India Pale Ale eli IPA on vahvasti humaloitua olutta. Tyyli sai alkunsa Brittien siirtomaavallan aikana, kun olutta piti saada laivattua Britteinsaarilta Intiaan. Pilaantumisen estämiseksi olueen lisättiin valtavasti humalaa, joka toimi oluessa luontaisena säilöntäaineena. Nykyään IPA -olut voidaan jakaa kahteen tyyliin humalien perusteella. Englantilaisessa IPA -oluessa käytetään englantilaisia humalia ja amerikkalaisessa IPA -oluessa vastaavasti amerikkalaisia humalia. Amerikkalaiset humalat ovat sitruksisempia kuin englantilaiset humalat.
Päätin tehdä amerikkalaistyylistä IPA -olutta, eli käytin amerikkalaisia maku- ja aromihumalia. Katkerohumalana käytin kummassakin saksalaista magnum -humalaa. Mallaspohja oluissa on samanlainen, mutta humalointi oluissa on hieman erilainen. Suurin ero oluiden välillä tapahtui kuitenkin mäskäyksessä. Mäskäsin oluet eri lämpötiloissa, (66 vs. 72) jotta saisin selvyyden miten mäskäyslämpötilan ero vaikuttaa lopputulokseen. Ero oluiden lopputuloksessa on huomattava.
Tällä kertaa etikettien suunnittelusta vastasi graafinen suunnittelija(kaverini) Jessica Kangasniemi. Kysyin häneltä kiinnostusta suunnitella tämän olutsarjan etiketit ja hän tarttui tuumasta toimeen. Tyylikkäät etiketit mielestäni ja ne noudattavat tiettyä teemaa; tässä tapauksessa ikääntymistä ja sen tuomaa kokemusta. Oluihin suhteutettuna teemana on kehitys, sillä jokainen olut on sarjan aiempaa olutta edistyneempi. Tai ainakin pitäisi olla. Sarja täydentyy vielä kolmannella oluella, jonka nimi on Master IPA. Sen etiketti julkaistaan sitten aikanaan, kun olut on valmistunut. Tässä vaiheessa suurkiitokset Jessicalle todella upeista ja persoonallisista etiketeistä!
Kaikki lähti ensimmäisen oluen eli Novice IPA:n valmistuksella. Tein oluen perinteisesti pussimäskäämällä ja maltaina käytin pale ale-, crystal 100- ja carapils maltaita. Humalina magnum, cascade sekä columbus. Hiivana hyväksi todettu Safale US-05 -kuivahiiva. Mäskäyslämpötilana oli 65-66 astetta ja mäskäysaika 60 min. Ibuja kertyi 54 ja alkoholia hauskasti 6,99%. Lopullinen ominaispaino 1.008.
Apprentice IPA on nimensä mukaisesti hieman kehittyneempi versio Novicesta. Humalaa on hieman runsaammin ja yksi humalalajike lisää verrattuna Noviceen. Mallaspohja on sama, humalina magnum, cascade, columbus sekä centennial. Mäskäyslämpötila 70-72 astetta. Ibuja 61. Alkoholia 6,5%. Lopullinen ominaispaino 1.018.
Mäskäyslämpötilan ero käy siis selvästi ilmi lopullisessa ominaispainossa, joka Novicessa on 1.008 ja Apprenticessa 1.018. Novice kävi aavistuksen kuivaksi ja Apprentice taas jäi yllättävän tuhdiksi. Toivottavasti Master IPA tulee osumaan jonnekin noiden lukemien väliin.
Aiemmassa blogikirjoituksessa pohdin miksi oluideni lopullinen ominaispaino laskee herkästi kovin alas. Tämän kokeen perusteella liian alhainen mäskäyslämpötila on ollut syypää matalaan final gravityyn. Mäskäyksen lämpötila vaikuttaa oluen runkoon enemmän kuin kuvittelinkaan. Tästä lähtien siihen pitää kiinnittää tarkempaa huomiota. Kun mäskäyslämpötila on ideaali, niin oluesta tulee tasapainoinen, eikä mikään ominaisuus hypi silmille.
Näiden kahden oluen valmistuksesta vielä sen verran, että kaadoin Apprentice -oluen vierteen suoraan vanhojen Novice IPA:n hiivojen päälle käymisastiaan testatakseni mahtaako käyminen onnistua vanhoilla hiivoilla. Valmistin siis Apprenticen vierteen samana päivänä kuin pullotin Novicen. Kahdella käymisastialla homma olisi hoitunut helpommin, mutta siinä tapauksessa ei olisi pystynyt testaamaan tuota vanhan hiivan käyttöä oluen valmistuksessa. Tai ainakaan siinä ei olisi ollut mitään järkeä.
Ja kyllähän se käyminen onnistui, mutta vesilukko ei päästänyt pihaustakaan koko käymisen aikana! Onko muille käynyt näin? Kuvittelin että käyminen ei jostain syystä ollut onnistunut, mutta kurkistaessani käymisastiaan näin kyllä hiilidioksidikuplia oluen pinnalla. Mittasin ominaispainon ja se oli laskenut, joten käyminen oli onnistunut. Lisäsin jopa hiivaa lisää pönttöön käymisen aikana, kun epäilin vanhan hiivan toimivuutta. Hiivan lisäys ei vaikuttanut mitään. Vanha hiiva oli siinä vaiheessa jo popsinut kaikki käymiskelpoiset sokerit.
Oluet ovat ulkonäöltään aikalailla samanlaisia. Apprentice on aavistuksen tummempi. Vaahtoa muodostui tällä kertaa Apprenticeen vähemmän, mutta se saattoi johtua kaadosta. Useimmiten kumpikin olut vaahtoaa ihan mukavasti. Novicen tuoksussa humala on etualalla, kun taas Apprentice on selvästi maltaisempi. Kummankin tuoksu on ihan ok, mutta aika hillittyä linjaa.
Maussa oluiden ero korostuu. Novice IPA:n runko on kevyt, joten humalat hyökkäävät voimakkaasti, eikä mallaspohja tue olutta niin paljon kuin haluaisin. Apprentice maistuu omaan suuhuni paremmalta, mutta siinä ei aivan ole sellaista IPAan kuuluvaa purevuutta. Apprenticessa on laskennallisesti enemmän IBUja, mutta tuhdin rungon ansiosta katkero on ei tunnu kovinkaan vahvalta. Tyylillisesti Novice on siis enemmän IPA kuin Apprentice, mutta Apprentice oluena maukkaampi, jos unohdetaan sen alkuperäinen tyyli.
Seuraavaksi pannaan Master IPA. Sen voisi vaikka kuivahumaloida aromikkuuden lisäämiseksi.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti