Huomioitavaa oluen kotivalmistuksessa on tämän blogin luetuin kirjoitus. Sitä on luettu yli kaksi kertaa enemmän kuin seuraavaksi suosituinta blogikirjoitusta. Tuon tekstin lukijamäärät ovat jatkuvassa kasvussa, mistä voidaan päätellä, että kotioluen valmistuksesta kiinnostuneiden määrä on myös nousussa. Kotiolutharrastus Suomessa laajenee laajenemistaan ja kotipanijoita löytyy varmasti aina Hangosta Utsojelle saakka.
Viimeksi esittelin Virtapanimon kaksi ensimmäistä IPA -olutta: Novice IPA ja Apprentice IPA. Kolmen IPA:n sarja on viimein täydentynyt Master IPA:lla ja olutsarja on nyt valmis esiteltäväksi kokonaisuudessaan. Mainittakoon sen verran, että viimeisimmissä oluissani en ole muuttanut valmistustapaa oleellisesti, joten en ole katsonut tarpeelliseksi käydä oluen valmistuksen vaiheita niin tarkasti läpi kuin aiemmin. Toki jos teen muutoksia panoprosessiin, niin kirjoittelen niistä tarkemmin. Nämä kaikki kolme olutta on tehty pussimäskäämällä uunissa, pitämällä lämpötila vakiona koko mäskäyksen ajan. Siis aivan samalla tapaa kuin aikoinaan ensimmäisessä pussimäskäyksessä.
Master IPA eroaa kahdesta aiemmasta oluesta, sillä siinä on käytetty erikoismaltaina munich sekä cara plus 10 -maltaita. Novicen ja Apprenticen erikoismaltaat olivat crystal 100 ja carapils. Tällä Master IPA:n mallasvalinnoilla pyrin saamaan olueen vähän maltaisempaa otetta ja samalla halusin vertailla mallaspohjan eroa näihin kahteen aikaisempaan olueen. Humalina Master IPA:ssa on Columbus sekä Cascade, eli täysin jenkkihumalilla mennään, kun aiemmissa oluissa katkeroinnin tein saksalaisella Magnum -humalalla. Masteria on lisäksi kuivahumaloitu Cascade -pelleteillä 9 vuorokauden ajan. Laitoin pelletit humalankeittopussiin desinfioitujen marmorikuulien kera, jotta pussukka valahtaisi käymisastian pohjalle ja humalan aromit pääsisivät leviämään hyvin olueen. Kuivahumaloinnin aloitin viiden päivän käymisen jälkeen, jotta aromit eivät haihtuisi hiilidioksidin mukana.
Tämän oluen lopullinen ominaispaino oli taas vähän alhaisempi kuin alunperin suunnittelin, eli 1.008. Tarkoitus oli mäskätä n. 70 asteessa, mutta mäskäys tapahtui 66-67 asteessa. Pussimäskäyksessä on tarkkaa, että lämmittää mäskäysveden oikeaan lämpötilaan ja lisää maltaat veteen mahdollisimman nopeasti, ettei mäskäysveden lämpötila laske liikaa. Myös maltaiden olisi syytä olla huoneenlämpöisiä, sillä jääkaappikylmät maltaat viilentävät mäskäysveden tehokkaasti, eikä mäskäys välttämättä onnistu.
Master IPA on väriltään selkeästi vaaleampi kuin kaksi edeltäjäänsä. Tuoksu on humalainen, mutta tietyllä tapaa ohut. Mallasta saisi olla enemmän tukemassa humalointia (mäskäyslämpötila korkeammaksi). Odotin myös vahvempaa humalan aromia, sillä olut on kuitenkin kuivahumaloitu.
Maullisesti ihan tyylinmukainen olut, eli IPAa lasissa. Humalan läsnäolon huomaa heti alkumaussa ja jälkimaussa katkero jää suuhun hetkeksi vellomaan. Katkeroarvo laskennallisesti 69 IBU.
Onko Master sitten paras olut näistä kolmesta? En oikeasti osaa sanoa. Päivästä ja mielialasta riippuen mikä tahansa näistä kolmesta voi maistua parhaimmalta. Erot ovat laadullisesti lopulta hyvin minimaaliset, vaikka maullisesti eroja löytyy. Kaikki ovat onnistuneita oluita ja osoituksia siitä että kotona pystyy tekemään jenkkityylistä IPA -olutta.
Vaikka tässä IPA -sarjassa tarkoituksena oli tehdä seuraavasta oluesta aina edellistä parempi, niin oluen panemisessa pienet asiat vaikuttavat lopputulokseen ratkaisevasti eikä kaikki mene aina suunnitelmien mukaan. Se tekeekin tästä harrastuksesta mielenkiintoista. Aina on myös varaa parantaa, ja kehittää omia toimintatapoja.
Seuraavaksi olisi tarkoituksena valmistaa vehnäolutta. Taloyhtiöni kylmäkellari ei ole ollut toiminnassa useaan kuukauteen, joten oluen säilytysongelma on viime aikoina ollut tosiasia. Onneksi kellari tulee pian taas kuntoon, niin voi huoletta laittaa seuraavan satsin tulemaan lähiaikoina.
Siihen saakka, kippis!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti