Vihdoin on aika mennä itse asiaan. Olen malttamattomana odottanut tätä hetkeä, että pääsen testaamaan Grainfatheria tositoimissa. Kyseessä on siis Grainfather G30 -mäskäin eli 30 litran malli, jonka hankin hiljattain. Edellisestä panopäivästä on jo kulunut muutama vuosi, joten siinäkin mielessä tunnelmat ovat erittäin odottavaiset. Olen lukenut paljon, katsonut videoita Grainfatherista, yrittänyt sisäistää asioita, jottei ensimmäisenä valmistuspäivänä tarvitsisi koko ajan raapia päätä. Tämän laitteen kanssa täytyy nimittäin ottaa sellaisia asioita huomioon, joita ei aiemmassa systeemissä ole tarvinnut huomioida. Uudet asiat ovat pyörineet niin paljon päässä, että ne ovat tulleet jo uniinkin.
Resepti
Ensimmäisen Grainfather -oluen reseptillä en ajatellut vaivata päätäni aivan hirveästi. Ostin Lappo Brewbag Golden Ale -paketin, jossa tulee kaikki ainesosat valmiina. Siihen sisältyy 5 kilogrammaa Pilsner -mallasta ja kaksi humalaa; katkerohumalana Magnum ja aromihumalana East Kent Goldings, 15 grammaa kumpaakin. Hiivaksi on valittu Fermentiksen tuttu brittioluthiiva SafAle S-04. Tein reseptiin ainoastan sellaisen muutoksen, että korvasin kaksi kiloa Pilsner -mallasta brittiläisellä Maris Otter -maltaalla, sillä halusin hieman lisää brittiläistä meininkiä sekä samalla maistuvampaa mallasta joukkoon. Oluen tyylinä on British Golden Ale. Tarkoituksena on tehdä raikasta ja helposti juotavaa olutta mukavalla brittivivahteella. Alkoholia tulisi n. 5% ja eräkoko olisi 23 litraa.
 |
| Tästä se lähtee! |
 |
| Vasemmalla Pilsner, oikealla Maris Otter |
Käytin apuna Grainfatherin reseptiohjelmaa, jonne laadin oluen reseptin. Se tapahtui käytännössä samaan malliin kuin esimerkiksi BrewMatella tai BeerSmithilla. Grainfatherin kohdalla hyötynä on se, että Bluetooth -yhteyden kautta reseptin voi laittaa suoraan Grainfather -mäskäimen käsiteltäväksi. Myös vanhojen reseptien siirto esimerkiksi BrewMatesta Grainfatherille onnistuu. Grainfather säätää mäskäyslämpötilat reseptin mukaan, ja ilmoittaa aina seuraavasta vaiheesta puhelimen näytöllä. Ei tarvitse olla koko ajan laitteen vieressä seuraamassa kauanko mäskäys- tai keittoaikaa on jäljellä, kun älylaitteen näytöltä näkee suoraan missä mennään. Tämä on oikeasti aika kiva lisä, eikä tee asioita kuitenkaan liian helpoksi mielestäni. Panomestari hoitaa joka tapauksessa ruumiillisen työn. Laite hoitaa automaattisesti lämpötilojen säädön, ja tuo siten vakautta sekä helpotusta panoprosessiin.
Mäskäys
Lämmitin aluksi 17 litraa mäskäysvettä mäskäyslämpötilaan eli 65 asteeseen. Vesien määrät otin siis suoraan sovellukseen laatimani reseptin pohjalta, sillä Grainfatherin sovelluksen oma reseptiohjelma laskee optimaaliset mäskäysveden ja huuhteluveden määrät Grainfatherille, halutun eräkoon mukaan (eräkoko 23 litraa siis). Huuhteluveden määräksi tuli 15 litraa. Lisäsin mäskiveteen ja huuhteluveteen yhteensä teelusikallisen verran kipsiä, jotta mäskin pH laskisi sopivaan arvoon.
Tässä vaiheessa lienee aiheellista tehdä sellainen selvennys, että käytössä on siis viisi kiloa mallasta ja tosiaan 17 litraa on Grainfatherin suosittelema mäskäysveden määrä viidelle kilolle mallasta. Grainfatherilla suosittellaan maltaiden ja veden suhteeksi 2,7 litraa vettä per kilo mallasta. Sillä ilmeisesti saadaan testitulosten perusteella aikaan parhaimmat mäskäystehokkuudet tällä laitteella. Kummastelin vain sitä, miksi mäskäysvettä täytyy laittaa 17 litraa, sillä suhdeluvuksi tulee tällöin 3,4. Tämä selittyy sillä, että Grainfatherin alapohja (mallaskorin alle jäävä alue) on tilavuudeltaan 3,5 litraa. Tuo 3,5 litraa nestettä täytyy aina lisätä mäskiveden määrään halutun vesi/mallas -suhteen lisäksi.
 |
| Mäskäysvesi lämpeämässä |
Olen yleensä mäskännyt suhteella: 3 litraa vettä per kilo mallasta, joten 2,7 -suhteella mäski tuntui hieman kovemmalta puurolta, kuin mihin olen tottunut. Grainfatherin mallaskorin muoto on myös tuollainen korkea ja kapea, joten mäski pakkautuu hieman eri tavalla kuin laakeammassa termosastiassa, joka on toimittanut mäskäimen virkaa aiemmin.
 |
| Mäskäys aluillaan |
 |
| Mäskäysvaihe |
Kun kaikki maltaat on pöntössä hyvin sekoitettuna, painetaan mallaskorin ylälevy lepäämään mäskin päälle. Ylivuotoputkesta otetaan maltaiden lisäyksen aikana ollut tulppa pois, ja putken päähän laitetaan pieni jatkopalanen, jolla painetaan koko putki alas levyn päälle. Tämän jälkeen asetetaan lasikansi koko hoidon päälle ja viritetään vierteenkierrätysvarsi paikoilleen. Pumppu käynnistetään ja vesi/vierre alkaa kiertämään alapohjasta mäskin päälle.
 |
Tein 60 minuutin mäskäyksen 65:ssä asteessa, jonka jälkeen oli vuorossa 10 minuutin ulosmäskäys (mash out) 78 asteessa. En ole aikaisemmalla systeemillä pystynyt tekemään mitään ulosmäskäystä, joten tämänkin vaihe on täysin uusi. Ulosmäskäys siis lopettaa mäskäyksen ja tekee vierteestä juoksevampaa, mikä helpottaa huuhtelua. Tunnin mäskäyksen jälkeen laite nosti lämpötilan pikkuhiljaa tuohon ulosmäskäyslämpötilaan ja annoin olla 78 asteessa 10 minuuttia. Pumppu kävi ja kierrätti vierrettä myös koko tämän ajan.
Sekin on huomioitavaa, että Grainfatherin lämpötila-anturi sijaitsee mallaskorin alapuolella, joten Grainfather ei suoraan mittaa mäskin lämpötilaa. Vierteen kierrättäminen varmaankin asettaa lämpötilan aikalailla kohdilleen.
 |
| Vierre kirkastuu ja tummenee mäskäyksen edetessä |
Koko mäskäyksen ajan ylivuotoputki imi nestettä sisäänsä, mikä sai ajattelemaan että mäski on varmaan aika tiiviissä kasassa. Mietin kyllä että mitenköhän paljon vierrettä oikeasti meni mallaspatjan lävitse, sillä putkeen oli jatkuva virtaus. Kaipa sitä nestettä kuitenkin suodattui mallaspatjan lävitse vaikkakin hitaasti. En säätänyt virtausta mäskäyksen aikana vaan venttiili oli täysin auki koko ajan. Mäskäyksen alkuvaiheessa ylivuotoputkeen meni jonkin verran maltaan hiukkasia, mutta mäskäyksen edetessä vierre oli täysin kirkasta. Ylivuotoputkelle on olemassa lisäosana myös suodatin alle parinkympin hintaan. Sellaisen voisi myös hankkia, mutta eipä se tuikitarpeellinen ole.
Ylivuotoputken tehtävänä on siis varmistaa, että mallaskorin alapuolella on aina nestettä, siis vierrettä. Mikäli mäski tukkeutuisi, eikä ylivuotoputkea olisi, neste kerääntyisi mäskin päälle ja alapohja tyhjentyisi nesteestä. Siinä vaiheessa kattila kävisi kuivana, mikä varmasti laukaisisi laitteen ylikuumenemissuojan.
 |
| Ulosmäskäys |
Huuhtelu
Kaikki on sujunut tähän saakka mallikkaasti. Seuraavaksi päästään huuhteluvaiheeseen. Mallaskori nostetaan ylös tukirenkaan päälle ja annetaan nesteen valua jonkin aikaa. Ohjeiden mukaan päälilevy kuuluu painaa jälleen maltaiden pinnalle, koska mallas on painunut kasaan mäskäyksen aikana. Huuhtelun alkaessa kattila ryhtyy jo automaattisesti lämpeämään kohti keittovaihetta ja sataa astetta. Tämä säästää hieman aikaa.
Ennen mäskäystä olin lämmittänyt Grainfatherilla tarvittavan määrän huuhteluvettä (15 litraa) ja olin laittanut sen muhimaan 30 litran termosastiaan. Olisi vain pitänyt lämmittää sitä ainakin kymmenen astetta lämpimämmäksi kuin itse huuhtelulämpötila, sillä huuhteluveden lämpötila pääsi lopulta tippumaan 10 astetta alle suositellun huuhtelulämmön, johonkin 67 asteeseen. Noh, näitä sattuu, eikä tuo huuhteluveden lämpötila ole niin kriittinen. Pääasia ettei se ole ainakaan liian kuumaa, jottei maltaan kuorista irtoa ikäviä tanniineja vierteeseen.
Huuhteluvaiheessa iski pienimuotoinen epätoivo. Huuhteluvesi tuntui valuvan todella hitaasti mäskin läpi. Laskimme aluksi veden valumisen perusteella, että huuhtelu tulee kestämään peräti kaksi tuntia. Nostimme reikälevyä hieman ylemmäs, jotta se ei painaisi mäskiä niin paljon. Homman edetessä vesi alkoikin valumaan nopeammin. Lopulta huuhteluun kului aikaa kokonaisuudessaan yksi tunti. Aika tuntui kieltämättä pidemmältä, sillä hitaasti valuvan veden katselu ei ole kovin mielekästä puuhaa. Tasainen veden lorina kuului koko ajan, ja vaikutti siltä että vesi meni tasaisesti mäskin läpi, eikä vaan yhtä reittiä pitkin. Epäilen huuhtelun hitauteen syyksi tuota Pilsner -mallasta, joka oli rouhittu liian hienoksi.
Huuhteluvaiheessa Grainfatherin näytöltä pystyi näennäisesti seuraamaan huuhtelun edistymistä. Nuolta painetaan ylöspäin aina kun litran verran huuhteluvettä on kipattu mäskin päälle. Eipä tuosta hirveästi ollut apua. Tärkeintä on tutkailla sitä kuinka paljon vierrettä on päätynyt kattilaan ennen keittoa. Se määrittää lopullista ominaispainoa, ja sitä kuinka hyvin resepti osuu kohdilleen. Grainfatherin kanssa on hieman vaikeaa tarkkailla milloin haluttu määrä vierrettä on kasassa. Mäskäyskori täytyy nostaa pois kattilan päältä ja tarkistaa tilanne. Toki valutuksen loppuvaiheessa voi mallaspiipun nostaa kattilan päältä pois ja antaa valua johonkin toiseen astiaan, josta voi tarvittaessa kaataa lirut kattilaan.
Tarkoituksena oli kerätä 28 litraa vierrettä kattilaan ennen keittoa, mutta lopulta vierrettä oli kattilassa 27 litraa ennen keittoa. Viimeisenkin litran olisi tällä huuhteluvesimäärällä varmaan saanut valutettua ajan kanssa kattilaan, mutta tällä kertaa tyydyttiin tähän. Ihan hyvä näin.
Keitto
Aktiivisen huuhteluvaiheen jälkeen siirrytään keittovaiheeseen. Keiton alussa täytyy olla tarkkana, ettei vierre pääse kiehumaan yli. Grainfatherin suosittelema suurin vierremäärä ennen keittoa on 28 litraa, jotta vältyttäisiin juuri siltä kiehumiselta kattilan reunojen yli. Sitä sotkua ei kukaan halua. Keiton alussa suositellaan myös sekoittamista aivan kattilan pohjalta, koska tietyt proteiinit kerääntyvät kattilan pohjaan keiton alussa. Grainfatherin tapauksessa täytyy vain olla varovainen, ettei vahingossa huitaise kauhalla tai melalla sitä kattilan pohjalla olevaa suodatinta pois paikoiltaan. Sitä on käytännössä mahdotonta saada enää keiton aikana takaisin paikoilleen. Suodattimella on kuitenkin tärkeä tehtävä lopun jäähdytys- ja siirtovaiheessa.
 |
| Kiehuminen lähenee |
 |
| Keitto käynnissä |
Kuten alussa tuli mainittua, tämä ensimmäinen Grainfather olut sisältää kahta humalaa. Keiton alussa lisättiin katkerohumalana 15 grammaa Magnumia pelletteinä. Viisi minuuttia ennen keiton loppumista heitettiin sekaan 15 grammaa East Kent Goldingsia. Grainfather ilmoittaa laitteen näytöllä ja sovelluksen kautta aina kun on humalalisäyksen aika. Päätettiin heittää pelletit keittoon sellaisenaan ilman mitään humalapussukoita, sillä humalan määrä oli sen verran pieni. Se oli lopulta ihan hyvä päätös, sillä humalamuhjusta ei koitunut haittaa.
 |
| Humalat |
Keitto sujui Grainfatherilla todella hienosti. 27 litraa vierrettä kiehui todella vaivattomasti. Keiton jälkeen Grainfatherin mitta-asteikon mukaan vierrettä oli 24,5 litraa, eli keitonaikainen haihdunta oli 2,5 litraa. Grainfatherin arvioitu haihduntamäärä tunnin keiton aikana on 3 litraa. Tuo voi tietysti heitellä suuntaan tai toiseen, riippuen olosuhteista. Keiton päätyttyä suositellaan tekemään kauhan kanssa kunnollinen pyörre (whirlpool) vierteeseen. Näin toimittiinkin. Tämän pitäisi auttaa humalan laskeutumisessa keskelle kattilan pohjaa.
Keiton ja whirlpoolin jälkeen aloitetaan vierteen jäähdytys. Aluksi jäähdytin täytyy desinfioida kuuman vierteen avulla. Vierteensiirtoletku ohjataan takaisin kattilaan jäähdyttimen keskellä olevasta reiästä. Kuumaa vierrettä kierrätetään vastavirtajäähdyttimen läpi viitisen minuuttia, jolloin jäähdytin desinfioituu.
Jäähdyttimen sisällä on siis kupariputki, jonne vierre ohjataan pumpun avulla kattilasta. Kupariputken ulkoreunalla kiertää toinen putki, jonne ohjataan kylmää hanavettä. Jäähdyttimen desinfioinnin jälkeen sininen letku liitetään vesihanaan ja aletaan syöttää kylmää vettä jäähdyttimeen. Kuuma vierre kiertää sisäputkessa, ja kylmä vesi jäähdyttää vierrettä sitä mukaa kun vierre kiertää jäähdyttimessä. Hanavesi tulee punaisesta letkusta kuumana ulos. Kuuma vesi otettiin talteen puhdistustoimia varten.
 |
| Rekonstruktio vierteen siirrosta käymisastiaan |
Jäähdyttimessä kiertävä vierre viileni erittäin nopeasti kylmän tuntuiseksi, joten päätin mitata lämpötilan vierteen ulostuloletkusta. Se oli jäähtynyt jo 16 asteiseksi. Hanaa täytyi kääntää hieman lämpimämmälle. Samalla pysätin pumpun ja ohjasin ulostuloletkun käymisastiaan. Pumppu takaisin hurisemaan ja vierre valutetaan kuumasta keittokattilasta jäähdyttimen läpi suoraan hiivauslämpöisenä käymisastiaan. Valutuksessa kesti ehkä 10-15 minuuttia. Todella nopea ja helppo jäähdytystapa!
Vierrettä päätyi käymisastiaan 22,5 litraa. Hävikkiä tapahtui siirrossa siis kaksi litraa, mikä oli myös oletusarvo. Täytyy huomioida, että kattilan pohjalle jää tietysti humalamuhjua, joka imee nestettä itseensä. Siirrossa tulee myös lämpötilan muutoksen vuoksi hävikkiä. Aikalailla kaikki neste kuitenkin tuli kattilasta suodattimen ja jäähdyttimen läpi käymisastiaan. Alunperin oli tarkoitus, että kasassa olisi 23 litraa vierrettä käymisastiassa, joten olin erittäin tyytyväinen tuohon lopulliseen määrään. Humalamuhjut jäivät nätisti kattilan pohjalle.
 |
| Vierre käymisastiassa hapetuksen jälkeen |
Lopuksi sitten vielä hiivaus. En tällä kertaa jaksanut nesteyttää hiivaa, vaan ripottelin S-04:n suoraan pussista käymisastiaan. En vaivautunut edes sekoittamaan hiivaa vierteeseen. Kyllä hiiva sinne tiensä löytää, vaikka ilmaamisen jälkeen vaahtoa oli muodostunut käymisastian pinnalle todella paljon. Vierteen ilmaamisen tein siten että nostelin vain kauhalla nestettä ja kaadoin korkealta takaisin.
Loppupuhdistus
Grainfatherin osuus päättyy tähän, kun vierre on lopulta käymisastiassa. Mäskäyslaite sekä jäähdytin täytyy tietysti vielä puhdistaa käytön jälkeen. Edellinen kirjoitukseni koskee juuri tuota Grainfatherin puhdistamista, ja sen yksityiskohtaisemman kirjoituksen voi lukaista tästä. Panopäivän päätteeksi tehtävä laitteenpuhdistus sisältää tietysti hieman enemmän hinkkaamista, sillä kaikki humalajäämät ja muut liat täytyy putsata pois. Kattilan pohjalla oli jonkin verran pinttynyttä likaa, mutta kevyesti hinkkaamalla senkin sai putsattua.
Yhteenveto
Panopäivä kesti kaikkineensa hieman kauemmin kuin aiemmin. Yleensä vanhalla systeemillä panopäivän toimet ovat olleet viiden tunnin luokkaa, mutta nyt aikaa taisi mennä kuusi tuntia. Lisäksi loppupuhdistus vei aikaa lähestulkoon tunnin. Olin toisaalta osannut varautua siihen, että ensimmäisellä kerralla aikaa saattaa kulua normaalia enemmän. Toiminta ei vielä tapahtunut luonnostaan, vaan ohjeita piti vilkuilla jokaisessa vaiheessa, jotta kaikki menisi oikein. Huuhteluvaihe kesti myös oletettua kauemmin. Luulen että tulevissa panosessioissa aikaa kuluu vähemmän, kun homma on tietyllä tapaa jo tuttu. Pian kaikki tulee jo selkärangasta eikä tarvitse miettiä laitteen toimintaa sen enempää.
Arvioidut litramäärät ennen keittoa sekä käymisastiaan päätynyt määrä pitivät hyvin kutinsa. Erittäin oleellinen asia mikä tässä vaiheessa kiinnostaa, on se miten hyvin Grainfatherin kanssa ollaan nyt sitten osuttu ominaispainon lähtöarvoihin. En mitannut ominaispainoa ennen keittoa, vaan mittasin sen vasta käymisastiasta ennen hiivausta. Reseptin pohjalta ominaispainon pitäisi asettua suurinpiirtein lukemaan 1.048, mäskäystehokkuuden oletusarvon ollessa 75%. Ominaispaino mitattiin kahdella eri mittarilla. Toinen mittari näytti lukemaa 1.054 ja toinen 1.056.
 |
| 1.054 |
Mittarien kalibroinnissa on hieman eroja, mutta sanotaan nyt että alkuominaispaino on siinä 1.055 hujakoilla. Käymisastiaan päätyi siis hieman makeampaa vierrettä kuin oli alunperin tarkoitus. Uskoisin tämän johtuneen hitaasta huuteluvaiheesta. Huuhteluveden lämpötila oli lisäksi lähellä mäskäyslämpötilaa, mikä saattoi johtaa pieneen ylimäskäytymiseen ja kokonaistehokkuuden kasvuun. Eipä tämä suuri eroavaisuus kuitenkaan ole alkuperäiseen arvoon, kunhan vain loppuominaispaino pysyy kurissa, eikä olut käy liian kuivaksi. Vierteen maistelun perusteella tästä on lupa odottaa hyvää lopputulosta!
Olen erittäin hyvillä mielin tästä ensimmäisestä panopäivästä uuden laitteen kanssa. Grainfather kyllä teki juuri sen mitä osasin odottaakin, eli toi helpotusta oluenvalmistukseen monellakin osa-alueella. Lämpötilakontrolloitu mäskäys, asianmukainen huuhtelu (ehkä ensi kerralla) sekä nopea vierteen jäähdytys takaavat sen, ettei hyvän oluen valmistus ainakaan laitteistosta jää kiinni. Kyllä kattiloidenkin kanssa keittöissä saa vallan hyvää olutta tehdyksi, mutta Grainfather tuo melkoista mukavuutta lisää tähän touhuun. Samalla se poistaa muutamia epävarmuustekijöitä, joita aikaisemman laitteiston kanssa oli.
Ja olipa muuten mukavaa pitkästä aikaa panna olutta! Kaikki ne tuoksut, se tekemisen ilo ja jännitys. Aivan mahtavaa. Olin kyllä kaivannut tätä. Korona-aika on lisännyt kotioluen harrastajamääriä, mutta omalta osaltani se on enemmän passivoittanut kuin innostanut. Myös elämäntilanne ja olosuhteet ovat olleet sellaisia, ettei olutta ole yksinkertaisesti voinut alkaa tekemään. Mutta nyt kaikki on todellakin toisin!
Kotiolutharrastuksen uuden alun myötä olen hankkinut myös jääkaapin, josta olen tehnyt käymislämpötilaa säätelevän kammion. Tämä ensimmäinen Grainfather -olut saa käydä pari viikkoa aivan rauhassa omassa jääkaapissaan viileässä 18 asteessa. Käymislämpötilan kontrollointi on muuten oleellisen tärkeä osa oluenvalmistusta. Se on ehkä merkittävin yksittäinen asia, johon panostamalla kotioluesta tulee entistä parempaa. Tulevassa blogikirjoituksessa aion kertoa käymislämpötilan kontrolloinnista. Kerron millä keinoilla lämpötilaa säätelevän kaapin saa tehdyksi melko vaivatta!
Palataan myöhemmässä vaiheessa myös siihen millaista kamaa tästä ensimmäisestä Grainfather -oluesta lopulta tuli. Annetaan sen ensin käydä ja kypsyä rauhassa. Oluelle on nimi ja etiketti jo valmiina. Sen verran voin paljastaa, että teemana on olympialaiset ja jääkiekko. Kohta alkaakin Pekingin olympilaiset, ja oluen julkaisu ajoittuu juuri sopivasti niihin aikoihin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti