Autumnal American Wheat Ale

Kuukausi sitten kirjoitin pitkän selostuksen Amerikkalaisen vehnäoluen valmistuksesta. Oluen valmistuksesta jäi hyvä fiilis, sillä kaikki meni suurinpiirtein nappiin. Ainut missä voi hieman jossitella oli hiivasolujen määrä, sillä käytin vanhentunutta nestehiivaa oluen valmistuksessa. Käymisen alkamista saikin odotella pari vuorokautta, mutta onneksi hiiva alkoi toimimaan. Olut viihtyi käymisastiassa vajaat pari viikkoa ennen kuin pullotin sen.

Tämä on nyt kolmas pussimäskäämällä valmistettu olut ja järjestyksessään kuudes kotiolueni. Kyseinen olut on ollut pulloissa jo tovin ja nyt se on saanut myös nimen ja etiketin. Oluen nimeksi tuli Autumnal American Wheat Ale.

Tällä kertaa sain etiketin suunnitteluun apua Brasiliasta saakka, ystävältä, joka halusi auttaa etiketin kanssa. Itse olen melko tumpelo kuvanmuokkauksen kanssa, joten ihan hyvä että sain jälleen homman ulkoistettua :D Ja tyytyväinen olen lopputulokseen. Pienenä yksityiskohtana etiketissä on QR -koodi, jonka päätin lisätä etikettiin. Jokainen älyluurin omistaja voi testata itse mihin se johtaa. Pointtina luonnollisesti siis se, että juoja voi tarkistaa oluesta tietoja halutessaan. Toimii hyvin myös pullon kyljestä skannatessa, testattu on.

Oluen alkoholiprosentiksi muodostui 5,7%. Pullotuksen yhteydessä oluen ominaispaino oli 1.007. OG oli 1.047. Kuvittelin ominaispainon pysähtyvän korkeammalle, mutta näemmä mallasta olisi vaadittu taas lisää. Tai korkeampaa mäskäyslämpötilaa. Hiilihappojen tuottamiseksi lisäsin 95g panimosokeria 11 litraan, jotta saisin hiilihapot arvoon 3.0 (CO2). Vehnäoluesta kun on kyse, niin happojakin saa olla runsaasti. Aiemmin olen lisännyt oluihin n. 2.0 hiilihapot.

No minkälaista olutta tästä sitten tuli? Sanotaanko näin, että parin heikomman oluen jälkeen nyt ollaan taas palattu laadun ääreen. Virtapanimon parhaimman oluen titteli siirtyy täten Centennial American Pale Alelta tälle kuudennelle kotioluelle. Taisin ensimaistelun aikana oikein tuulettaa ja hurrata ääneen, kun olut maistui niin hyvälle. Tuoksu, maku, suutuntuma, hiilihapot, katkero, kaikki toimii. Ei mitään epämiellyttävää ja oikein tasapainoinen.

Olut on lyhyesti sanottuna kevyt, raikas ja hedelmäinen. Sopii nautittavaksi aurinkoisena ja kirkkaana syyspäivänä. Humalan puraisu on tälle mallaspohjalle ihan sopiva (35 IBU). Runkoa oluessa voisi toki olla enemmän ja samoin myös vehnää. Nyt vehnän huomioi vasta jälkimaussa. 20 asteen käymislämpötila auttoi pitämään hiivaisuuden kurissa. Se on tullut huomattua, että lämpötilaa ei oluen valmistuksessa pidä vähätellä! Sillä on suuri merkitys lopputuloksen kannalta.

Oluen vaahto on keskirunsas ja vähän saippuakuplamainen. Tuoksussa humala on esillä sopivasti. Tuoksussa on myös hieman jotain kirpeyttä mitä en osaa sen koommin määritellä. Oluen lämmetessä, tuoksussa on myös jotain samaa kuin nestehiivapussissa oli, hyvä tuoksu. Hiilihappoja on nyt runsaammin, mikä tuntuu suussa ja sen näkee myös kuplasuihkusta tuopin pohjalta kohti pintaa. Vahvat hiilihapot tukevat kevyttä runkoa hyvin. Suutuntuma on siis kevyt, mutta hedelmäinen humala on maussa vallitseva. Sen jälkeen pehmeä mutta riittävä katkero nousee esiin. Jälkimaku jatkuu pitkään ja siinä on katkeroa sekä vehnämallasta.

Se mikä näissä itsemäskätyissä kotioluissa on aivan omaa luokkaansa, on juuri jälkimaku. Nielaisun jälkeen tekee vain mieli maiskutella ja nauttia mausta. Johtuu varmaankin tuoreudesta. Humalan ja maltaan liitto: se on toimiva.

Seuraava kotiolut tulee olemaan koodinimellä "Joulustout".