Homebrewmap.com - Kotipanimo maailman kartalle

Homebrewmap.com on uusi sivusto / palvelu kotiolutharrastajille. Minuun otti yhteyttä sivuston perustaja, joka pyysi ystävällisesti promoamaan sivustoa eteenpäin suomalaisille kotipanijoille. Ja miksipä ei, sillä sivuston idea vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Ideana on siis se, että jokainen kotiolutta kotonaan paneva voi merkata oman kotipanimonsa homebrewmap -kartalle. Sivuston kautta voi pitää yhteyttä muihin kotiolutharrastajiin ja palvelu mahdollistaa esimerkiksi oluiden vaihdon käyttäjien välillä.

Kotiolutpanimot 3.3.2016

Viikko sitten Suomessa ei ollut vielä yhtään kotipanimoa merkattuna kartalle. Nyt näyttäisi olevan reilun tusinan verran ja itsekin (Virtapanimo) liityin sivustolle juuri äsken. Kyseessä on siis varsin uusi sivusto, ja tulevaisuus näyttää millaiseen suosioon se pääsee kotiolutharrastajien keskuudessa. Mielenkiintoiselta ja kehityskelpoiselta tämä vaikuttaa joka tapauksessa.

WWW.HOMEBREWMAP.COM

Arvio: Boulevard Brewing Single-Wide IPA

En ole aikoihin tehnyt olutarviota, mutta tämän oluen tiimoilta tuli muutama ajatus mieleen joita voisi jakaa. Alkoon on saapunut Atlantin yli Boulevard Brewingin olut nimeltään Single-Wide IPA. Muistan aikaisemmin nähneeni saman panimon Double-Wide IPAn Alkon hyllyssä, mutta tuota olutta ei ole tullut testattua. Ennen ostopäätöstä vilkaisin nopeasti Ratebeerin arvosanan Single-Wide IPAlle (91). Vaikutti lupaavalta, joten päädyin ostokseen. 355ml pullo Alkossa maksoi 4,80e. Nopealla googlauksella Amerikassa tämän sixpackin saa alle 10 dollarilla. Alkossa sixpackille tulisi hintaa 28,8e. Craft beerin ostaminen sixpackeissä johtaisi nopeasti vararikkoon.

Eipä noita aitoja amerikkalaisia IPA -oluita muutenkaan aivan tolkuttomasti Alkon valikoimissa ole. Vakiovalikoimasta löytyvät ainoastaan Foundersin Centennial IPA sekä Brooklynin East India Pale Ale. Noiden lisäksi löytyy jokunen pale ale, sekä yksi tupla-IPA, mutta niitä en tähän listaukseen laske, koska nyt on kyse pelkästään india pale ale -oluista. Centennial IPAa saa sekä pullo- että tölkkiversiona. Näkisin mielelläni toisen Centennial IPAn tilalla jonkin muun jenkki-ipan.

Toisaalta on tässä sekin puoli, että amerikkalainen IPA olisi syytä juoda mahdollisimman tuoreena. Puoli vuotta vanha IPA on jo täysin eri asia kuin tuore tapaus. Periaatteessa jenkki-ipaa ei kannata amerikoista tänne edes rahdata, kun sitä ei kuitenkaan saa tuoreena. Pitää siis mennä jenkkeihin, mikäli haluaa saada autenttisen IPA -kokemuksen.

Noniin, itse asiaan.

• Panimo: Boulevard Brewing
• Olut: Single-Wide IPA
• Tyyli: Amerikkalainen India Pale Ale
• Alkoholi: 5,7%
• Katkero: 57 IBU
• Väri: 16,2 EBC

Single-Wide IPA on pullokäyvä olut, sillä pullotuksen yhteydessä olueen on lisätty pieni määrä hiivaa. Tämän huomaa kaataessa olutta lasiin, sillä olut vaahtoaa melkoisesti. Ulkonäöltään oikein herkullisen näköinen olut ja utuinen kuten pitääkin.

Humalina tästä oluesta löytyy peräti kuuden humalan kattaus: Zeus, Bravo, Cascade, Centennial, Simcoe ja Citra. Zeus ja Bravo ovat hieman tuntemattomia, mutta nuo muut ovat toki tuttuja jenkkihumalia. Tuoksu ei ole mitenkään päällekäyvä, mutta siitä erottaa päälimmäisenä sitrusta sekä kukkaisuutta. Humala edellä mennään kuten asiaan kuuluu, mutta ei niin vahvasti kuin joissain muissa amerikkalaisissa ipoissa. Maussa ollaan hyvin pitkälti samoilla linjoilla tuoksun kanssa. Sitrusta, edelleen melko pehmoisesti mutta maukkaasti. Mallas tukee kokonaisuutta hyvin, runko on keskitäyteläinen ja aivan sopiva. Tasapainoinen olut, jossa on yllättävän pehmeä katkerointi, joku voisi sanoa jopa pliisu. Tämä sopii minulle, sillä en ole järjettömien greippikatkeroiden ystävä muutenkaan. Voisikohan pullokäyminen vaikuttaa tuohon humalien tietynlaiseen pehmeyteen, ken tietää.

Tämä olut ei ehkä tarjoa hopheadille sitä parasta makuelämystä, mutta on sellaisenaan kuitenkin maukas olut ja helposti juotava. Juuri sellainen olut, jonka voisi sixpackina ostaa, jos hinta olisi kohdallaan. Ensikosketukseksi IPA -oluisiin tämä voisi myös olla mainio vaihtoehto.

4 / 5 pistettä

Valtakunnallinen kotiolutkilpailu 2016

Kaikille kotipanijoille tiedoksi, että nyt on oiva tilaisuus kilpailla oman oluen paremmuudesta muiden kotioluita vastaan, sekä saada palautetta omasta oluesta. Tämän mahdollistaa Valtakunnallinen kotiolutkilpailu, joka järjestetään vuosittain Perinteisen Oluen Seuran toimesta. Jos mielii mukaan kilpailemaan ja kuulemaan tuomiota omista oluista, niin aikaa on vielä rutkasti ennen kuin oluiden pitää olla toimitettuna perille.

• Kaikki kotiolutharrastajat voivat osallistua, ei osallistumismaksua
• Oluen valmistustapaa ei ole rajattu, voi käyttää esim. uutteita valmistuksessa
• Ilmoittautuminen 15.4. mennessä, oluen toimitus 30.4. mennessä (5 pulloa per kilpailuolut)
• Voi osallistua useamman oluen voimin, sarjat on jaoteltu oluttyylin mukaan

Kilpailun säännöt ja muut tiedot voi kokonaisuudessaan käydä lukaisemassa täältä:

Säännöt

Tänä vuonna aion ensimmäistä kertaa osallistua Valtakunnalliseen kotiolutkilpailuun ja toivottavasti monella muullakin on samanlaisia aatoksia. Kotiolutharrastus suomalaisissa kodeissa on olutbuumin myötä viimeisten vuosien aikana yleistynyt, joten päätin mainostaa tätä kilpailua, jotta saataisiin mahdollisimman moni lähettämään omia oluita kilpailuun.

Palkitsevimpia juttuja kotioluen panemisessa on oman oluen tarjoaminen muille sekä palautteen kuuleminen. Vaikka itse tietäisikin oluen olevan hyvää, niin kyllä muiden ihmisten kehut omasta oluesta lämmittävät mieltä. Valtakunnallisen kotiolutkilpailun tuomaristo koostuu olutalan osaajista, joten siksi onkin mielenkiintoista kuulla mitä sanottavaa heillä on omasta tekeleestä.

Jotta kukaan ei saisi vihiä valmistamastani oluesta, se pidettäköön salaisuutena siihen saakka kunnes kilpailu on käyty ja tulokset saatu. Tulen tässä blogissa kuitenkin kirjoittamaan kilpailuun osallistumisen vaiheista.

#13 Virtavehnä (Hefeweizen, josta tuli sour hefe)

Hefeweizen on perinteikäs saksalainen oluttyyli. Se on suodattamaton ja samea vehnäolut. Olen huomannut että vehnäoluista minulle uppoaa parhaiten sellaiset vehnäoluet, joissa banaanin ja happoisuuden seasta voi maistaa selkeää maltaisuutta. Hyvänä esimerkkinä tästä on esimerkiksi Benediktiner Weissbier.

Taisin jo viime kerralla mainita että vehnäolutta tulee pantua seuraavaksi. Tarkoituksena oli tehdä ihan perus -vehnäolutta, mutta lopputulos oli jotain aivan muuta. Perinteisestä vehnäoluesta tulikin hipstermäisen trendikästä hapanolutta.

Valmistin oluen pussimäskäämällä uunissa ja mäskin lämpötila pysytteli aikalailla 68 asteen tuntumassa koko mäskäyksen ajan. Tässä oluen resepti:

Maltaat:
Vehnämallas 1250g
Pale Ale 1000g
Cara Munich 100g
Dekstroosi 375g

Humalat:
Hallertauer Mittelfrüh 12g

Hiiva:
Safbrew WB-06

Eräkoko: 12,5 litraa
OG: 1.045
FG: 1.004
Alc. 5,8%
Katkero: 12 IBU
Väri: 12 EBC

Ominaispaino ennen hiivan lisäämistä oli 1.039, joten päätin nostaa alkoholin määrää lisäämällä olueen hieman dekstroosia eli panimosokeria (tsot tsot sanoisi saksalainen). Näin sain ominaispainoksi ennen hiivaamista 1.045. En kuitenkaan ollut varustautunut siihen, että käymisen jälkeen ominaispainomittari näyttäisi lukemaa 1.004. Jälkikäymissokeria lisäsin tällä kertaa 100 grammaa, mikä on enemmän kuin missään aiemmassa oluessa. Vehnäoluessa kuuluu olla kunnon hapot.

Ja kunnon "hapot" tässä oluessa onkin, nimittäin oluen valmistuksen jossain vaiheessa on sattunut jotain mikä sai tämän oluen maistumaan happamalle. Aivan kuin hapanolutta! Tuoksu on hapan ja omenankuorimainen. Vehnäolutmaisuutta ei tuoksussa ole. Maussa happamuus on myös päälimmäisenä ja jälkimaku on todella kuiva, kuten voi tuosta loppuominaispainosta päätellä. Ei tämä sentään mitään viinietikkaa ole, vaan ihan juomakelpoista. Pullotusvaiheessa huomasin tuon happamuuden ensimmäistä kertaa. Lievä happamuus on ihan tyypillistä vehnäoluelle vielä pullotusvaiheessa, mutta tämän oluen kohdalla happamuus ei hävinnyt minnekään kypsymisen jälkeenkään.

Vahva veikkaus on, että olueen on ilmaantunut jokin pöpö siinä vaiheessa kun jäähdytin vierrettä keiton jälkeen. Jäähtymisessä nimittäin kesti useita tunteja. Aiemmin olen  nopeuttanut vierteen jäähtymistä laittamalla kattilat jääkylmään vesihauteeseen, mutta tällä kertaa annoin oluen olla käymisastiassa parvekkeella (käymisastian kansi raollaan) ja hiivasin vasta n. viiden tunnin kuluttua keiton loppumisesta. Tiesin ottavani tässä kohtaa pienen riskin ja se riski näytti kostautuvan siinä mielessä, että oluesta ei tullut sellaista kuin siitä piti. Kaikki muut valmistusvaiheet tein kutakuinkin samalla tapaa kuin aiemmin. Twitteristä voi käydä kurkkimassa tämän oluen valmistuksen vaiheita.

Ylempänä oleva kuva on otettu pari viikkoa pullotuksen jälkeen, jolloin olut oli vielä vehnäolutmaisen samea. Olut kuitenkin kirkastui aivan täysin, mikä ei tietenkään ole tyylille ominaista. Tietysti sameutta olueen saa lisättyä kun kaataa pullon pohjalta hiivaa sekaan. Tämän oluen kohdalla hiivan kaataminen hieman leikkaa tuota happoisuutta, mutta koko hiivasakkaa en kuitenkaan olueen viitsi kaataa.

Jälleen yksi opettavainen kokemus oluen valmistuksessa. Vierteen jäähtyminen keiton jälkeen tulee tapahtua nopeasti!

Master IPA ja olutkuulumisia

Edellisestä olutpäivityksestä on kulunut jo jonkin verran aikaa, mutta on mukava huomata että tätä blogia luetaan edelleen aktiivisesti päivittäin. Blogin ensimmäiset päivitykset keskittyivät hyvin pitkälti selostamaan oluen valmistuksen vaiheita sekä käymään läpi faktoja oluen valmistukseen liittyen. Niitä alkupään tekstejä luetaankin eniten.

Huomioitavaa oluen kotivalmistuksessa on tämän blogin luetuin kirjoitus. Sitä on luettu yli kaksi kertaa enemmän kuin seuraavaksi suosituinta blogikirjoitusta. Tuon tekstin lukijamäärät ovat jatkuvassa kasvussa, mistä voidaan päätellä, että kotioluen valmistuksesta kiinnostuneiden määrä on myös nousussa. Kotiolutharrastus Suomessa laajenee laajenemistaan ja kotipanijoita löytyy varmasti aina Hangosta Utsojelle saakka.

Viimeksi esittelin Virtapanimon kaksi ensimmäistä IPA -olutta: Novice IPA ja Apprentice IPA. Kolmen IPA:n sarja on viimein täydentynyt Master IPA:lla ja olutsarja on nyt valmis esiteltäväksi kokonaisuudessaan. Mainittakoon sen verran, että viimeisimmissä oluissani en ole muuttanut valmistustapaa oleellisesti, joten en ole katsonut tarpeelliseksi käydä oluen valmistuksen vaiheita niin tarkasti läpi kuin aiemmin. Toki jos teen muutoksia panoprosessiin, niin kirjoittelen niistä tarkemmin. Nämä kaikki kolme olutta on tehty pussimäskäämällä uunissa, pitämällä lämpötila vakiona koko mäskäyksen ajan. Siis aivan samalla tapaa kuin aikoinaan ensimmäisessä pussimäskäyksessä.

Master IPA eroaa kahdesta aiemmasta oluesta, sillä siinä on käytetty erikoismaltaina munich sekä cara plus 10 -maltaita. Novicen ja Apprenticen erikoismaltaat olivat crystal 100 ja carapils. Tällä Master IPA:n mallasvalinnoilla pyrin saamaan olueen vähän maltaisempaa otetta ja samalla halusin vertailla mallaspohjan eroa näihin kahteen aikaisempaan olueen. Humalina Master IPA:ssa on Columbus sekä Cascade, eli täysin jenkkihumalilla mennään, kun aiemmissa oluissa katkeroinnin tein saksalaisella Magnum -humalalla. Masteria on lisäksi kuivahumaloitu Cascade -pelleteillä 9 vuorokauden ajan. Laitoin pelletit humalankeittopussiin desinfioitujen marmorikuulien kera, jotta pussukka valahtaisi käymisastian pohjalle ja humalan aromit pääsisivät leviämään hyvin olueen. Kuivahumaloinnin aloitin viiden päivän käymisen jälkeen, jotta aromit eivät haihtuisi hiilidioksidin mukana.

Tämän oluen lopullinen ominaispaino oli taas vähän alhaisempi kuin alunperin suunnittelin, eli 1.008. Tarkoitus oli mäskätä n. 70 asteessa, mutta mäskäys tapahtui 66-67 asteessa. Pussimäskäyksessä on tarkkaa, että lämmittää mäskäysveden oikeaan lämpötilaan ja lisää maltaat veteen mahdollisimman nopeasti, ettei mäskäysveden lämpötila laske liikaa. Myös maltaiden olisi syytä olla huoneenlämpöisiä, sillä jääkaappikylmät maltaat viilentävät mäskäysveden tehokkaasti, eikä mäskäys välttämättä onnistu.

Master IPA on väriltään selkeästi vaaleampi kuin kaksi edeltäjäänsä. Tuoksu on humalainen, mutta tietyllä tapaa ohut. Mallasta saisi olla enemmän tukemassa humalointia (mäskäyslämpötila korkeammaksi). Odotin myös vahvempaa humalan aromia, sillä olut on kuitenkin kuivahumaloitu.

Maullisesti ihan tyylinmukainen olut, eli IPAa lasissa. Humalan läsnäolon huomaa heti alkumaussa ja jälkimaussa katkero jää suuhun hetkeksi vellomaan. Katkeroarvo laskennallisesti 69 IBU.

Onko Master sitten paras olut näistä kolmesta? En oikeasti osaa sanoa. Päivästä ja mielialasta riippuen mikä tahansa näistä kolmesta voi maistua parhaimmalta. Erot ovat laadullisesti lopulta hyvin minimaaliset, vaikka maullisesti eroja löytyy. Kaikki ovat onnistuneita oluita ja osoituksia siitä että kotona pystyy tekemään jenkkityylistä IPA -olutta.

Vaikka tässä IPA -sarjassa tarkoituksena oli tehdä seuraavasta oluesta aina edellistä parempi, niin oluen panemisessa pienet asiat vaikuttavat lopputulokseen ratkaisevasti eikä kaikki mene aina suunnitelmien mukaan. Se tekeekin tästä harrastuksesta mielenkiintoista. Aina on myös varaa parantaa, ja kehittää omia toimintatapoja.

Seuraavaksi olisi tarkoituksena valmistaa vehnäolutta. Taloyhtiöni kylmäkellari ei ole ollut toiminnassa useaan kuukauteen, joten oluen säilytysongelma on viime aikoina ollut tosiasia. Onneksi kellari tulee pian taas kuntoon, niin voi huoletta laittaa seuraavan satsin tulemaan lähiaikoina.

Siihen saakka, kippis!

Novice & Apprentice IPA

Kotipanimon kaksi seuraavaa olutta ovat valmistuneet ja ne ovat tyyliltään India Pale Ale -oluita. Nämä ovat samalla kotipanimon ensimmäiset IPA -oluet.

India Pale Ale eli IPA on vahvasti humaloitua olutta. Tyyli sai alkunsa Brittien siirtomaavallan aikana, kun olutta piti saada laivattua Britteinsaarilta Intiaan. Pilaantumisen estämiseksi olueen lisättiin valtavasti humalaa, joka toimi oluessa luontaisena säilöntäaineena. Nykyään IPA -olut voidaan jakaa kahteen tyyliin humalien perusteella. Englantilaisessa IPA -oluessa käytetään englantilaisia humalia ja amerikkalaisessa IPA -oluessa vastaavasti amerikkalaisia humalia. Amerikkalaiset humalat ovat sitruksisempia kuin englantilaiset humalat.

Päätin tehdä amerikkalaistyylistä IPA -olutta, eli käytin amerikkalaisia maku- ja aromihumalia. Katkerohumalana käytin kummassakin saksalaista magnum -humalaa. Mallaspohja oluissa on samanlainen, mutta humalointi oluissa on hieman erilainen. Suurin ero oluiden välillä tapahtui kuitenkin mäskäyksessä. Mäskäsin oluet eri lämpötiloissa, (66 vs. 72) jotta saisin selvyyden miten mäskäyslämpötilan ero vaikuttaa lopputulokseen. Ero oluiden lopputuloksessa on huomattava.

Tällä kertaa etikettien suunnittelusta vastasi graafinen suunnittelija(kaverini) Jessica Kangasniemi. Kysyin häneltä kiinnostusta suunnitella tämän olutsarjan etiketit ja hän tarttui tuumasta toimeen. Tyylikkäät etiketit mielestäni ja ne noudattavat tiettyä teemaa; tässä tapauksessa ikääntymistä ja sen tuomaa kokemusta. Oluihin suhteutettuna teemana on kehitys, sillä jokainen olut on sarjan aiempaa olutta edistyneempi. Tai ainakin pitäisi olla. Sarja täydentyy vielä kolmannella oluella, jonka nimi on Master IPA. Sen etiketti julkaistaan sitten aikanaan, kun olut on valmistunut. Tässä vaiheessa suurkiitokset Jessicalle todella upeista ja persoonallisista etiketeistä!

Kaikki lähti ensimmäisen oluen eli Novice IPA:n valmistuksella. Tein oluen perinteisesti pussimäskäämällä ja maltaina käytin pale ale-, crystal 100- ja carapils maltaita. Humalina magnum, cascade sekä columbus. Hiivana hyväksi todettu Safale US-05 -kuivahiiva. Mäskäyslämpötilana oli 65-66 astetta ja mäskäysaika 60 min. Ibuja kertyi 54 ja alkoholia hauskasti 6,99%. Lopullinen ominaispaino 1.008.

Apprentice IPA on nimensä mukaisesti hieman kehittyneempi versio Novicesta. Humalaa on hieman runsaammin ja yksi humalalajike lisää verrattuna Noviceen. Mallaspohja on sama, humalina magnum, cascade, columbus sekä centennial. Mäskäyslämpötila 70-72 astetta. Ibuja 61. Alkoholia 6,5%. Lopullinen ominaispaino 1.018.

Mäskäyslämpötilan ero käy siis selvästi ilmi lopullisessa ominaispainossa, joka Novicessa on 1.008 ja Apprenticessa 1.018. Novice kävi aavistuksen kuivaksi ja Apprentice taas jäi yllättävän tuhdiksi. Toivottavasti Master IPA tulee osumaan jonnekin noiden lukemien väliin.

Aiemmassa blogikirjoituksessa pohdin miksi oluideni lopullinen ominaispaino laskee herkästi kovin alas. Tämän kokeen perusteella liian alhainen mäskäyslämpötila on ollut syypää matalaan final gravityyn. Mäskäyksen lämpötila vaikuttaa oluen runkoon enemmän kuin kuvittelinkaan. Tästä lähtien siihen pitää kiinnittää tarkempaa huomiota. Kun mäskäyslämpötila on ideaali, niin oluesta tulee tasapainoinen, eikä mikään ominaisuus hypi silmille.

Näiden kahden oluen valmistuksesta vielä sen verran, että kaadoin Apprentice -oluen vierteen suoraan vanhojen Novice IPA:n hiivojen päälle käymisastiaan testatakseni mahtaako käyminen onnistua vanhoilla hiivoilla. Valmistin siis Apprenticen vierteen samana päivänä kuin pullotin Novicen. Kahdella käymisastialla homma olisi hoitunut helpommin, mutta siinä tapauksessa ei olisi pystynyt testaamaan tuota vanhan hiivan käyttöä oluen valmistuksessa. Tai ainakaan siinä ei olisi ollut mitään järkeä.

Ja kyllähän se käyminen onnistui, mutta vesilukko ei päästänyt pihaustakaan koko käymisen aikana! Onko muille käynyt näin? Kuvittelin että käyminen ei jostain syystä ollut onnistunut, mutta kurkistaessani käymisastiaan näin kyllä hiilidioksidikuplia oluen pinnalla. Mittasin ominaispainon ja se oli laskenut, joten käyminen oli onnistunut. Lisäsin jopa hiivaa lisää pönttöön käymisen aikana, kun epäilin vanhan hiivan toimivuutta. Hiivan lisäys ei vaikuttanut mitään. Vanha hiiva oli siinä vaiheessa jo popsinut kaikki käymiskelpoiset sokerit.

Oluet ovat ulkonäöltään aikalailla samanlaisia. Apprentice on aavistuksen tummempi. Vaahtoa muodostui tällä kertaa Apprenticeen vähemmän, mutta se saattoi johtua kaadosta. Useimmiten kumpikin olut vaahtoaa ihan mukavasti. Novicen tuoksussa humala on etualalla, kun taas Apprentice on selvästi maltaisempi. Kummankin tuoksu on ihan ok, mutta aika hillittyä linjaa.

Maussa oluiden ero korostuu. Novice IPA:n runko on kevyt, joten humalat hyökkäävät voimakkaasti, eikä mallaspohja tue olutta niin paljon kuin haluaisin. Apprentice maistuu omaan suuhuni paremmalta, mutta siinä ei aivan ole sellaista IPAan kuuluvaa purevuutta. Apprenticessa on laskennallisesti enemmän IBUja, mutta tuhdin rungon ansiosta katkero on ei tunnu kovinkaan vahvalta. Tyylillisesti Novice on siis enemmän IPA kuin Apprentice, mutta Apprentice oluena maukkaampi, jos unohdetaan sen alkuperäinen tyyli.

Seuraavaksi pannaan Master IPA. Sen voisi vaikka kuivahumaloida aromikkuuden lisäämiseksi.

Vuoden vanha kotiolut makutestissä

Kotiolutharrastuksen aloittamisesta on kulunut jo reilu vuosi. Harrastus alkoi tammikuussa vuonna 2014 jolloin myös ensimmäinen kotiolut Astonishing Ale valmistui. Tätä ensimmäistä oluterää on jäljellä enää yksi (1) pullo, joten nyt voisin testailla mitä oluelle on tapahtunut reilun vuoden aikana. Yleisesti ottaen kotioluen pitäisi säilyä vuoden päivät ilman onglemia, mutta mistäpä näistä tietää ennen kuin testaa. Suosittelen lukemaan alkuperäisen blogikirjoituksen tämän testin alustukseksi TÄSTÄ. Itsekin luin, verestääkseni muistojani.

Melko nostalginen fiilis tässä tulee, kun nyt tuhoan viimeisen pullon ensimmäisestä oluterästäni. Ehkä tätä olisi parempi säästää vielä 10 vuotta eteenpäin, jotta sitä voisi silloin tällöin ihastella ja miettiä samalla että tuosta kaikki sai alkuna. Mutta ei, parempi ottaa järki käteen ja juoda olut pois, sillä juotavaksi se on tarkoitettu. Ja onhan tässä tämä empiirisen tutkimuksen näkökulma myös olemassa. Miten kotiolut pärjää kilpailussa ajan kanssa?

Kyseessä on siis Finlandia -uutteesta valmistettu olut ja vahvuutta oluella on 4,3%. Alunperin olin tyytyväinen makuun, vaikkakin parempia oluita on sittemmin tullut tehtyä. Tuolloin oli vertailukohdat kuitenkin aika vähissä. Siltikään tämä ei missään nimessä ole huonoin tekemäni olut, ei lainkaan. (Varsinkin bittereiden, perus brittialen tekemisessä on vielä parannettavaa. Ehkä se joskus osuu nappiin.)

Oluen tarkka ikä testaushetkellä on 414 päivää, eli 1 vuosi, 1 kuukausi ja 19 päivää. Ikä on laskettu pullotuspäivästä. Pulloa on luonnollisesti säilytetty koko ajan jääkaappikylmässä, kuten olutta kuuluu säilyttää.

Sitten itse asiaan. Mukava sihahdus kuuluu korkkia avatessa, eli hiilihapot ovat ainakin tallella. Ulkonäöllisesti olut on täysin samanlainen kuin reilu vuosi sitten. Tuoksussa kuitenkin huomaan selvän eron. Alunperin tuoksussa vallitsi lievä hiivaisuus mikä ei ollut kovinkaan miellyttävää hiivaisuutta. Nyt tilalla on jokin pieni happamuus. Vähän sellainen grimbergenmäinen belgityylinen happamuus, jota on vaikea kuvailla. Mutta tämä happamuus on todella miellyttävää verrattuna siihen aikaisempaan hiivaisuuteen. Maku on pääpiirteissään sama, mutta jollain tapaa se on nyt miellyttävämpi. Vetinen edelleen juu, ja katkero on selkeästi laimentunut vuoden aikana, mutta nyt olen maussa havaitsevinani pähkinäisiä sävyjä, kun tuoreena tuollaista en havainnut lainkaan. Maussakin on ehkä pientä happamuutta, mutta se on selvästi taka-alalla.

Viimeistä viedään

Ehkä tässä on pilaantumisprosessi lähdössä käyntiin, mistä tuo happamuus kyllä kielii, mutta toistaiseksi olut on aivan juomakelpoista ja ennenkaikkea hyvää. Olen jopa hieman yllättynyt tästä mausta, sillä ajattelin tämän olevan todella pliisua aloittelijan litkua, mutta oikeasti tämä on hyvänmakuista olutta ja parempaa kuin jotkin muut tuotokseni. Simppeliä ja helposti juotavaa. Kotioluesta yleensä sanotaan, että katkerointi pehmenee tai vähenee ajan myötä ja se tuntuu ainakin pitävän paikkansa, sillä tässä oluessa katkero on vähentynyt huomattavasti.

Nyt on kuitenkin tyhjä olo. Mikään ei vedä vertoja sille hetkelle, kun on valmistanut ensimmäisen kotioluen ja maistelee sitä ensimmäistä kertaa. Siinä hetkessä on jotain enemmän. Toisen, kolmannen, kymmenennen tai sadannan kotioluen ensimaisto ei saa voi saada samanlaista tunnetta aikaiseksi kuin ensimmäisen kotioluen maistelu. Noh, nyt maistelin ensimmäistä kotiolutta viimeistä kertaa. Senkin voi tehdä vain kerran ja nyt se hetki on ohi.