Ensimmäisen pussimäskäyksen lopputulos

Nyt alkaa olla lopullisen tuomion aika. Pussimäskäys -menetelmällä valmistettu olueni on viihtynyt reilut pari viikkoa pullossa. Annoin oluelle nimen Centennial Pale Ale, sillä en nyt jaksanut alkaa sen kummemmin kikkailemaan nimen kanssa. Kuten aiemmin on tullut todettua, olut kävi todella kuivaksi ja prosentteja kertyi enemmän kuin olin ajatellut. Valmistuksessa käytin maltaina pale ale, crystal ja carapils -maltaita. Humalana käytin ainoastaan centennialia. Hiivana Brewfermin Top.

Katkero: 33 IBU (voi olla enemmänkin, n. 30-40, luulisin)
Väri: 16 EBC
ABV: 6,4%

Olut on kypsynyt edellisestä maistelusta huomattavasti! Maku on selkeytynyt kaikin puolin ja nyt on todella hyvää olutta lasissa. Tämä on taas niitä hetkiä kotiolutharrastuksessa, jolloin fiilis on aivan katossa. Pitkä odotus ja jännitys on viimein palkittu. Pussimäskäys onnistui!

Aiempiin uuteoluihini verrattuna tämä olut on kaikilla mittareilla parempi. Tuoreus on aivan omaa luokkaansa verrattuna uutteista valmistettuihin oluihin. Tuoksu ja maku ovat paljon vahvempia, eikä tämä todellakaan maistu miltään kotikaljalta tai simalta. American Pale Alea lähdin alunperin tekemään ja kyllä tämä APAlta maistuu.

Väri on edelleen samea, mutta hieman kirkastunut edellisestä kerrasta. Vaahtoa muodostuu nyt mielestäni enemmän ja se on myös pysyvämpää. Valoa vasten katsoessa huomaa, että oluessa lilluu jotain pieniä krämmäleitä. Ne ovat kuitenkin niin mikroskooppisen pieniä etteivät ne tunnu suussa.

Ensimmäisen maistelun aikana havaittu banaaninen tuoksu on kadonnut täysin. Tuoksussa mennään nyt selkeästi humala edellä. Hedelmäinen humalan tuoksu yhdistettynä maltaiseen makeuteen. Hiiva ja käymislämpötilakin ovat saattaneet lisätä tuota hedelmäisyyttä. Kuivahumaloinnin vaikutusta en osaa arvioida, mutta tuskin siitä haittaakaan oli. Tätä tekee mieli nuuhkia koko ajan. Kyllä tässä sitä centennialin pihkaisuuttakin on hieman taustalla. Wau! Todella tuoreen tuoksuinen olut, ja tuoretta tavaraahan tämä on. Alkoholia ei tuoksussa huomaa.

Oluen suutuntuma on kevyenpuoleinen ja juotavuus äärimmäisen korkealla. Alkoholi ei maistu ollenkaan, mutta lasin tyhjenemisen jälkeen huomaa, että oluessa todellakin on jonkin verran alkoholia. Yleensä hieman korkeamman alkoholipitoisuuden oluita tulee nautittua hitaasti, mutta tämä olut valuu nopeasti kurkusta alas ja sen jälkeen nousee myös päähän. Ohuen mallaspohjan myötä humala nousee maussakin esiin. Katkeroa on melko hillitysti, mutta omaan makuuni juuri sopivasti. Katkero tuntuu, mutta se ei jää suuhun vellomaan. Nyt ei ollut tarkoituskaan tehdä mitään humalapommia. Olut ei kuitenkaan ole niin kuiva kuin oletin. Karamellimaltaan tuoma maltainen makeus tuntuu etenkin jälkimaussa. Oluen väristäkin voi päätellä, että karamellimallasta on käytetty jonkin verran.

Uskomatonta, että neste joka vaikutti käymisen jälkeen juomakelvottomalta moskalta, on nyt muuttunut todella nautittavaksi olueksi. Nyt olen viimeistään todistanut itselleni, että kotioloissa pystyy tekemään todella hyvää olutta. Tuntuu hieman hölmöltä kehua omia tuotoksia, mutta niin se asianlaita vain on, että kotona tehty olut on tuoreempaa, halvempaa ja parempaa kuin kaupasta ostettu olut. Kokeilkaa ja todetkaa vaikka itse!