Vuoden vanha kotiolut makutestissä

Kotiolutharrastuksen aloittamisesta on kulunut jo reilu vuosi. Harrastus alkoi tammikuussa vuonna 2014 jolloin myös ensimmäinen kotiolut Astonishing Ale valmistui. Tätä ensimmäistä oluterää on jäljellä enää yksi (1) pullo, joten nyt voisin testailla mitä oluelle on tapahtunut reilun vuoden aikana. Yleisesti ottaen kotioluen pitäisi säilyä vuoden päivät ilman onglemia, mutta mistäpä näistä tietää ennen kuin testaa. Suosittelen lukemaan alkuperäisen blogikirjoituksen tämän testin alustukseksi TÄSTÄ. Itsekin luin, verestääkseni muistojani.

Melko nostalginen fiilis tässä tulee, kun nyt tuhoan viimeisen pullon ensimmäisestä oluterästäni. Ehkä tätä olisi parempi säästää vielä 10 vuotta eteenpäin, jotta sitä voisi silloin tällöin ihastella ja miettiä samalla että tuosta kaikki sai alkuna. Mutta ei, parempi ottaa järki käteen ja juoda olut pois, sillä juotavaksi se on tarkoitettu. Ja onhan tässä tämä empiirisen tutkimuksen näkökulma myös olemassa. Miten kotiolut pärjää kilpailussa ajan kanssa?

Kyseessä on siis Finlandia -uutteesta valmistettu olut ja vahvuutta oluella on 4,3%. Alunperin olin tyytyväinen makuun, vaikkakin parempia oluita on sittemmin tullut tehtyä. Tuolloin oli vertailukohdat kuitenkin aika vähissä. Siltikään tämä ei missään nimessä ole huonoin tekemäni olut, ei lainkaan. (Varsinkin bittereiden, perus brittialen tekemisessä on vielä parannettavaa. Ehkä se joskus osuu nappiin.)

Oluen tarkka ikä testaushetkellä on 414 päivää, eli 1 vuosi, 1 kuukausi ja 19 päivää. Ikä on laskettu pullotuspäivästä. Pulloa on luonnollisesti säilytetty koko ajan jääkaappikylmässä, kuten olutta kuuluu säilyttää.

Sitten itse asiaan. Mukava sihahdus kuuluu korkkia avatessa, eli hiilihapot ovat ainakin tallella. Ulkonäöllisesti olut on täysin samanlainen kuin reilu vuosi sitten. Tuoksussa kuitenkin huomaan selvän eron. Alunperin tuoksussa vallitsi lievä hiivaisuus mikä ei ollut kovinkaan miellyttävää hiivaisuutta. Nyt tilalla on jokin pieni happamuus. Vähän sellainen grimbergenmäinen belgityylinen happamuus, jota on vaikea kuvailla. Mutta tämä happamuus on todella miellyttävää verrattuna siihen aikaisempaan hiivaisuuteen. Maku on pääpiirteissään sama, mutta jollain tapaa se on nyt miellyttävämpi. Vetinen edelleen juu, ja katkero on selkeästi laimentunut vuoden aikana, mutta nyt olen maussa havaitsevinani pähkinäisiä sävyjä, kun tuoreena tuollaista en havainnut lainkaan. Maussakin on ehkä pientä happamuutta, mutta se on selvästi taka-alalla.

Viimeistä viedään

Ehkä tässä on pilaantumisprosessi lähdössä käyntiin, mistä tuo happamuus kyllä kielii, mutta toistaiseksi olut on aivan juomakelpoista ja ennenkaikkea hyvää. Olen jopa hieman yllättynyt tästä mausta, sillä ajattelin tämän olevan todella pliisua aloittelijan litkua, mutta oikeasti tämä on hyvänmakuista olutta ja parempaa kuin jotkin muut tuotokseni. Simppeliä ja helposti juotavaa. Kotioluesta yleensä sanotaan, että katkerointi pehmenee tai vähenee ajan myötä ja se tuntuu ainakin pitävän paikkansa, sillä tässä oluessa katkero on vähentynyt huomattavasti.

Nyt on kuitenkin tyhjä olo. Mikään ei vedä vertoja sille hetkelle, kun on valmistanut ensimmäisen kotioluen ja maistelee sitä ensimmäistä kertaa. Siinä hetkessä on jotain enemmän. Toisen, kolmannen, kymmenennen tai sadannan kotioluen ensimaisto ei saa voi saada samanlaista tunnetta aikaiseksi kuin ensimmäisen kotioluen maistelu. Noh, nyt maistelin ensimmäistä kotiolutta viimeistä kertaa. Senkin voi tehdä vain kerran ja nyt se hetki on ohi.