollenkaan. Väri ei ole aivan pikimusta, vaan aavistuksen rusehtava. Mentäisiinköhän tässä enemmän brown alen suuntaan. Joka tapauksessa tumma olut kyseessä ja tumminta mitä olen tähän mennessä itse valmistanut.

Kotiolut.com -palstalla on ollut puhetta näistä Beer Mix -hiivojen toimimattomuudesta, joten päätin varmuuden vuoksi käyttää tässä satsissa ainakin varmuudella toimivaa hiivaa. Minulla oli jääkaapissa yksi Coopersin uutteen mukana tullut hiiva. Hiivasin vierteen sillä, sekä yhdellä pussilla Beer Mixin omaa hiivaa. Vesilukko alkoi päästelemään hiljalleen ääniä ehkä kuuden tunnin kuluttua hiivauksesta, joten mitään käynnistymisongelmia ei ainakaan ollut. Tällä kertaa en vaivautunut edes ilmaamaan vierrettä, sillä sitä tuli sekoitettua muutenkin aivan tarpeeksi.

Testasin vielä huvikseni toimiiko tuo toinen Beer Mixin hiiva. Laitoin sen kuppiin ja kaadoin vierrettä päälle. Kyllä siellä alkoi jotain tapahtumaan, joten ei se hiiva ainakaan kuollut ollut.

Nyt odotellaan ja ihmetellään minkälaista olutta tästä sitten tulee. On se vesilukon pulputus vaan rauhoittava ääni.

Fuller's 1845

En alunperin aikonut kirjoittaa tästä oluesta arviota, mutta oluen nautiskeltuani totesin että pakkohan se on. Fuller's on itselleni erittäin mieluisa brittiläinen panimo, jonka eri oluista olen nauttinut suuresti. Leimallista tämän panimon tuotteille on tietynlainen tasapainoisuus ja tuhti maltaisuus unohtamatta brittiläisen humaloinnin luomaa yleisfiilistä. Makupaletti on yleensä aina kunnossa, kun pullon kyljessä lukee Fuller's. Tätä Fuller'sin olutta en ole aikaisemmin maistanut, joten mielenkiinnolla otin tämän testiin.

Fuller's 1845 on pullokäyvä olut, jota on kypsytetty 100 päivää ennen myyntiintuloa. Prosentteja on 6,3% ja tyyliluokituksena English Strong Ale. Tätä olutta pantiin ensimmäisen kerran vuonna 1995 panimon 150-vuotisjuhlan kunniaksi. Maltaina on käytetty pale ale -sekoitusta (pipkin, maris otter ja halcyon), crystal-, sekä ambermallasta. Humalana on Goldings. Katkeroa kohtalaisesti, 42 EBU.

Olut on väriltään tummanruskea, hieman punaiseen vivahtava. Vaahtokin on hieman rusehtava. Tuoksu räjäyttää pankin. Todella tuhdin maltainen tuoksu. Nenään tunkee myös rusinaista hedelmäisyyttä ja puumaista humalointia. Pullon takana lukee "delicious fruitcake aroma" ja kyllä tuohon voi yhtyä. Tummia hedelmiä pääasiassa. Maku on tuhdin maltainen, hieman rusinaisen makea, mutta ei mitenkään ylitsevuotavan makea. Aivan loistavan makuinen olut omaan suuhuni. Humalointi on suuta kuivattava, ja toimii itselleni. Maun pieni makeus kokee äkkipysähdyksen humaloinnin astuessa kehiin. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hiilihapot ovat sopivan maltilliset. Alussa alkoholi tuntuu oluessa hieman, mutta oluen lämmetessä sen efekti vähenee.

Tämä olut iskee päin näköä tuhdilla maltaisuudellaan ja monipuolisella maullaan. Se vihjailee ensin hienostuneesti ja sen jälkeen antaa tulla koko volyymillään. Alkoholi ei ole piilossa, mutta ei myöskään niin esillä että se mitenkään häiritsisi. Se lämmittää juuri sopivasti. Todellinen kylmän illan nautiskelujuoma. Maukkain Fuller'sin olut Golden Priden ohella. Kyllä nämä britit vain toimii meikäläiselle.

Tuoksu 8
Ulkonäkö 4
Maku 9
Suutuntuma 4
Yleisvaikutelma 17

42 / 50

Eurolla kotiolutta?

Jokunen kuukausi sitten tilasin Verkkokauppa.comista Beer Mix -olutuutteita. Ne ovat valmiiksi humaloituja kuivauutteita, jotka ovat tarkoitettu käytettäviksi Beer Machine Brewmaster -olutkoneen kanssa. Käytännössä ne ovat aivan tavallista olutuutetta, josta voi valmistaa olutta myös ihan perinteiseen tyyliin käymisastiassa. Niitä voi käyttää myös vierteen ominaispainon nostatukseen, jos sellaiseen on tarvetta. Kauppa oli laskenut uutteiden hintaa roimasti ja yksi pussi maksoi vaivaisen euron verran. Pussi painaa kilon, ja yhdestä pussista voi valmistaa kymmenen litraa n. 3% vahvuista olutta. Kotiolut.com -keskustelupalstalta bongasin tiedon näistä uutteista ja kotiolutharrastajat hamstrasivatkin euron Beer Mix -varastot tyhjäksi. Vertailun vuoksi humaloimaton spraymallas maksaa yli 10 euroa per kilo + toimituskulut. Nyt siis kilo valmiiksi humaloitua uutetta eurolla! Hävyttömän halpaa!

Ajattelin seuraavaksi valmistaa olutta juuri näistä uutteista. Pussimäskäykseen tulen palaamaan tulevaisuudessa takuuvarmasti, mutta nyt aion kokeilla mitä näistä uutteista saa aikaiseksi. Alunperin kaupan valikoimissa oli monen eri oluttyylin uutteita, mutta itse jouduin tyytymään porter, pilsner ja golden lager -uutteisiin, sillä muita ei ei enää ollut jäljellä. Tilasin kutakin laatua kaksi pussia.

Eniten ehkä kiinnostaisi tässä vaiheessa tehdä porteria, mutta toinen vaihtoehto on pils. Ei se tietenkään olisi aitoa pilsiä, kun ale -hiivalla olut joka tapauksessa käy. Kaksi pussia ajattelin käyttää, ja vesimäärä ehkä jonnekin 15 litran tietämiin. Siten tulee hieman vahvempaa ja tummempaa olutta. Tietysti voisi koittaa myös sekoittaa esim. porter- ja lageruutteet keskenään ja katsoa mitä niistä tulee. Edellisen panon jäljiltä minulla on vielä pari kuukautta vanhoja rouhittuja maltaita jääkaapissa. Tekisi mieli kokeilla erikoismaltaiden steeppausta, mutta en tiedä uskaltaako noin vanhoja rouhittuja maltaita käyttää ollenkaan. Jos niistä vaikka tulee jotain pahaa makua? Tarkoitushan olisi lisätä tuoretta maltaan makua steeppauksen avulla.

Ensi viikon aikana täytyy laittaa vesilukko pulputtamaan.