Kotiolutarvio: Rauhanvuoren Panimon Stoutkokeilu

Olutvaihdon myötä minulle päätyi neljä Rauhanvuoren Panimon olutta. Paketista paljastui Stout, Imperial Stout, Vehnäolut sekä Cascadepläjäys (IPA). Aikaisemmin olen arvostellut saman panimon kaksi olutta. Cascade Pale Ale oli oikein maukas tapaus.

Ensimmäisenä maistelussa on Stout. Se on järjestykseltään Rauhanvuoren Panimon 59. olut ja nimetty Stoutkokeiluksi. Kyseessä on uuteolut, jossa on käytetty spraymallasta sekä Nortern Brewer katkerohumalaa 60 minuutin keitolla. Yksinkertainen resepti ja siis ainoastaan yksi humalalisäys keiton alussa.

Speksejä:

IBU = 50,2
EBC = 52
OG = 1.062 FG = 1.012 = 6,7%

Pullotettu 16.1. 2016

Arvosteluhetkellä oluella on ikää reilut 4kk.

Olut on väriltään tumman ruskea, päälle muodostuu normaalilla kaadolla ihan mukava vaahto. Tuoksu on melko neutraali aluksi, ei paahdetta tuoksussa. Oluen lämmettyä alkaa tuoksusta irtoamaan tietynlaista tumman hedelmäistä makeutta sekä yrttisyyttä. Tuoksu on hyvä, ei mitään hassuja tuoksuja. Alkumaussa on tummaa hedelmäisyyttä ja makeutta; rusinaa, taatelia. Yllättäen tämä maistuukin vahvasti belgioluelle, mahtaakohan olla hiivan tuotoksia. Loppumaussa huomaa pienen lakritsaisen esiintulon. Stoutiksi en tätä kutsuisi, sillä paahdetta ei loppumaussa ole kuin pieni häivähdys. Alkoholi puskee jälkimaussa myös hieman läpi. Katkeroa on sopivasti tuohon loppuun, jotta oluen ryhti säilyy. Suutuntuma on kevyen ja keskitäyteläisen välillä, ehkä jopa keskitäyteläistä. Tykkään etenkin tuosta alkumaun tumman hedelmäisestä mausta. Loppumaku on tosiaan alkoholinen ja hieman jopa lämmittävä.

Loppuyhteenvetona todettakoon, että kyseessä on mielestäni stoutin sijaan makeahko belgiolut. Stoutin ominaispiirteitä tästä ei juurikaan löydy ja tuo belgiaan viittaava makumaailma on ilmeinen. Resepti on yksinkertainen, mutta maistuvaa olutta on saatu aikaiseksi.

Arvosana tälle oluelle  6,5 / 10

EDIT: Kommenteista ilmenee, että tässä oluessa on mallaspohjana käytetty Brewferm Black DME:tä (dried malt extract / spraymallas), josta tuo belgimaku on saanut alkunsa.

# 14 Starry Night Stout (2. versio), 4 viikkoa käymisastiassa

Kaikista valmistamistani kotioluista Starry Night Stout on ehkäpä ollut kaikkein maukkain. Se oli tumma jenkkihumaloitu stout. Päätin nyt valmistaa tätä samaa olutta toisen kerran hieman muokatulla reseptillä. Ensimmäiseen valmistuskertaan nähden nostin mäskäyslämpötilaa 65 asteesta 68 asteeseen, jotta runkoa tulisi olueen enemmän. Toinen asia mitä halusin muuttaa oli paahteisuuden määrä. Starry Night ykkösessä tuo paahteisuus oli vähän liiankin tuhtia. Laskemalla paahteisuuden tasoa halusin samalla tuoda humalia entistä paremmin esiin.

Vähensin tässä toisessa versiossa Carafa III:n (1400ebc) määrää ja lisätä Suklaamaltaan (900ebc) määrää. Muut maltaat, eli Pale ale, Munich ja Crystal 100 menivät samoilla suhteilla kuin ensimmäisessä versiossa. Humalia käytin sen mukaan mitä kaapista löytyi. Ja sieltähän löytyi Challengeria, Cascadea, Columbusta sekä Willamettea. Ensimmäisessä versiossa humalat olivat Challenger, Centennial sekä Willamette. Humalien määrässä ei ollut suurtakaan eroa.

Vanha etiketti pienillä muokkauksilla

Starry Night Stout (2. versio)

Eräkoko 12,5 litraa

OG: 1.056

FG: 1.015

Alc. 5,8%

Katkero: 67 IBU

Väri: 86 EBC

Maltaat (mäskätty 60 min 68 asteessa):

Pale Ale 5 EBC 62%

Munich 18 EBC 22%

Crystal 100 EBC 7%

Chocolate 900 EBC 5,5%

Carafa III 1400 EBC 3,5%

Humalat:

Katkerohumala: Challenger 38g (3,2g/l) 60min

Makuhumala: Cascade 18g (1,5g/l) 10min

Aromihumalat: Cascade 4g, Columbus 10g ja Willamette 22g (yht 3g/l) 0min

Hiiva: Safale US-05

Yksi mielenkiintoinen seikka tämän oluen kohdalla on se, että olosuhteiden pakosta jouduin pitämään tätä olutta käymisastiassa peräti 4 viikkoa. Yleensä olen pullottanut olueni kahden viikon jälkeen. Olen lukenut keskustelupalstoilta, että on vain hyväksi oluelle, jos sitä pitää käymisastiassa ainakin kolmisen viikkoa. Siinä ajassa hiiva kerkiää putsaamaan tuotoksiaan ja maun pitäisi olla entistä paremmin balanssissa. Ilokseni huomasin, että neljä viikkoa käymisastiassa tuotti vallan mainion lopputuloksen. Mitään virhemakuja ei ole havaittavissa pitkästä käymisastioinnista huolimatta.

Jos vertaa ensimmäiseen olueen, niin aika samanlaisia nämä ovat. Korkeampi mäskäyslämpötila auttoi lopullisen ominaispainon jäämiseen lukemaan 1.015, kun ensimmäisessä versiossa se oli 1.012. Paahteisuus on myös hieman maltillisempaa, joskin erittäin vahvaa silti. Vaahto on hieman vaaleampaa kuin ensimmäisessä versiossa, mikä johtuu varmaan Carafa III maltaan pienemmästä määrästä. Aikalailla samannäköiset oluet kuitenkin.

Tässä jälkimmäisessä versiossa alkoholiprosentti on 5,8%, kun ensimmäisessä se oli 7,2.%. Starry Night Stoutin alkuperäinen resepti oli muokattu Sierra Nevada Stoutin kloonireseptin pohjalta. Nyt osuivat prosentit kohdalleen, sillä Sierra Nevada Stoutin alkoholiprosentti on juuri 5,8%. Ja oikeasti tässä on nyt enemmän kyse tuurista kuin mistään mistään muusta :D

Humala on tuoksussa ja maussa yhtälailla läsnä, vaikkakin paahteisuus on ymmärrettävästi etualalla. Humalan kuitenkin huomaa sellaisena pienenä hedelmäisenä säväyksenä. Paahteisuus on tällä kertaa vähemmän hyökkäävää ja kokonaisuus ehkä kaikenkaikkiaan tasapainoisempi. Vaikea kuitenkaan sanoa aivan tarkkaan, kun rinnakkaisvertailua en nyt pysty tekemään. Ensimmäisestä versiosta on ainoastaan yksi pullo jäljellä ja ajattelin säästää sitä vielä jonkin aikaa.

Joka tapauksessa tässä on sellainen yksi varma olut, jota tulen tekemään uudestaan ja viilaamaan entisestään. Hyvää olutta.

Mainittakoon tässä yhteydessä myös, että tämä on juuri se olut jonka lähetin Valtakunnalliseen olutkilpailuun 2016. Kilpailun tuloksia ei ole vielä tullut. Mielenkiinnolla odottelen mitä olutasiantuntijat ovat mieltä tästä oluesta ja mahtaakohan tällä pärjätä kovassa kilpailussa.


EDIT: Alhaalta kommenttiosiosta voi lukea miten olut pärjäsi kilpailussa.

Homebrewmap.com - Kotipanimo maailman kartalle

Homebrewmap.com on uusi sivusto / palvelu kotiolutharrastajille. Minuun otti yhteyttä sivuston perustaja, joka pyysi ystävällisesti promoamaan sivustoa eteenpäin suomalaisille kotipanijoille. Ja miksipä ei, sillä sivuston idea vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Ideana on siis se, että jokainen kotiolutta kotonaan paneva voi merkata oman kotipanimonsa homebrewmap -kartalle. Sivuston kautta voi pitää yhteyttä muihin kotiolutharrastajiin ja palvelu mahdollistaa esimerkiksi oluiden vaihdon käyttäjien välillä.

Kotiolutpanimot 3.3.2016

Viikko sitten Suomessa ei ollut vielä yhtään kotipanimoa merkattuna kartalle. Nyt näyttäisi olevan reilun tusinan verran ja itsekin (Virtapanimo) liityin sivustolle juuri äsken. Kyseessä on siis varsin uusi sivusto, ja tulevaisuus näyttää millaiseen suosioon se pääsee kotiolutharrastajien keskuudessa. Mielenkiintoiselta ja kehityskelpoiselta tämä vaikuttaa joka tapauksessa.

WWW.HOMEBREWMAP.COM

Arvio: Boulevard Brewing Single-Wide IPA

En ole aikoihin tehnyt olutarviota, mutta tämän oluen tiimoilta tuli muutama ajatus mieleen joita voisi jakaa. Alkoon on saapunut Atlantin yli Boulevard Brewingin olut nimeltään Single-Wide IPA. Muistan aikaisemmin nähneeni saman panimon Double-Wide IPAn Alkon hyllyssä, mutta tuota olutta ei ole tullut testattua. Ennen ostopäätöstä vilkaisin nopeasti Ratebeerin arvosanan Single-Wide IPAlle (91). Vaikutti lupaavalta, joten päädyin ostokseen. 355ml pullo Alkossa maksoi 4,80e. Nopealla googlauksella Amerikassa tämän sixpackin saa alle 10 dollarilla. Alkossa sixpackille tulisi hintaa 28,8e. Craft beerin ostaminen sixpackeissä johtaisi nopeasti vararikkoon.

Eipä noita aitoja amerikkalaisia IPA -oluita muutenkaan aivan tolkuttomasti Alkon valikoimissa ole. Vakiovalikoimasta löytyvät ainoastaan Foundersin Centennial IPA sekä Brooklynin East India Pale Ale. Noiden lisäksi löytyy jokunen pale ale, sekä yksi tupla-IPA, mutta niitä en tähän listaukseen laske, koska nyt on kyse pelkästään india pale ale -oluista. Centennial IPAa saa sekä pullo- että tölkkiversiona. Näkisin mielelläni toisen Centennial IPAn tilalla jonkin muun jenkki-ipan.

Toisaalta on tässä sekin puoli, että amerikkalainen IPA olisi syytä juoda mahdollisimman tuoreena. Puoli vuotta vanha IPA on jo täysin eri asia kuin tuore tapaus. Periaatteessa jenkki-ipaa ei kannata amerikoista tänne edes rahdata, kun sitä ei kuitenkaan saa tuoreena. Pitää siis mennä jenkkeihin, mikäli haluaa saada autenttisen IPA -kokemuksen.

Noniin, itse asiaan.

• Panimo: Boulevard Brewing
• Olut: Single-Wide IPA
• Tyyli: Amerikkalainen India Pale Ale
• Alkoholi: 5,7%
• Katkero: 57 IBU
• Väri: 16,2 EBC

Single-Wide IPA on pullokäyvä olut, sillä pullotuksen yhteydessä olueen on lisätty pieni määrä hiivaa. Tämän huomaa kaataessa olutta lasiin, sillä olut vaahtoaa melkoisesti. Ulkonäöltään oikein herkullisen näköinen olut ja utuinen kuten pitääkin.

Humalina tästä oluesta löytyy peräti kuuden humalan kattaus: Zeus, Bravo, Cascade, Centennial, Simcoe ja Citra. Zeus ja Bravo ovat hieman tuntemattomia, mutta nuo muut ovat toki tuttuja jenkkihumalia. Tuoksu ei ole mitenkään päällekäyvä, mutta siitä erottaa päälimmäisenä sitrusta sekä kukkaisuutta. Humala edellä mennään kuten asiaan kuuluu, mutta ei niin vahvasti kuin joissain muissa amerikkalaisissa ipoissa. Maussa ollaan hyvin pitkälti samoilla linjoilla tuoksun kanssa. Sitrusta, edelleen melko pehmoisesti mutta maukkaasti. Mallas tukee kokonaisuutta hyvin, runko on keskitäyteläinen ja aivan sopiva. Tasapainoinen olut, jossa on yllättävän pehmeä katkerointi, joku voisi sanoa jopa pliisu. Tämä sopii minulle, sillä en ole järjettömien greippikatkeroiden ystävä muutenkaan. Voisikohan pullokäyminen vaikuttaa tuohon humalien tietynlaiseen pehmeyteen, ken tietää.

Tämä olut ei ehkä tarjoa hopheadille sitä parasta makuelämystä, mutta on sellaisenaan kuitenkin maukas olut ja helposti juotava. Juuri sellainen olut, jonka voisi sixpackina ostaa, jos hinta olisi kohdallaan. Ensikosketukseksi IPA -oluisiin tämä voisi myös olla mainio vaihtoehto.

4 / 5 pistettä

Valtakunnallinen kotiolutkilpailu 2016

Kaikille kotipanijoille tiedoksi, että nyt on oiva tilaisuus kilpailla oman oluen paremmuudesta muiden kotioluita vastaan, sekä saada palautetta omasta oluesta. Tämän mahdollistaa Valtakunnallinen kotiolutkilpailu, joka järjestetään vuosittain Perinteisen Oluen Seuran toimesta. Jos mielii mukaan kilpailemaan ja kuulemaan tuomiota omista oluista, niin aikaa on vielä rutkasti ennen kuin oluiden pitää olla toimitettuna perille.

• Kaikki kotiolutharrastajat voivat osallistua, ei osallistumismaksua
• Oluen valmistustapaa ei ole rajattu, voi käyttää esim. uutteita valmistuksessa
• Ilmoittautuminen 15.4. mennessä, oluen toimitus 30.4. mennessä (5 pulloa per kilpailuolut)
• Voi osallistua useamman oluen voimin, sarjat on jaoteltu oluttyylin mukaan

Kilpailun säännöt ja muut tiedot voi kokonaisuudessaan käydä lukaisemassa täältä:

Säännöt

Tänä vuonna aion ensimmäistä kertaa osallistua Valtakunnalliseen kotiolutkilpailuun ja toivottavasti monella muullakin on samanlaisia aatoksia. Kotiolutharrastus suomalaisissa kodeissa on olutbuumin myötä viimeisten vuosien aikana yleistynyt, joten päätin mainostaa tätä kilpailua, jotta saataisiin mahdollisimman moni lähettämään omia oluita kilpailuun.

Palkitsevimpia juttuja kotioluen panemisessa on oman oluen tarjoaminen muille sekä palautteen kuuleminen. Vaikka itse tietäisikin oluen olevan hyvää, niin kyllä muiden ihmisten kehut omasta oluesta lämmittävät mieltä. Valtakunnallisen kotiolutkilpailun tuomaristo koostuu olutalan osaajista, joten siksi onkin mielenkiintoista kuulla mitä sanottavaa heillä on omasta tekeleestä.

Jotta kukaan ei saisi vihiä valmistamastani oluesta, se pidettäköön salaisuutena siihen saakka kunnes kilpailu on käyty ja tulokset saatu. Tulen tässä blogissa kuitenkin kirjoittamaan kilpailuun osallistumisen vaiheista.

#13 Virtavehnä (Hefeweizen, josta tuli sour hefe)

Hefeweizen on perinteikäs saksalainen oluttyyli. Se on suodattamaton ja samea vehnäolut. Olen huomannut että vehnäoluista minulle uppoaa parhaiten sellaiset vehnäoluet, joissa banaanin ja happoisuuden seasta voi maistaa selkeää maltaisuutta. Hyvänä esimerkkinä tästä on esimerkiksi Benediktiner Weissbier.

Taisin jo viime kerralla mainita että vehnäolutta tulee pantua seuraavaksi. Tarkoituksena oli tehdä ihan perus -vehnäolutta, mutta lopputulos oli jotain aivan muuta. Perinteisestä vehnäoluesta tulikin hipstermäisen trendikästä hapanolutta.

Valmistin oluen pussimäskäämällä uunissa ja mäskin lämpötila pysytteli aikalailla 68 asteen tuntumassa koko mäskäyksen ajan. Tässä oluen resepti:

Maltaat:
Vehnämallas 1250g
Pale Ale 1000g
Cara Munich 100g
Dekstroosi 375g

Humalat:
Hallertauer Mittelfrüh 12g

Hiiva:
Safbrew WB-06

Eräkoko: 12,5 litraa
OG: 1.045
FG: 1.004
Alc. 5,8%
Katkero: 12 IBU
Väri: 12 EBC

Ominaispaino ennen hiivan lisäämistä oli 1.039, joten päätin nostaa alkoholin määrää lisäämällä olueen hieman dekstroosia eli panimosokeria (tsot tsot sanoisi saksalainen). Näin sain ominaispainoksi ennen hiivaamista 1.045. En kuitenkaan ollut varustautunut siihen, että käymisen jälkeen ominaispainomittari näyttäisi lukemaa 1.004. Jälkikäymissokeria lisäsin tällä kertaa 100 grammaa, mikä on enemmän kuin missään aiemmassa oluessa. Vehnäoluessa kuuluu olla kunnon hapot.

Ja kunnon "hapot" tässä oluessa onkin, nimittäin oluen valmistuksen jossain vaiheessa on sattunut jotain mikä sai tämän oluen maistumaan happamalle. Aivan kuin hapanolutta! Tuoksu on hapan ja omenankuorimainen. Vehnäolutmaisuutta ei tuoksussa ole. Maussa happamuus on myös päälimmäisenä ja jälkimaku on todella kuiva, kuten voi tuosta loppuominaispainosta päätellä. Ei tämä sentään mitään viinietikkaa ole, vaan ihan juomakelpoista. Pullotusvaiheessa huomasin tuon happamuuden ensimmäistä kertaa. Lievä happamuus on ihan tyypillistä vehnäoluelle vielä pullotusvaiheessa, mutta tämän oluen kohdalla happamuus ei hävinnyt minnekään kypsymisen jälkeenkään.

Vahva veikkaus on, että olueen on ilmaantunut jokin pöpö siinä vaiheessa kun jäähdytin vierrettä keiton jälkeen. Jäähtymisessä nimittäin kesti useita tunteja. Aiemmin olen  nopeuttanut vierteen jäähtymistä laittamalla kattilat jääkylmään vesihauteeseen, mutta tällä kertaa annoin oluen olla käymisastiassa parvekkeella (käymisastian kansi raollaan) ja hiivasin vasta n. viiden tunnin kuluttua keiton loppumisesta. Tiesin ottavani tässä kohtaa pienen riskin ja se riski näytti kostautuvan siinä mielessä, että oluesta ei tullut sellaista kuin siitä piti. Kaikki muut valmistusvaiheet tein kutakuinkin samalla tapaa kuin aiemmin. Twitteristä voi käydä kurkkimassa tämän oluen valmistuksen vaiheita.

Ylempänä oleva kuva on otettu pari viikkoa pullotuksen jälkeen, jolloin olut oli vielä vehnäolutmaisen samea. Olut kuitenkin kirkastui aivan täysin, mikä ei tietenkään ole tyylille ominaista. Tietysti sameutta olueen saa lisättyä kun kaataa pullon pohjalta hiivaa sekaan. Tämän oluen kohdalla hiivan kaataminen hieman leikkaa tuota happoisuutta, mutta koko hiivasakkaa en kuitenkaan olueen viitsi kaataa.

Jälleen yksi opettavainen kokemus oluen valmistuksessa. Vierteen jäähtyminen keiton jälkeen tulee tapahtua nopeasti!

Master IPA ja olutkuulumisia

Edellisestä olutpäivityksestä on kulunut jo jonkin verran aikaa, mutta on mukava huomata että tätä blogia luetaan edelleen aktiivisesti päivittäin. Blogin ensimmäiset päivitykset keskittyivät hyvin pitkälti selostamaan oluen valmistuksen vaiheita sekä käymään läpi faktoja oluen valmistukseen liittyen. Niitä alkupään tekstejä luetaankin eniten.

Huomioitavaa oluen kotivalmistuksessa on tämän blogin luetuin kirjoitus. Sitä on luettu yli kaksi kertaa enemmän kuin seuraavaksi suosituinta blogikirjoitusta. Tuon tekstin lukijamäärät ovat jatkuvassa kasvussa, mistä voidaan päätellä, että kotioluen valmistuksesta kiinnostuneiden määrä on myös nousussa. Kotiolutharrastus Suomessa laajenee laajenemistaan ja kotipanijoita löytyy varmasti aina Hangosta Utsojelle saakka.

Viimeksi esittelin Virtapanimon kaksi ensimmäistä IPA -olutta: Novice IPA ja Apprentice IPA. Kolmen IPA:n sarja on viimein täydentynyt Master IPA:lla ja olutsarja on nyt valmis esiteltäväksi kokonaisuudessaan. Mainittakoon sen verran, että viimeisimmissä oluissani en ole muuttanut valmistustapaa oleellisesti, joten en ole katsonut tarpeelliseksi käydä oluen valmistuksen vaiheita niin tarkasti läpi kuin aiemmin. Toki jos teen muutoksia panoprosessiin, niin kirjoittelen niistä tarkemmin. Nämä kaikki kolme olutta on tehty pussimäskäämällä uunissa, pitämällä lämpötila vakiona koko mäskäyksen ajan. Siis aivan samalla tapaa kuin aikoinaan ensimmäisessä pussimäskäyksessä.

Master IPA eroaa kahdesta aiemmasta oluesta, sillä siinä on käytetty erikoismaltaina munich sekä cara plus 10 -maltaita. Novicen ja Apprenticen erikoismaltaat olivat crystal 100 ja carapils. Tällä Master IPA:n mallasvalinnoilla pyrin saamaan olueen vähän maltaisempaa otetta ja samalla halusin vertailla mallaspohjan eroa näihin kahteen aikaisempaan olueen. Humalina Master IPA:ssa on Columbus sekä Cascade, eli täysin jenkkihumalilla mennään, kun aiemmissa oluissa katkeroinnin tein saksalaisella Magnum -humalalla. Masteria on lisäksi kuivahumaloitu Cascade -pelleteillä 9 vuorokauden ajan. Laitoin pelletit humalankeittopussiin desinfioitujen marmorikuulien kera, jotta pussukka valahtaisi käymisastian pohjalle ja humalan aromit pääsisivät leviämään hyvin olueen. Kuivahumaloinnin aloitin viiden päivän käymisen jälkeen, jotta aromit eivät haihtuisi hiilidioksidin mukana.

Tämän oluen lopullinen ominaispaino oli taas vähän alhaisempi kuin alunperin suunnittelin, eli 1.008. Tarkoitus oli mäskätä n. 70 asteessa, mutta mäskäys tapahtui 66-67 asteessa. Pussimäskäyksessä on tarkkaa, että lämmittää mäskäysveden oikeaan lämpötilaan ja lisää maltaat veteen mahdollisimman nopeasti, ettei mäskäysveden lämpötila laske liikaa. Myös maltaiden olisi syytä olla huoneenlämpöisiä, sillä jääkaappikylmät maltaat viilentävät mäskäysveden tehokkaasti, eikä mäskäys välttämättä onnistu.

Master IPA on väriltään selkeästi vaaleampi kuin kaksi edeltäjäänsä. Tuoksu on humalainen, mutta tietyllä tapaa ohut. Mallasta saisi olla enemmän tukemassa humalointia (mäskäyslämpötila korkeammaksi). Odotin myös vahvempaa humalan aromia, sillä olut on kuitenkin kuivahumaloitu.

Maullisesti ihan tyylinmukainen olut, eli IPAa lasissa. Humalan läsnäolon huomaa heti alkumaussa ja jälkimaussa katkero jää suuhun hetkeksi vellomaan. Katkeroarvo laskennallisesti 69 IBU.

Onko Master sitten paras olut näistä kolmesta? En oikeasti osaa sanoa. Päivästä ja mielialasta riippuen mikä tahansa näistä kolmesta voi maistua parhaimmalta. Erot ovat laadullisesti lopulta hyvin minimaaliset, vaikka maullisesti eroja löytyy. Kaikki ovat onnistuneita oluita ja osoituksia siitä että kotona pystyy tekemään jenkkityylistä IPA -olutta.

Vaikka tässä IPA -sarjassa tarkoituksena oli tehdä seuraavasta oluesta aina edellistä parempi, niin oluen panemisessa pienet asiat vaikuttavat lopputulokseen ratkaisevasti eikä kaikki mene aina suunnitelmien mukaan. Se tekeekin tästä harrastuksesta mielenkiintoista. Aina on myös varaa parantaa, ja kehittää omia toimintatapoja.

Seuraavaksi olisi tarkoituksena valmistaa vehnäolutta. Taloyhtiöni kylmäkellari ei ole ollut toiminnassa useaan kuukauteen, joten oluen säilytysongelma on viime aikoina ollut tosiasia. Onneksi kellari tulee pian taas kuntoon, niin voi huoletta laittaa seuraavan satsin tulemaan lähiaikoina.

Siihen saakka, kippis!