maanantai 23. toukokuuta 2016

Kotiolutarvio: Rauhanvuoren Panimon Stoutkokeilu

Olutvaihdon myötä minulle päätyi neljä Rauhanvuoren Panimon olutta. Paketista paljastui Stout, Imperial Stout, Vehnäolut sekä Cascadepläjäys (IPA). Aikaisemmin olen arvostellut saman panimon kaksi olutta. Cascade Pale Ale oli oikein maukas tapaus.

Ensimmäisenä maistelussa on Stout. Se on järjestykseltään Rauhanvuoren Panimon 59. olut ja nimetty Stoutkokeiluksi. Kyseessä on uuteolut, jossa on käytetty spraymallasta sekä Nortern Brewer katkerohumalaa 60 minuutin keitolla. Yksinkertainen resepti ja siis ainoastaan yksi humalalisäys keiton alussa.

Speksejä:

IBU = 50,2
EBC = 52
OG = 1.062 FG = 1.012 = 6,7%

Pullotettu 16.1. 2016

Arvosteluhetkellä oluella on ikää reilut 4kk.




Olut on väriltään tumman ruskea, päälle muodostuu normaalilla kaadolla ihan mukava vaahto. Tuoksu on melko neutraali aluksi, ei paahdetta tuoksussa. Oluen lämmettyä alkaa tuoksusta irtoamaan tietynlaista tumman hedelmäistä makeutta sekä yrttisyyttä. Tuoksu on hyvä, ei mitään hassuja tuoksuja. Alkumaussa on tummaa hedelmäisyyttä ja makeutta; rusinaa, taatelia. Yllättäen tämä maistuukin vahvasti belgioluelle, mahtaakohan olla hiivan tuotoksia. Loppumaussa huomaa pienen lakritsaisen esiintulon. Stoutiksi en tätä kutsuisi, sillä paahdetta ei loppumaussa ole kuin pieni häivähdys. Alkoholi puskee jälkimaussa myös hieman läpi. Katkeroa on sopivasti tuohon loppuun, jotta oluen ryhti säilyy. Suutuntuma on kevyen ja keskitäyteläisen välillä, ehkä jopa keskitäyteläistä. Tykkään etenkin tuosta alkumaun tumman hedelmäisestä mausta. Loppumaku on tosiaan alkoholinen ja hieman jopa lämmittävä.

Loppuyhteenvetona todettakoon, että kyseessä on mielestäni stoutin sijaan makeahko belgiolut. Stoutin ominaispiirteitä tästä ei juurikaan löydy ja tuo belgiaan viittaava makumaailma on ilmeinen. Resepti on yksinkertainen, mutta maistuvaa olutta on saatu aikaiseksi.


Arvosana tälle oluelle  6,5 / 10

EDIT: Kommenteista ilmenee, että tässä oluessa on mallaspohjana käytetty Brewferm Black DME:tä (dried malt extract / spraymallas), josta tuo belgimaku on saanut alkunsa.

2 kommenttia :

  1. Reseptistä vielä sen verran, että tässä on käytetty ainoastaan Brewfermin Black mallasta. Kyseessä oli oletuksen mukaan joku stoutihtava mallas, mutta onkin belgioluen mallaspohja. Brewferm kun ei valaissut maltaidensa sisältöjä edes kysymällä niin ainoa tapa selvittää asia oli kokeilla. Seuraavaksi kokeilen samaa reseptiä sillä erolla, että käytän oluen luostarihiivalla. Nyt 4kk ikäisenä olut on heikentynyt ja alkoholi/anismaisuus puskee melko vahvasti esille. Parhaimmillaan tämä taisi olla jossain 1,5-2kk ikäisenä kun hiivan esterit olivat hyvin pinnalla ja alkoholi takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo anis taitaa olla sitä mitä hain yrttimäisyydellä takaa. Yrtit on sen verran hakusessa, että parempi etten ala erottelemaan niitä sen tarkemmin. Onhan anis yrtti? :D Toki jossain Gouden Carolus Christmasissa (jos olet maistanut) anismaisuus on hyvin jykevää, siitä ei voi enää erehtyä.

      Aika jännää sinänsä, että makumaailma on noinkin "belgi" vaikket käyttänyt varsinaisesti belgihiivaa tässä. Itse olen aina ollut siinä uskossa että nimenomaan belgihiiva tekee sen lopullisen belgimaun olueen, mutta näköjään maltaallakin on oma osansa. Tuolla Brewfermin Black dme:llä tuntuu pääsevän jo aika pitkälle sen suhteen.

      Verrokkina tälle sun oluelle voisi olla esim Leffe Brune. Tyylillisesti sinne suuntaan ainakin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...