Toinen kotiolut uutteesta

Ensimmäisen uuteolutsatsin valmistumisen jälkeen aloin jo suunnitella seuraavaa. Tällä kertaa halusin tehdä jotain toisin ja päästä hieman parempaan lopputulokseen. Olin kaikenkaikkiaan erittäin tyytyväinen ensimmäiseen olueen, mutta muutama asia kaipasi parannusta. Olut tuoksui melko hiivaiselle, eikä humala maistunut oluessa yhtään. Humalan olemassaolosta muistutti ainoastaan kohtalainen katkerointi (38 IBU). Humaloiduille uutteille taitaa olla melko yleistä, etteivät humalan maku ja tuoksu pääse niissä hirveästi esiin. Niiden lisääminen onnistuu keittämällä itse maku- ja aromihumalia sekaan. Pientä boostausta siis. Halusin saada myös hieman vahvempaa ja maltaisempaa olutta tällä kertaa, kun ensimmäinen olut oli vahvuudeltaan 4,3%.

Uutteeksi valikoitui tällä kertaa Coopersin Real Ale, jonka ostin Hong Kong -tavaratalosta. Coopersin olutuutteet ovat tuttu näky markettien viinitarvikeosastoilla. Coopersin Real Ale tuntuu olevan sellainen perushyvä olutuute ja se kävi tähän tilanteeseen vallan hyvin, kun ajatuksena oli tehdä brittityylistä olutta. Ratebeerkits -sivustolta voi käydä lukaisemassa arvioita Real Ale -uutteesta.

Tilaus

 Tilasin Brewcat -nettikaupasta spraymallasta, humalia, humalankeittopusseja sekä Safale s-04 -hiivan, joka on brittityylisten oluiden ale-hiiva. Kuvassa vasemmalla on humalankeittopusseja sekä klipsuja joilla voi sulkea avatut humalapakkaukset tiiviisti. Ostin brittityylisiä humalia: East Kent Goldingsia kukintoina sekä Goldingsia ja Willametteä pelletteinä. Willamette on jenkkiversio suositusta brittihumalalajike Fugglesista. Sen pitäisi olla aavistuksen hedelmäisempi ja kukkaisempi aromiltaan kuin Fuggles. Kaikki nuo lajikkeet ovat alfahappopitoisuudeltaan alhaisia, joten ne sopivat hyvin aromihumaliksi. Katkerohumalina käytetään yleensä ison alfahappopitoisuuden omaavia humalia. Alfahappopitoisuus lukee pakkauksessa, ja sen näkee jo ostaessa nettikaupasta (ilmoitetaan prosentteina).

Laitoin humalat samantien pakastimeen, jossa ne säilyvät parhaiten. Hiivoja sekä spraymaltaita kannattaa säilyttää jääkaapissa, varsinkin jos meinaa säilöä pitemmän aikaa. Light ja extra light -spraymaltaat sopivat kaikille oluttyyleille. Tummempia spraymaltaita kannattaa käyttää tummempien oluiden kanssa. Tuo medium spraymallas sopi bittertyyliselle oluelle, joten ostin yhden sellaisen sekä yhden light -spraymaltaan. Jos olisin ostanut kaksi mediumia, niin lopputulos olisi ehkä ollut liian tumma. Bitteriä tässä oltiin tekemässä. Spraymaltaista tulee tosiaan jonkin verran väriä ja makua olueen, mikä pitää huomioida, jos on tähtäämässä tietyntyyliseen olueen.

Tämänkertainen soppa koostui seuraavista aineksista:

• Coopers Real Ale -uutepurkki 1,7kg
• Muntons medium spraymallas 0,5kg
• Muntons light spraymallas 0,5kg
• Panimosokeri 130g (2dl)
• 20g Willamette -humalaa 18min (humalat keitetty 0,5kg:ssa spraymallasta)
• 20g Willamette 3min
• 5g Goldings 3min
• Safale s-04 -kuivahiiva
• Eräkoko 20 litraa

Speksit:

• Väri: 24 EBC (uute + spraymaltaat)
• Katkero: 36 IBU (uute + itse keitetyt humalat)
• Ominaispaino ennen käymistä: 1.048
• Ominaispaino käymisen jälkeen: 1.012
• Lopullinen ABV jälkikäymissokerien kanssa n. 5,2%

Uusia juttuja tässä panossa olivat spraymaltaat sekä humalat. Päätin keittää humalat 500 grammassa spraymallasta, jotta niistä irtoaisi humalan makua ja aromia sekä aavistuksen ehkä katkeroa. Pelkässä vedessä keittäminen olisi myös riittänyt saamaan humalista makua ja aromia irti, mutta katkeroa ei siinä tapauksessa irtoa. Humala vaatii keittämisen makeassa vierteessä katkeroinnin saamiseksi.

Ready to brew

Valmistus alkoi siten, että kiehautin 5 litraa vettä. Sen jälkeen otin kattilan pois levyltä ja lisäsin spraymaltaan koko ajan sekoittaen. Kattilasta nouseva kuuma höyry tekee pussissa olevasta spraymaltaasta helposti kiinteää ja klönttistä, tämä tuli ainakin todettua. Aine lähestulkoon sulaa pussiin. Hyvin se lopulta meni, vaikka pientä häsläysmeninkiä olikin ilmassa. Jos humalia keittää vierteessä n. 15-30 minuuttia, niin humalan makua pitäisi irrota olueen. Heitin 20 grammaa (g / litra) Willamette -pellettejä kattilaan ja koko keittoaika oli epäortodoksiset 18 ja ½ minuuttia. 3 minuuttia ennen keiton loppumista lisäsin humala-aromin tuottamiseksi 20 grammaa Willamettea sekä 5 grammaa Goldingsia. Laitoin nämä humalat humalankeittopussukassa vierteeseen. Halusin vain testata miten humalat käyttäytyvät pussukassa. Kappas, humalapelletit laajenevat aika pirusti vedessä, ja niistä tulee melkoista mössöä. Enpä tullut tuollaistakaan ajatelleeksi. Ilman pussukkaa ne mössöt ovat tietysti kattilan pohjalla.

20 grammaa humalapellettejä

Keitto

Humalakeiton jälkeen heitin uutepurkin sisällön käymisastiaan ja heti perään kaadoin keitokseni jossa oli kaikki spraymaltaat ja humalat lisättynä. Käytin sihtiä suodattamaan mahdolliset humalamuhjut ja ne jäivätkin nätisti sihtiin, eikä olueen lopulta päätynyt muhjua. Sen jälkeen vein käymisastian parvekkeelle jäähtymään. Jäähdyttämisen jälkeen lisäsin vettä 20 litran merkkiin asti, ja tässä vaiheessa mittasin ominaispainon: 1.048. Maistoin vierrettä, ja nyt oli humalan maku kivasti esillä. Selkeästi voimakkaamman makuista verrattuna ensimmäiseen olutsatsiin tässä vaiheessa.

Sitten vierteen ilmaus, hiivaus, ja pitkä odotus.

Käymisen ensimmäisinä päivinä oli pakko välillä käydä nuuhkimassa vesilukosta tullutta huumaavan hedelmäistä tuoksua. Ajattelin ensiksi myös kuivahumaloida oluen East Kent Goldings -kukinnoilla, mutta eipä sitä tullut sitten tehtyä. Kuivahumaloinnissa humalaa laitetaan suoraan käymisastiaan humalan aromin korostamiseksi. Kuivahumalointia kerkeää testaamaan myöhemminkin. Halusin tutkia miten pelkkä keitto vaikuttaisi uuteoluen humala-aromiin.

Käymisen jälkeen: hiilidioksidikuplia ja hiivamössöä

Pullotuksen jälkeinen ällötys

Käyminen kesti 6-7 päivää ja pullotin oluen viikon päästä käymisen alkamisesta. Pullotusvaiheessa olut tuoksui lempeän toffeiselle ja maku lupasi ehdottomasti hyvää. Brittityylistä olutta tulossa! Lapposin oluen Plastexin 16 litran astiaan, josta pullotus tapahtui. Varovasti tietenkin, ettei olut pääse hapettumaan. Yritin viritellä Plastex -astian hanaan letkua pullottamisen helpottamiseksi, mutta hanan muoto on sen verran leveä, etten saanut letkua sopimaan siihen. Piti siis lapottaa. Olutta oli 20 litraa, joten jouduin pullottamaan ensiksi osan ja sen jälkeen siirsin loput käymisastiasta pullotusastiaan. Tämän takia lisäsin jälkikäymissokerit jälleen suoraan pulloihin. Ensi kerralla varmaankin keitän sokeriliemen ja lisään sen vierteeseen, jos/kun eräkoko on 16 litraa tai pienempi.

Yllättävän kirkasta. 1.012

18 litraa pulloissa. Pullotuksen aikana hävikkiä muutama litra. (paska lappo)

Etiketti

Ehkei tämä olut ole nimensä mukaisesti mitään rajoja rikkovaa matskua, mutta itselleni mukava välietappi kohti "täydellistä" olutta.


Viikon jälkeen otin viisi testipulloa jääkaappiin kypsymään. Loput saivat olla kaksi viikkoa huoneenlämmössä jonka jälkeen vein ne kellariin.

1. maisto 9 vrk kohdalla. Olen kirjoittanut tällaisen kommentin: Edelleen hieno karamellimäinen tuoksu kuten pullottaessa, maku erittäin hyvä, mutta vaatii kypsymistä.

2. maisto 15 vrk pullotuksesta: Humala liian katkera vieläkin, vaatii kypsymistä.

4 viikkoa pullotuksesta: Tuoksu muuttunut hedelmäisemmäksi / marjaisammaksi, humalointi aavistuksen karski vieläkin. Hyvää bissee!

5 viikkoa pullotuksesta: Tuoksu edelleen jotenkin marjaisa. Karamellin tuoksu hentona taustalla. Katkero jää kielen päälle, mutta maku on jo tasapainoisempi. Ehkä ibuja onkin enemmän kuin luulin?

Pitkän kypsyttelyn vaatii siis tämä olut. En ole kovin montaa pulloa vielä juonut ja viisi viikkoa on nyt kulunut pullotuksesta. Edellinen olut oli tässä vaiheessa melkeinpä juotu pois. Parempi vain odottaa, että kypsyy kunnolla, ja vasta sen jälkeen juoda "aina kun huvittaa". Tässäpä yksi kotioluen hienous onkin. Kun on alkuun päässyt, niin aina on itsetehtyä olutta kellarissa tai jääkaapissa!

Oluen päälle muodostuu normaalissakin kaadossa paksu ja pysyvä vaahto, kun taas ensimmäisen satsin oluessa ei ollut vaahtoa nimeksikään. Puolen sentin vaahtorengas viihtyy oluen pinnalla hamaan loppuun saakka. Myös makua löytyy mukavasti ja oluen voi huoletta laittaa tuohon brittibitter -kategoriaan. Aavistus maltaista makeutta, mutta katkerot jyräävät lopussa aika kovaa. Saisi minun puolestani olla enemmänkin tuota makeutta. Steeppaamalla erikoismaltaita olisi saanut sitä puolta myös lisättyä. Nyt mentiin sillä mitä uute, spraymaltaat sekä lisätyt humalat antoivat. Vaikea sanoa paljonko tässä lopulta on humalan makua. Ei kovinkaan paljon mielestäni. Tuoksussa humala erottuu. Ehdottomasti hyvä tuoksu. Olisi kiva myös tietää paljonko hiiva vaikutti lopputulokseen. Ehkä kokemuksen myötä saan siihenkin vastauksen.

Saapa nähdä kypsyykö tämä vielä tästä. Ehkä tässä on enemmän katkeroa kuin kuvittelin, tai sitten tämä ei vain ole vielä täysin kypsynyt. Kulauksen jälkeen karvaus jää kielen päälle ja suuhun vellomaan. Väri on tuollainen kuten kuvasta näkyy, dark amber, kait. Lopullinen arvio muodostuu vasta myöhemmin, mutta onnistunut olut tämä on. Pahempaakin on tullut kaupasta ostettua.

Nyt ollaan päästy nykyhetkeen tämän kirjoituksen myötä. Seuraavaksi aion kokeilla pussimäskäystä. Maltaat on jo ostettu. Stay tuned!