Olympiahuumaa: 1936 Nevö Foget

Ensimmäinen Grainfatherilla valmistamani olut on kypsynyt pulloissa muutamia viikkoja. Nyt on sopiva aika julkaista oluen nimi ja etiketti. Oluen tyylinä on British Golden Ale, ja tuo nimenomainen oluttyyli on toiminut innoittajana tässä oluen etiketissä ja teemassa. Nyt uppoudutaan syvälle brittiläisen jääkiekon kultaiseen menneisyyteen.

Iso-Britannia ei suinkaan enää kuulu jääkiekon parhaimmistoon, mutta 21,5 olympiadia nykyhetkestä taaksepäin britit olivat "jäähockeyssä" maailman terävintä kärkeä. Vuonna 1936 talviolympialaiset käytiin Saksassa Garmisch-Partenkirchenissä. Monien yllätykseksi Iso-Britannia voitti tuolloin jääkiekon olympiakultaa. Samoissa kisoissa jaettiin myös maailmanmestaruus sekä euroopanmestaruus, joten britit voittivat kertalaakista kolme mestaruutta! Myöhemmin samaan on yltänyt ainoastaan Neuvostoliitto (peräti kolmesti).

Jotta kyseinen mahtava saavutus 86 vuoden takaa ei jäisi täysin unholaan, päätettiin Virtapanimolla panna olut, joka juhlavasti kunnioittaa brittien mahtavaa jääkiekkomenestystä. Tuloksena on olut: 1936 Nevö Foget.

Oluen etiketin on suunnitellut kaverini Miika Laine (MiuRu), joka on suurelta osin vastannut ideoinnista ja teemasta. Etikettiä kyllä pyöriteltiin suuntaan jos toiseen pitkän aikaa, kunnes se sai lopullisen muotonsa. Lopputulos on mielestäni törkeän hieno ja vallattoman hauska myös! Suuri kiitos Miikalle!

Brittiläinen jääkiekko alkoi saada nostetta vuoden 1924 Chamonixin olympialaisista, joissa Iso-Britannia sijoittui kolmanneksi. Seuraavissa olympialaisissa vuonna 1928 St. Morizissa britit olivat neljänsiä. Nämä saavutukset nostattivat britteinsaarilla jääkiekkobuumin. Kaukaloita alettiin rakentaa Lontooseen sekä muualle Britanniaan.

1930-luvun alussa jääkiekon suosion kasvun myötä Britanniassa alkoi uusi projekti kotimaisen jääkiekon kehittämiseksi. Jääkiekon emämaassa Kanadassa oli suuret määrät brittiläistaustaisia jääkiekkoilijoita. Heitä alettiin houkuttelemaan takaisin kotimaansa seurajoukkueisiin ja sitä kautta maajoukkueeseen. Garmisch-Partenkirchenin talviolympialaisiin Britannia sai lopulta kasaan yllätysvalmiin joukkueen, jolla lähdettiin haastamaan suursuosikki Kanadaa. Iso-Britannian kultajoukkue koostui siis pääasiassa Kanadassa kiekko-oppinsa saaneista pelaajista, jotka olivat syntyneet Brittein saarilla. Syntymämaansa vuoksi heillä oli täten edustusoikeus Britannian maajoukkueessa. Vuoden 1935 maailmanmestaruuskisoissa Iso-Britannia sijoittui pronssille, mikä enteili jo hieman tulevaa.

Iso-Britannian ottelut Garmisch-Partenkirchenin talviolympialaisissa vuonna 1936:

Alkulohko D

6.2.1936 Iso-Britannia - Ruotsi 1-0

7.2.1936 Iso-Britannia - Japani 3-0

Iso-Britannia eteni jatkolohkoon. 

Jatkolohko A

11.2.1936 Iso-Britannia - Kanada 2-1

12.2.1936 Saksa - Iso-Britannia 1-1 ja.

13.2.1936 Iso-Britannia - Unkari 5-1

Loppusarjaan etenivät Iso-Britannia ja Kanada, sekä toisesta jatkolohkosta Yhdysvallat ja Tsekkoslovakia.

Loppusarja

14.2.1936 Iso-Britannia - Tsekkoslovakia 5-0

15.2.1936 Iso-Britannia - Yhdysvallat 0-0 ja.

Jatkolohkon keskinäiset ottelut jäivät voimaan loppusarjaan mennessä, ja näinollen jatkolohkon Kanada -voitto oli rakaisevassa osassa brittien menestyksessä. Britannian mestaruudesta tekee sensaatiomaisen se fakta, että britit rikkoivat ennakkosuosikki Kanadan neljän olympiakullan putken. Kanada ei ollut koskaan aiemmin hävinnyt otteluakaan olympiaturnauksissa. Brittien yllätyksen myötä Kanada joutui ensimmästä kertaa tyytymään olympiahopeaan.

Porua kanadalaisissa aiheutti myös turnausjärjestelmä, sillä heidän mukaansa turnausformaattia muutettiin lennosta. Virallisen tiedon mukaan turnauksen kulku oli ilmoitettu tiedonannossa ennen turnausta, mutta kanadalaiset eivät olleet tässä tiedonannossa läsnä. Kanadalaiset olisivat tietysti halunneet, ettei jatkolohkon otteluita oltaisi huomioitu loppusarjassa.

Iso-Britannian ottelut olivat vähämaalisia ja suuri syy brittien mestaruuteen löytyi maalin suulta. James "Jimmy" Foster oli turnauksen paras maalivahti. Hän pelasi neljä nollapeliä ja päästi ainoastaan kolme maalia koko turnauksessa. Jimmy Foster oli aikansa parhaita maalivahteja ja hänet tunnettiin myös lempinimellä 'shutout king'. Muista tärkeistä kultajoukkueen pelaajista mainittakoon joukkueen rautainen kapteeni Carl Erhardt. Kisojen aikaan 39-vuotias Erhardt oli huippukuntoinen urheilija, joka pelasi otteluiden aikana usein yli 40 minuuttia. 

Edgar "Chirp" Brenchley teki tärkeän 2-1 voittomaalin Kanadaa vastaan. Hänellä oli helppo työ laittaa kiekko maaliin puolustaja Gordon "Don" Dailleyn esityöstä. Voittomaali Kanadaa vastaan syntyi kun peliaikaa oli jäljellä 80 sekuntia. Kanada voitti kisoissa kaikki muut pelinsä, mutta brittien aktiivinen pelitapa oli jotain sellaista mihin Kanadan joukkue ei ollut tottunut. Iso-Britannian olympiavoitto tosin ratkesi vasta loppusarjan viimeisten otteluiden jälkeen. Ottelu Yhdysvaltoja vastaan päättyi lopulta 0-0. Peliä tahkottiin maalittomana kuusi erää, jonka jälkeen todettiin, että peliä ei enää kannata jatkaa.

Iso-Britannian riemua

Muutamia mielenkiintoisia pointteja turnauksesta:

- Ennen turnauksen alkua Kanada teki protestin Britannian joukkueesta, sillä kaksi Britannian pelaajaa Jimmy Foster ja Alex Archer olivat aiemmin urallaan edustaneet Kanadaa, eivätkä kansainväliset lupa-asiat olleet kunnossa heidän osaltaan. Protesti meni läpi. Vastavetona Britannia uhkasi jäädä kokonaan pois turnauksesta, mikäli nuo kaksi pelaajaa eivät saisi osallistua turnaukseen. Lopulta Kanada kuitenkin veti protestinsa pois.

- Otteluita pelattiin sekä kiekkokaukalossa että Riessersee -järven jäällä. Turnauksen avausottelu Kanada - Puola keskeytyi pitkäksi aikaa, kun kiekkoa jouduttiin etsimään lumimyrskyssä. Järven jäällä pelatut ottelut olivat siitäkin syystä erikoisia, että taklatut pelaajat eivät voineet tukeutua laitoihin, kun niitä ei ollut! 

Teiji Honma

- Japanin maalivahti Teiji Honma aiheutti kummastusta ja hilpeyttä käyttämällä kasvosuojusta eli maskia. Tuohon aikaan sellainen oli erittäin harvinaista, suorastaan ennenäkemätöntä. Teiji Honma halusi vain suojata silmälasinsa rikkoutumiselta

- Britit joutuivat tekemään natsitervehdyksen ennen pelien alkua kunnianosoituksena Hitlerille ja saksalaiselle kotiyleisölle. Britit eivät olleet tästä innoissaan, joten he pitivät kättä jonkilaisessa välimallin asennossa, hyvän olympiahengen osoituksena

- Britannian maajoukkueen kanadalaissyntyinen valmentaja Percy Nicklin tunnettiin ankarista valmennusmetodeistaan. Seurajoukkueessa aamutreenit alkoivat klo 7 aamulla. Treenien aikana pelaajat eivät saaneet puhua keskenään ja heitä ohjattiin megafonin välityksellä. Päivittäisten tupakoiden määrä oli rajattu kahteen. Pelaajilta oli jopa kielletty auton omistaminen, sillä sellainen veltostuttaa lihakset! Harjoittelu oli kaikenkaikkiaan ammattimaista ja todella fyysistä. Percy Nicklin kokosi Brittien joukkueen, ja huolimatta metodeistaan, tai ehkä juuri niiden vuoksi hän valmensi britit unohtumattomaan mestaruuteen.

Mestarijoukkue

Iso-Britannian kultajoukkue: Alexander Archer, James Borland, Edgar Brenchley, James Chappell, Arthur Child, John Coward, Gordon Dailley, John Davey, Carl Erhardt "C", James "Jimmy" Foster, John Kilpatrick, Archibald Stinchcombe, Robert Wyman. Valmentaja: Percy Nicklin

Vuoden 1936 olympiavoitto on kiistatta Iso-Britannian jääkiekkohistorian suurin saavutus. Seuraavana kahtena vuotena Iso-Britannia päätyi vielä maailmanmestaruuskisoissa hopealle. Kanada voitti kumpanakin vuonna mestaruuden. Noista kisoista Iso-Britannialle tuli kuitenkin ansaitusti euroopanmestaruus -tittelit. Vuoden 1938 jälkeen Iso-Britannia ei ole enää yltänyt arvokisoissa mitaleille. Vuoden 2021 jääkiekon maailmanrankinglistalla Iso-Britannia oli sijalla 16.

Ai niin se olut! Meinasi vallan unohtua!

Oluen valmistuskertomuksen voi käydä lukaisemassa tästä. Oluen väri on kullanhohtoinen, kuten asiaan kuuluu. Olut ei ole vielä täysin kirkastunut, mutta kypsyttelyn myötä sameus varmasti vähenee. Vaahtoa muodostyy tyylille sopivasti. Prosentteja kertyi lopulta 5,6%. Loppuominaispaino oli 1.014. (OG: 1.054)

Oluen ensimaisto lupasi todella hyvää! Maussa oli mukavasti brittimallasta, sillä 40% maltaista oli Maris Otteria. Katkeruuttakin tuntuu olevan juuri sopivasti. Ei liikaa eikä liian vähän, brittimäisen multaista myös. Todella helppoa juotavaa ja se oli tarkoituskin. Luulisin ettei kenelläkään ole suuria vaikeuksia kumota tätä kurkusta alas. Makeahko maltaan maku, loppuominaispaino kertoo jo itsessään tuosta maltaisuudesta. Hiilihappoja voisi ehkä olla enemmän, mutta niitäkin varmasti tulee vielä lisää. Laitoin jälkikäymissokerina dekstroosia 100g n. 21,5 litraan olutta. Sillä tulee hiilihappoarvoksi n. 2,0. Olisin voinut laittaa sokeria ehkä hieman enemmän. Se olisi lisännyt juotavuutta entisestään. Jotenkin ajattelin vaan, ettei brittioluessa tarvitse liiemmälti olla niitä happoja. Ehkä tyylille kuitenkin sopisi runsaammat hapot.

Kypsyttelyn edetessä havaitsin joissain pulloissa banaanimaista makua, mutta viimeisessä testipullossa tuota banaania ei enää ollut. Käymislämpötilasta tuon ei pitäisi ainakaan johtua. Ehkä hiiva on tehnyt omia outouksiaan oluessa. En ole kyllä suurin S-04 -fani, se pitää sanoa. Täytyy antaa oluen vielä kypsyä, jotta sille voi antaa lopullisen arvion. Aika on oluen ja panijan paras ystävä. Hyvää tämä on joka tapauksessa! Ja onhan se mukavaa, että on taas jääkaappi täynnä kotiolutta!

Champions, forever remembered, never forgotten

EDIT: Suomi voitti ensimmäisen jääkiekon olympiakultansa Pekingin olympialaisissa 2022. Venäjä kaatui finaalissa lukemin 2-1.

Ensimmäinen oluenvalmistus Grainfatherilla

Vihdoin on aika mennä itse asiaan. Olen malttamattomana odottanut tätä hetkeä, että pääsen testaamaan Grainfatheria tositoimissa. Kyseessä on siis Grainfather G30 -mäskäin eli 30 litran malli, jonka hankin hiljattain. Edellisestä panopäivästä on jo kulunut muutama vuosi, joten siinäkin mielessä tunnelmat ovat erittäin odottavaiset. Olen lukenut paljon, katsonut videoita Grainfatherista, yrittänyt sisäistää asioita, jottei ensimmäisenä valmistuspäivänä tarvitsisi koko ajan raapia päätä. Tämän laitteen kanssa täytyy nimittäin ottaa sellaisia asioita huomioon, joita ei aiemmassa systeemissä ole tarvinnut huomioida. Uudet asiat ovat pyörineet niin paljon päässä, että ne ovat tulleet jo uniinkin.

Resepti

Ensimmäisen Grainfather -oluen reseptillä en ajatellut vaivata päätäni aivan hirveästi. Ostin Lappo Brewbag Golden Ale -paketin, jossa tulee kaikki ainesosat valmiina. Siihen sisältyy 5 kilogrammaa Pilsner -mallasta ja kaksi humalaa; katkerohumalana Magnum ja aromihumalana East Kent Goldings, 15 grammaa kumpaakin. Hiivaksi on valittu Fermentiksen tuttu brittioluthiiva SafAle S-04. Tein reseptiin ainoastan sellaisen muutoksen, että korvasin kaksi kiloa Pilsner -mallasta brittiläisellä Maris Otter -maltaalla, sillä halusin hieman lisää brittiläistä meininkiä sekä samalla maistuvampaa mallasta joukkoon. Oluen tyylinä on British Golden Ale. Tarkoituksena on tehdä raikasta ja helposti juotavaa olutta mukavalla brittivivahteella. Alkoholia tulisi n. 5% ja eräkoko olisi 23 litraa.

Tästä se lähtee!

Vasemmalla Pilsner, oikealla Maris Otter

Tilasin valmispakkauksen maltaat rouhittuna, sillä en omista mallasmyllyä. Tein heti tässä vaiheessa sellaisen havainnon, että Pilsner -mallas on melko hienoksi rouhittua verrattuna tuohon Maris Otter -maltaaseen. Luultavasti Pilsner on mallastamon (Viking) valmiiksi rouhimaa mallasta, kun taas Crispin Maris Otter on Lappo -liikkeen toimesta rouhittu. Olen tähän asti tilannut maltaat aina valmiiksi rouhittuna, mutta nyt Grainfatheria käytettäessä maltaiden rouhinnan karkeusasteeseen täytyy alkaa kiinnittää huomiota. Taidanpa hankkia mallasmyllyn sitten seuraavaa panokertaa varten. Nyt mennään vielä näillä valmiiksi rouhituilla.

Käytin apuna Grainfatherin reseptiohjelmaa, jonne laadin oluen reseptin. Se tapahtui käytännössä samaan malliin kuin esimerkiksi BrewMatella tai BeerSmithilla. Grainfatherin kohdalla hyötynä on se, että Bluetooth -yhteyden kautta reseptin voi laittaa suoraan Grainfather -mäskäimen käsiteltäväksi. Myös vanhojen reseptien siirto esimerkiksi BrewMatesta Grainfatherille onnistuu. Grainfather säätää mäskäyslämpötilat reseptin mukaan, ja ilmoittaa aina seuraavasta vaiheesta puhelimen näytöllä. Ei tarvitse olla koko ajan laitteen vieressä seuraamassa kauanko mäskäys- tai keittoaikaa on jäljellä, kun älylaitteen näytöltä näkee suoraan missä mennään. Tämä on oikeasti aika kiva lisä, eikä tee asioita kuitenkaan liian helpoksi mielestäni. Panomestari hoitaa joka tapauksessa ruumiillisen työn. Laite hoitaa automaattisesti lämpötilojen säädön, ja tuo siten vakautta sekä helpotusta panoprosessiin.

Mäskäys

Lämmitin aluksi 17 litraa mäskäysvettä mäskäyslämpötilaan eli 65 asteeseen. Vesien määrät otin siis suoraan sovellukseen laatimani reseptin pohjalta, sillä Grainfatherin sovelluksen oma reseptiohjelma laskee optimaaliset mäskäysveden ja huuhteluveden määrät Grainfatherille, halutun eräkoon mukaan (eräkoko 23 litraa siis). Huuhteluveden määräksi tuli 15 litraa. Lisäsin mäskiveteen ja huuhteluveteen yhteensä teelusikallisen verran kipsiä, jotta mäskin pH laskisi sopivaan arvoon.

Tässä vaiheessa lienee aiheellista tehdä sellainen selvennys, että käytössä on siis viisi kiloa mallasta ja tosiaan 17 litraa on Grainfatherin suosittelema mäskäysveden määrä viidelle kilolle mallasta. Grainfatherilla suosittellaan maltaiden ja veden suhteeksi 2,7 litraa vettä per kilo mallasta. Sillä ilmeisesti saadaan testitulosten perusteella aikaan parhaimmat mäskäystehokkuudet tällä laitteella. Kummastelin vain sitä, miksi mäskäysvettä täytyy laittaa 17 litraa, sillä suhdeluvuksi tulee tällöin 3,4. Tämä selittyy sillä, että Grainfatherin alapohja (mallaskorin alle jäävä alue) on tilavuudeltaan 3,5 litraa. Tuo 3,5 litraa nestettä täytyy aina lisätä mäskiveden määrään halutun vesi/mallas -suhteen lisäksi.

Mäskäysvesi lämpeämässä

Mäskäyslämpötilan ollessa kohdillaan mallaskori asetetaan kattilan sisään ja maltaiden lappaus voi alkaa. Kaverini oli minua auttamassa näissä puuhissa, joten saimme kätevästi maltaat sekoiteltua sisään. Mietin sitäkin, että pitääkö mäskäyslämpötila asettaa aluksi hieman korkeammaksi, sillä huoneenlämpöiset maltaat tietysti laskevat veden lämpötilaa jonkin verran. Olen nähnyt videoilla joidenkin tekevän Grainfatherin kanssa niin, että lämpötila on aluksi korkeampi, ja vasta maltaiden lisäyksen alkaessa lämpötila vaihdetaan haluttuun mäskäyslämpötilaan. Eli samalla tavalla kuin sellaisessa systeemissä, jossa ei ole automaattista lämmönsäätöä. No, ei kai tässä väärää tapaa ole. On vain tapoja.

Olen yleensä mäskännyt suhteella: 3 litraa vettä per kilo mallasta, joten 2,7 -suhteella mäski tuntui hieman kovemmalta puurolta, kuin mihin olen tottunut. Grainfatherin mallaskorin muoto on myös tuollainen korkea ja kapea, joten mäski pakkautuu hieman eri tavalla kuin laakeammassa termosastiassa, joka on toimittanut mäskäimen virkaa aiemmin.

Mäskäys aluillaan

Mäskäysvaihe

Kun kaikki maltaat on pöntössä hyvin sekoitettuna, painetaan mallaskorin ylälevy lepäämään mäskin päälle. Ylivuotoputkesta otetaan maltaiden lisäyksen aikana ollut tulppa pois, ja putken päähän laitetaan pieni jatkopalanen, jolla painetaan koko putki alas levyn päälle. Tämän jälkeen asetetaan lasikansi koko hoidon päälle ja viritetään vierteenkierrätysvarsi paikoilleen. Pumppu käynnistetään ja vesi/vierre alkaa kiertämään alapohjasta mäskin päälle.

Tein 60 minuutin mäskäyksen 65:ssä asteessa, jonka jälkeen oli vuorossa 10 minuutin ulosmäskäys (mash out) 78 asteessa. En ole aikaisemmalla systeemillä pystynyt tekemään mitään ulosmäskäystä, joten tämänkin vaihe on täysin uusi. Ulosmäskäys siis lopettaa mäskäyksen ja tekee vierteestä juoksevampaa, mikä helpottaa huuhtelua. Tunnin mäskäyksen jälkeen laite nosti lämpötilan pikkuhiljaa tuohon ulosmäskäyslämpötilaan ja annoin olla 78 asteessa 10 minuuttia. Pumppu kävi ja kierrätti vierrettä myös koko tämän ajan. 

Sekin on huomioitavaa, että Grainfatherin lämpötila-anturi sijaitsee mallaskorin alapuolella, joten Grainfather ei suoraan mittaa mäskin lämpötilaa. Vierteen kierrättäminen varmaankin asettaa lämpötilan aikalailla kohdilleen.

Vierre kirkastuu ja tummenee mäskäyksen edetessä

Koko mäskäyksen ajan ylivuotoputki imi nestettä sisäänsä, mikä sai ajattelemaan että mäski on varmaan aika tiiviissä kasassa. Mietin kyllä että mitenköhän paljon vierrettä oikeasti meni mallaspatjan lävitse, sillä putkeen oli jatkuva virtaus. Kaipa sitä nestettä kuitenkin suodattui mallaspatjan lävitse vaikkakin hitaasti. En säätänyt virtausta mäskäyksen aikana vaan venttiili oli täysin auki koko ajan. Mäskäyksen alkuvaiheessa ylivuotoputkeen meni jonkin verran maltaan hiukkasia, mutta mäskäyksen edetessä vierre oli täysin kirkasta. Ylivuotoputkelle on olemassa lisäosana myös suodatin alle parinkympin hintaan. Sellaisen voisi myös hankkia, mutta eipä se tuikitarpeellinen ole.

Ylivuotoputken tehtävänä on siis varmistaa, että mallaskorin alapuolella on aina nestettä, siis vierrettä. Mikäli mäski tukkeutuisi, eikä ylivuotoputkea olisi, neste kerääntyisi mäskin päälle ja alapohja tyhjentyisi nesteestä. Siinä vaiheessa kattila kävisi kuivana, mikä varmasti laukaisisi laitteen ylikuumenemissuojan.

Ulosmäskäys

Huuhtelu

Kaikki on sujunut tähän saakka mallikkaasti. Seuraavaksi päästään huuhteluvaiheeseen. Mallaskori nostetaan ylös tukirenkaan päälle ja annetaan nesteen valua jonkin aikaa. Ohjeiden mukaan päälilevy kuuluu painaa jälleen maltaiden pinnalle, koska mallas on painunut kasaan mäskäyksen aikana. Huuhtelun alkaessa kattila ryhtyy jo automaattisesti lämpeämään kohti keittovaihetta ja sataa astetta. Tämä säästää hieman aikaa.

Ennen mäskäystä olin lämmittänyt Grainfatherilla tarvittavan määrän huuhteluvettä (15 litraa) ja olin laittanut sen muhimaan 30 litran termosastiaan. Olisi vain pitänyt lämmittää sitä ainakin kymmenen astetta lämpimämmäksi kuin itse huuhtelulämpötila, sillä huuhteluveden lämpötila pääsi lopulta tippumaan 10 astetta alle suositellun huuhtelulämmön, johonkin 67 asteeseen. Noh, näitä sattuu, eikä tuo huuhteluveden lämpötila ole niin kriittinen. Pääasia ettei se ole ainakaan liian kuumaa, jottei maltaan kuorista irtoa ikäviä tanniineja vierteeseen.

Huuhteluvaiheessa iski pienimuotoinen epätoivo. Huuhteluvesi tuntui valuvan todella hitaasti mäskin läpi. Laskimme aluksi veden valumisen perusteella, että huuhtelu tulee kestämään peräti kaksi tuntia. Nostimme reikälevyä hieman ylemmäs, jotta se ei painaisi mäskiä niin paljon. Homman edetessä vesi alkoikin valumaan nopeammin. Lopulta huuhteluun kului aikaa kokonaisuudessaan yksi tunti. Aika tuntui kieltämättä pidemmältä, sillä hitaasti valuvan veden katselu ei ole kovin mielekästä puuhaa. Tasainen veden lorina kuului koko ajan, ja vaikutti siltä että vesi meni tasaisesti mäskin läpi, eikä vaan yhtä reittiä pitkin. Epäilen huuhtelun hitauteen syyksi tuota Pilsner -mallasta, joka oli rouhittu liian hienoksi. 

Huuhteluvaiheessa Grainfatherin näytöltä pystyi näennäisesti seuraamaan huuhtelun edistymistä. Nuolta painetaan ylöspäin aina kun litran verran huuhteluvettä on kipattu mäskin päälle. Eipä tuosta hirveästi ollut apua. Tärkeintä on tutkailla sitä kuinka paljon vierrettä on päätynyt kattilaan ennen keittoa. Se määrittää lopullista ominaispainoa, ja sitä kuinka hyvin resepti osuu kohdilleen. Grainfatherin kanssa on hieman vaikeaa tarkkailla milloin haluttu määrä vierrettä on kasassa. Mäskäyskori täytyy nostaa pois kattilan päältä ja tarkistaa tilanne. Toki valutuksen loppuvaiheessa voi mallaspiipun nostaa kattilan päältä pois ja antaa valua johonkin toiseen astiaan, josta voi tarvittaessa kaataa lirut kattilaan.

Tarkoituksena oli kerätä 28 litraa vierrettä kattilaan ennen keittoa, mutta lopulta vierrettä oli kattilassa 27 litraa ennen keittoa. Viimeisenkin litran olisi tällä huuhteluvesimäärällä varmaan saanut valutettua ajan kanssa kattilaan, mutta tällä kertaa tyydyttiin tähän. Ihan hyvä näin.

Keitto

Aktiivisen huuhteluvaiheen jälkeen siirrytään keittovaiheeseen. Keiton alussa täytyy olla tarkkana, ettei vierre pääse kiehumaan yli. Grainfatherin suosittelema suurin vierremäärä ennen keittoa on 28 litraa, jotta vältyttäisiin juuri siltä kiehumiselta kattilan reunojen yli. Sitä sotkua ei kukaan halua. Keiton alussa suositellaan myös sekoittamista aivan kattilan pohjalta, koska tietyt proteiinit kerääntyvät kattilan pohjaan keiton alussa. Grainfatherin tapauksessa täytyy vain olla varovainen, ettei vahingossa huitaise kauhalla tai melalla sitä kattilan pohjalla olevaa suodatinta pois paikoiltaan. Sitä on käytännössä mahdotonta saada enää keiton aikana takaisin paikoilleen. Suodattimella on kuitenkin tärkeä tehtävä lopun jäähdytys- ja siirtovaiheessa.

Kiehuminen lähenee

Keitto käynnissä

Kuten alussa tuli mainittua, tämä ensimmäinen Grainfather olut sisältää kahta humalaa. Keiton alussa lisättiin katkerohumalana 15 grammaa Magnumia pelletteinä. Viisi minuuttia ennen keiton loppumista heitettiin sekaan 15 grammaa East Kent Goldingsia. Grainfather ilmoittaa laitteen näytöllä ja sovelluksen kautta aina kun on humalalisäyksen aika. Päätettiin heittää pelletit keittoon sellaisenaan ilman mitään humalapussukoita, sillä humalan määrä oli sen verran pieni. Se oli lopulta ihan hyvä päätös, sillä humalamuhjusta ei koitunut haittaa.

Humalat

Keitto sujui Grainfatherilla todella hienosti. 27 litraa vierrettä kiehui todella vaivattomasti. Keiton jälkeen Grainfatherin mitta-asteikon mukaan vierrettä oli 24,5 litraa, eli keitonaikainen haihdunta oli 2,5 litraa. Grainfatherin arvioitu haihduntamäärä tunnin keiton aikana on 3 litraa. Tuo voi tietysti heitellä suuntaan tai toiseen, riippuen olosuhteista. Keiton päätyttyä suositellaan tekemään kauhan kanssa kunnollinen pyörre (whirlpool) vierteeseen. Näin toimittiinkin. Tämän pitäisi auttaa humalan laskeutumisessa keskelle kattilan pohjaa.

Vierteen jäähdytys ja siirto

Keiton ja whirlpoolin jälkeen aloitetaan vierteen jäähdytys. Aluksi jäähdytin täytyy desinfioida kuuman vierteen avulla. Vierteensiirtoletku ohjataan takaisin kattilaan jäähdyttimen keskellä olevasta reiästä. Kuumaa vierrettä kierrätetään vastavirtajäähdyttimen läpi viitisen minuuttia, jolloin jäähdytin desinfioituu.

Jäähdyttimen sisällä on siis kupariputki, jonne vierre ohjataan pumpun avulla kattilasta. Kupariputken ulkoreunalla kiertää toinen putki, jonne ohjataan kylmää hanavettä. Jäähdyttimen desinfioinnin jälkeen sininen letku liitetään vesihanaan ja aletaan syöttää kylmää vettä jäähdyttimeen. Kuuma vierre kiertää sisäputkessa, ja kylmä vesi jäähdyttää vierrettä sitä mukaa kun vierre kiertää jäähdyttimessä. Hanavesi tulee punaisesta letkusta kuumana ulos. Kuuma vesi otettiin talteen puhdistustoimia varten.

Rekonstruktio vierteen siirrosta käymisastiaan

Jäähdyttimessä kiertävä vierre viileni erittäin nopeasti kylmän tuntuiseksi, joten päätin mitata lämpötilan vierteen ulostuloletkusta. Se oli jäähtynyt jo 16 asteiseksi. Hanaa täytyi kääntää hieman lämpimämmälle. Samalla pysätin pumpun ja ohjasin ulostuloletkun käymisastiaan. Pumppu takaisin hurisemaan ja vierre valutetaan kuumasta keittokattilasta jäähdyttimen läpi suoraan hiivauslämpöisenä käymisastiaan. Valutuksessa kesti ehkä 10-15 minuuttia. Todella nopea ja helppo jäähdytystapa!

Vierrettä päätyi käymisastiaan 22,5 litraa. Hävikkiä tapahtui siirrossa siis kaksi litraa, mikä oli myös oletusarvo. Täytyy huomioida, että kattilan pohjalle jää tietysti humalamuhjua, joka imee nestettä itseensä. Siirrossa tulee myös lämpötilan muutoksen vuoksi hävikkiä. Aikalailla kaikki neste kuitenkin tuli kattilasta suodattimen ja jäähdyttimen läpi käymisastiaan. Alunperin oli tarkoitus, että kasassa olisi 23 litraa vierrettä käymisastiassa, joten olin erittäin tyytyväinen tuohon lopulliseen määrään. Humalamuhjut jäivät nätisti kattilan pohjalle.

Vierre käymisastiassa hapetuksen jälkeen

Lopuksi sitten vielä hiivaus. En tällä kertaa jaksanut nesteyttää hiivaa, vaan ripottelin S-04:n suoraan pussista käymisastiaan. En vaivautunut edes sekoittamaan hiivaa vierteeseen. Kyllä hiiva sinne tiensä löytää, vaikka ilmaamisen jälkeen vaahtoa oli muodostunut käymisastian pinnalle todella paljon. Vierteen ilmaamisen tein siten että nostelin vain kauhalla nestettä ja kaadoin korkealta takaisin.

Loppupuhdistus

Grainfatherin osuus päättyy tähän, kun vierre on lopulta käymisastiassa. Mäskäyslaite sekä jäähdytin täytyy tietysti vielä puhdistaa käytön jälkeen. Edellinen kirjoitukseni koskee juuri tuota Grainfatherin puhdistamista, ja sen yksityiskohtaisemman kirjoituksen voi lukaista tästä. Panopäivän päätteeksi tehtävä laitteenpuhdistus sisältää tietysti hieman enemmän hinkkaamista, sillä kaikki humalajäämät ja muut liat täytyy putsata pois. Kattilan pohjalla oli jonkin verran pinttynyttä likaa, mutta kevyesti hinkkaamalla senkin sai putsattua.

Yhteenveto

Panopäivä kesti kaikkineensa hieman kauemmin kuin aiemmin. Yleensä vanhalla systeemillä panopäivän toimet ovat olleet viiden tunnin luokkaa, mutta nyt aikaa taisi mennä kuusi tuntia. Lisäksi loppupuhdistus vei aikaa lähestulkoon tunnin. Olin toisaalta osannut varautua siihen, että ensimmäisellä kerralla aikaa saattaa kulua normaalia enemmän. Toiminta ei vielä tapahtunut luonnostaan, vaan ohjeita piti vilkuilla jokaisessa vaiheessa, jotta kaikki menisi oikein. Huuhteluvaihe kesti myös oletettua kauemmin. Luulen että tulevissa panosessioissa aikaa kuluu vähemmän, kun homma on tietyllä tapaa jo tuttu. Pian kaikki tulee jo selkärangasta eikä tarvitse miettiä laitteen toimintaa sen enempää.

Arvioidut litramäärät ennen keittoa sekä käymisastiaan päätynyt määrä pitivät hyvin kutinsa. Erittäin oleellinen asia mikä tässä vaiheessa kiinnostaa, on se miten hyvin Grainfatherin kanssa ollaan nyt sitten osuttu ominaispainon lähtöarvoihin. En mitannut ominaispainoa ennen keittoa, vaan mittasin sen vasta käymisastiasta ennen hiivausta. Reseptin pohjalta ominaispainon pitäisi asettua suurinpiirtein lukemaan 1.048, mäskäystehokkuuden oletusarvon ollessa 75%. Ominaispaino mitattiin kahdella eri mittarilla. Toinen mittari näytti lukemaa 1.054 ja toinen 1.056.

1.054

Mittarien kalibroinnissa on hieman eroja, mutta sanotaan nyt että alkuominaispaino on siinä 1.055 hujakoilla. Käymisastiaan päätyi siis hieman makeampaa vierrettä kuin oli alunperin tarkoitus. Uskoisin tämän johtuneen hitaasta huuteluvaiheesta. Huuhteluveden lämpötila oli lisäksi lähellä mäskäyslämpötilaa, mikä saattoi johtaa pieneen ylimäskäytymiseen ja kokonaistehokkuuden kasvuun. Eipä tämä suuri eroavaisuus kuitenkaan ole alkuperäiseen arvoon, kunhan vain loppuominaispaino pysyy kurissa, eikä olut käy liian kuivaksi. Vierteen maistelun perusteella tästä on lupa odottaa hyvää lopputulosta!

Olen erittäin hyvillä mielin tästä ensimmäisestä panopäivästä uuden laitteen kanssa. Grainfather kyllä teki juuri sen mitä osasin odottaakin, eli toi helpotusta oluenvalmistukseen monellakin osa-alueella. Lämpötilakontrolloitu mäskäys, asianmukainen huuhtelu (ehkä ensi kerralla) sekä nopea vierteen jäähdytys takaavat sen, ettei hyvän oluen valmistus ainakaan laitteistosta jää kiinni. Kyllä kattiloidenkin kanssa keittöissä saa vallan hyvää olutta tehdyksi, mutta Grainfather tuo melkoista mukavuutta lisää tähän touhuun. Samalla se poistaa muutamia epävarmuustekijöitä, joita aikaisemman laitteiston kanssa oli.

Ja olipa muuten mukavaa pitkästä aikaa panna olutta! Kaikki ne tuoksut, se tekemisen ilo ja jännitys. Aivan mahtavaa. Olin kyllä kaivannut tätä. Korona-aika on lisännyt kotioluen harrastajamääriä, mutta omalta osaltani se on enemmän passivoittanut kuin innostanut. Myös elämäntilanne ja olosuhteet ovat olleet sellaisia, ettei olutta ole yksinkertaisesti voinut alkaa tekemään. Mutta nyt kaikki on todellakin toisin!

Kotiolutharrastuksen uuden alun myötä olen hankkinut myös jääkaapin, josta olen tehnyt käymislämpötilaa säätelevän kammion. Tämä ensimmäinen Grainfather -olut saa käydä pari viikkoa aivan rauhassa omassa jääkaapissaan viileässä 18 asteessa. Käymislämpötilan kontrollointi on muuten oleellisen tärkeä osa oluenvalmistusta. Se on ehkä merkittävin yksittäinen asia, johon panostamalla kotioluesta tulee entistä parempaa. Tulevassa blogikirjoituksessa aion kertoa käymislämpötilan kontrolloinnista. Kerron millä keinoilla lämpötilaa säätelevän kaapin saa tehdyksi melko vaivatta!

 

Palataan myöhemmässä vaiheessa myös siihen millaista kamaa tästä ensimmäisestä Grainfather -oluesta lopulta tuli. Annetaan sen ensin käydä ja kypsyä rauhassa. Oluelle on nimi ja etiketti jo valmiina. Sen verran voin paljastaa, että teemana on olympialaiset ja jääkiekko. Kohta alkaakin Pekingin olympilaiset, ja oluen julkaisu ajoittuu juuri sopivasti niihin aikoihin.

Grainfatherin käyttöönotto ja ensivaikutelmat

Grainfatherin saavuttua taloon, olen koittanut perehtyä mahdollisimman hyvin kaikkiin siihen liittyviin asioihin. Uusi mäskäyslaite tuo luonnollisesti mukanaan uutta opittavaa, vaikka oluen valmistusprosessi on sinänsä tuttu. Haluan kuitenkin oppia tuntemaan laitteen ja ymmärtää sen toiminnan mahdollisimman hyvin, ennen kuin alan valmistamaan sen avulla olutta. Oluen valmistus on itsessään helppoa, ja tämän laitteen avulla toiminnan pitäisi olla entistä vaivattomampaa. Tässä postauksessa käyn läpi Grainfather G30:n kokoamiseen liittyviä asioita, sekä teen sille alkupuhdistuksen.

Laitteen mukana tuli melko suppeat kokoamis- ja käyttöohjeet, mutta Grainfatherin kotisivuilta löytyy kattavammat ohjeet, jotka tulostin paperille. Muutamaa asiaa olen jo hieman joutunut ihmettelemään, mutta eiköhän asiat valkene lopullisesti, kun vihdoin pääsen itse asiaan, eli panemaan olutta.

Oheisessa kuvassa on esitelty jokainen nippeli ja nappeli, mutta laite tulee paketista ulos hyvin pitkälti valmiiksi koottuna. Itselle jää asennettavaksi oikeastaan vain kontrolliboksi johtoineen sekä suodatin. Lisäksi mäskäyskoriin täytyy laittaa pohjalevy sekä ylivuotoputki. 

Kokoamisen hankalin vaihe on ehdottomasti mäskäyskorin pohjalevyn saaminen paikoilleen. (Kuvassa osa nro. 42.) Olen huomannut, että tämä vaihe on tuottanut muillekin hankaluuksia. Levy painetaan korin pohjalle, ja asennuksen yhteydessä levyn silikonireunus lähtee jatkuvasti irti. Tämä harmittaa etenkin siitä syystä, että levyn reuna on terävä, eikä tässä vaiheessa mielellään vielä haluaisi kolhia mallaskorin uutuuttaan kiiltävää sisäpintaa. Kun silikonireunuksen ja mäskäyskorin sisäpinnan kastelee vedellä, pitäisi levy saada helpommin ujutettua paikalleen. Tätäkin neuvoa noudatin, mutta silikonitiiviste lurpsahtaa silti herkästi pois paikaltaan. Lopulta sain työn ja taistelun jälkeen levyn kutakuinkin paikoilleen mäskikorin pohjaan. Ylivuotoputken asennus onkin helpompi tehtävä, ja putken alamutterin kiristykseen riittää sormikiristys. Pyrin noudattamaan kokoamisessa varovaisuutta, koska käsittelin laitetta ja sen osia ensimmäistä kertaa. Totuuden nimissä on sanottava, että Grainfather tuntuu olevan erittäin vankkaa tekoa. Laitteeseen on hyvin saatavilla myös varaosia.

Mäskäyskori

Kun laite on koottuna, se pitää puhdistaa ennen ensimmäistä käyttöä. Laitteen puhdistus täytyy tehdä aina panopäivän päätteeksi, ja ensipuhdistus tapahtuu samoin metodein. Ainoastaan vain sillä erotuksella, että nyt putsataan tehtaalta lähtöisin olevat mahdolliset mömmöt pois laitteistosta. Ostin Grainfatherin puhdistamiseen suositeltavaa pesuainetta; Grainfather High Performance -cleaneria. Sen annostusohje on 2rkl pesuainetta 15 litraan vettä. Annostuksen voi kylläkin puolittaa halutessaan, jolloin säästää pesuainetta sekä vettä. Nyt ensimmäisellä kerralla toimin kuitenkin ohjeen mukaan.

Puhdistus alkamassa

Laitteen käyttö tapahtuu kodissani kylppärissä, sillä siellä on vesihanat lähellä, eikä haittaa vaikka vettä roiskuisi joka paikkaan. Tiedän että sitä tulee roiskumaan! Käytin kontrolliboksia tällä kertaa ihan manuaalisesti ilman Bluetooth -yhteyttä. Ensimmäisen oluenvalmistuksen yhteydessä täytyy hyödyntää tuota bt -yhteyttä.

Pistin Grainfatheriin virrat päälle ja lämmitin veden 55 asteiseksi, kuten puhdistusohjeissa neuvotaan. Pelkkä "HEAT" -napin painaminen ohjainyksiköstä ei riitä, vaan kattilan alareunassa on myös erillinen virtakytkin pannulle. Virtakytkin palaa tai vilkkuu sen mukaan, miten kovalla teholla pannu käy. Tämäkin tuli ilmi tässä putsausvaiheessa. Nesteen lämmetessä kattila käy täydellä teholla. Halutun lämpötilan saavutettuaan, kattila himmailee tehoja, ylläpitäen lämpötilan vakiona. Veden lämmetessä tarkastin veden lämpötilan omalla digitaalisella mittarillani, ja lukemat olivat linjassa Grainfatherin näytön kanssa. Automaattinen lämmönsäätö mäskäysvaiheessa on iso helpotus aiempaan mäskäyslämpötilojen manuaaliseen seurantaan.

Pohjalla näkyy pumpun suodatin ja lämpötila-anturi

Lämmityselementin ollessa päällä "HEAT" -nappula palaa punaisena ohjausyksikössä. Pumpun ollessa käynnissä "PUMP" -nappula palaa vihreänä. Ohjainboksissa on lisäksi "SET" -näppäin sekä nuolet ylös ja alas, joilla voi määrittää haluttuja lämpötiloja sekä ajastaa laitteen. Laitteen käyttö on todella helppoa, ei mitenkään monimutkaista. Mikäli laitetta haluaa käyttää ilman Grainfatherin sovellusta, voi laitteella tehdä maksimissaan nelivaiheisen mäskäyksen omine aikoineen ja lämpötiloineen. Mäskäyksen aikana laite hoitaa lämpötilojen säätelyn itse. Lisäksi laitteessa on "viivästetty ajastus" -toiminto, eli veden voi ajastaa lämpeämään valmiiksi esim. aamuksi, jos haluaa säästää panopäivän aamuna aikaa. Grainfatherin sovellus ja Bluetooth -yhteys tuo lisää käyttömukavuutta, kun panoprosessin eri vaiheita voi seurata kännykän näytöltä.

Grainfatherin sisäpinnalle on painettu veden määrän mittaamista helpottamaan mitta-asteikko. Tässä yksilössä siihen voi ainakin luottaa, sillä testasin sen paikkansapitävyyden. Kannattaa tarkistaa omasta mäskäyslaitteesta, että se pitää kutinsa, oli sitten mikä tahansa vekotin kyseessä. Olen lukenut, että joillain on ollut heittoa noissa lukemissa. 

Takaisin putsaukseen. Veden lämmettyä 55 asteeseen, lisäsin puhdistusainetta kaksi ruokalusikallista, kuten ohjeissa luki. Sekoittelin ja käsittelin koko keittokattilan sisäpinnan tällä puhdistusnesteellä. Seuraavaksi asensin vierteenjäähdyttimen ensimmäistä kertaa paikoilleen, sillä se täytyy luonnollisesti puhdistaa ennen ensimmäistä käyttöä (kuten myöskin jokaisen oluenvalmistussession jälkeen). Vierteenjähdyttimen toiminnasta voin kertoa lisää sitten ensimmäisessä panokertomuksessa. Jäähdytin asetetaan kattilan lasikuvun päälle, jossa se pysyykin tukevasti. Tämän jälkeen pesunestettä kierrätetään pumpun avulla vierteenjäähdyttimen läpi. Ulostuloletku ohjataan takaisin keittokattilaan jäähdyttimen keskellä olevasta reiästä. Tuossa lasikuvussa on siis reikä myös. Sinisestä ja punaisesta letkusta ei puhdistusvaiheessa tarvitse välittää. Niissä siis kulkee jäähdytyksen aikana vain kraanavesi, eikä se pääse kosketuksiin vierteen kanssa, muutoin kuin lämmönvaihtomielessä!

Pumppu lähtee hurisemaan vaivattomasti painamalla "PUMP" -painiketta. Kierrätin pesuainetta jäähdyttimen läpi viitisen minuuttia. Sen jälkeen irroitin jäähdyttimen ja laitoin "kierrätysvarren" paikoilleen, sillä sekin täytyy putsata. En tiedä onko kierrätysvarsi oikea termi. Englanniksi se on  nimeltään "recirculation arm". Laitoin myös mallaspiipun kaikkine osineen putsautumaan kattilan sisälle, sillä eiköhän nekin vaadi puhdistuksen tehdasrasvoista. Kun mainitsen mallaskorin, mäskäyskorin tai mallaspiipun, niin tarkoitan niillä yhtä ja samaa asiaa, eli sitä erillistä säiliötä, missä mäskäys tapahtuu. Kierrätin pesuainetta 10 minuuttia kierrätysvarren läpi, jonka jälkeen käsittelin mallaskorin kaikki pinnat samaisella pesulitkulla.

Lopuksi täytyi vielä tehdä sama käsittely kylmän veden kanssa, sekä vierteenjäähdyttimelle että kierrätysvarrelle. Käsittelin mallaspiipun, ylivuotoputken ja sen kaikki osat myös kylmällä vedellä, jotta pesuainetta ei jäisi mihinkään. Liruttelin pesuaineen Grainfatherista pumpun avulla vanhaan mäskäysastiaani, sillä ajattelin hyödyntää pesuaineen ja putsata vanhan mäskäimen samalla.

Tässä yhteydessä voisin mainita, että Grainfatherin kanssa täytyy siinä mielessä olla tarkkana, ettei lämmityselementti ole vahingossa päällä siinä vaiheessa, kun keittokattilassa ei ole nestettä. Siitä ei varmaankaan seuraa hyvää, jos kattila käy kuivana. Laitteessa on ylikuumenemissuoja, ja sen lauettua laitteen saa takaisin päälle katkaisijasta, joka löytyy laitteen alta, pohjasta. Sinänsä hieman hullu sijoituspaikka, jos ongelmatilanne tulee keittovaiheessa. Voi olla hankalaa ja vaarallista nostella laitetta, kun se on täynnä kuumaa vierrettä. Keittovaiheessa tuo ongelma saattaa ilmetä, jos kattilan pohjalle on päätynyt mäskiä, ja se pääsee kuumenemaan eli toisin sanoen palamaan pohjaan.

Pesunesteen siirtelyä

Puhdistusprosessin viimeisenä vaiheena täytyi siis vielä kierrättää kylmää vettä jäähdyttimen ja kierrätysvarren läpi. Käytännössä siis samat toimet kuin aiemmin, mutta kattilassa oli tällä kertaa ainoastaan kylmää vettä.

Lopuksi vierteenjäähdytin olisi hyvä saada sisältä kuivaksi, ja tässä käytin apuna polkupyörän pumppua. Pumppasin letkun toisesta päästä vain ilmaa sisään niin kauan että suurimmat vedet lähti kierukasta ulos. Tein saman varmuuden vuoksi tuolle kierrätysvarrelle.

Siinä oli alkupuhdistus muutamine lisähuomioineen. Nyt kun olen käsitellyt laitetta ensimmäistä kertaa, voin kertoa muutamasta havaitsemastani puutteesta tai outoudesta. Valistunut kuluttaja kiinnittää tietysti huomiota asioihin, jotka voisivat olla pitemmälle mietittyjä laitteen kehittelyssä, varsinkin kun on kyse näin hintavasta laitteesta. Tuossa tulikin jo mainittua tuo ylikuumenemissuojan palautusnapin sijainti. Jostain syystä Grainfatherin G30 -mallissa ei myöskään ole minkäänlaisia kantokahvoja, vaikka aivan varmasti tästä aiheesta on moni kotipanija lähestynyt valmistajaa. Onneksi laite on tyhjänä kevyt kantaa muutoinkin. Ehkä tässä on valmistajan puolelta sellainen ajatus, että laitetta ei kanneta minnekään silloin kun se on täynnä tavaraa. Ymmärrän kyllä tuon pointin.

Toinen asia mikä tulee äkkisältään mieleen on tuo lasinen kansi, jossa ei ole minkäänlaista nuppia, mistä voisi ottaa kiinni. Ei se tietenkään ole iso asia, mutta tuota lasia joutuu käsittelemään usein sellaisessa vaiheessa, jossa lasi on tulikuuma. Täytyy vain olla varovainen.

Uusimpana Grainfatherin innovaationa taitaa olla tuo yksi pieni osanen, jonka soveltuvuutta hieman ihmettelen. Tämä liittyy mäskin huuhteluvaiheeseen. Mallaspiippu nostetaan huuhteluvaiheessa yläasentoon tukirenkaan päälle. Tukirenkaalle on oma klipsu (support ring retainer), joka varmistaa mallaskorin tukirenkaan pysymisen urassaan. Ongelmaksi vain muodostuu se, että tuon klipsun ollessa paikallaan, kattilan lasikansi ei sovi kunnolla enää paikalleen. Jotenkin erikoista suunnittelua mielestäni. Luulen että yritän pärjäillä ilman tuota klipsua, koska en jaksa sitä jatkuvasti irroitella ja asennella uudestaan paikalleen kuumissa olosuhteissa. Myöskään opastusvideolla en ole nähnyt tuota käytettävän.

Mäskäyskori huuhteluasennossa. Tästä syystä mäskäyskoria kutsutaan myös mallaspiipuksi

Välillä Grainfatheria joutuu kallistamaan ja kippaamaan, kun sieltä haluaa lirutella vettä tai vierrettä / humalamuhjuja pois. Tässä vaiheessa tulee sellainen ongelma, että kontrolliboksi lähtee helposti irti kannakkeiltaan, ellei siitä pidä kiinni. Oikealla taktiikalla tämäkin hoituu, kun painaa peukalolla ohjausyksikköä, samalla kun kippaa sisältöä viemäriin. Olen silti täysin vakuuttunut, että joku kotipanija on jossain vaihessa onnistunut luiskauttamaan ohjainboksin pois paikaltaan laitetta kipatessa. Tässä mallissa ei ainakaan boksia saa mitenkään kiristettyä kannattimilleen. Ehkä se on tarkoitus irroittaa puhdistusvaiheessa, mutta sekin hankaloittaisi toimia, jos johtoja täytyy olla repimässä koko ajan pois. Puhdistuvaiheessa boksia kuitenkin tarvitaan lähes koko ajan, kun pumpulla täytyy kierrättää nesteitä.

Grainfatherissa ei muuten ole erillistä hanaa. Kaikki nesteen siirto keittokattilasta ulos tapahtuu pumpun avulla.

I'm ready!

Tällainen oli ensimmäinen näppituntumani ja kokemukseni Grainfatherista. Itse olen todellinen vasta-alkaja tämän kanssa, sillä minulla ei ole minkäänlaista kokemusta entuudestaan vastaavanlaisesta all-in-one -laitteesta. "Tekemällä oppii" on sellainen sanonta, joka pitää varsinkin oluthommissa täysin paikkansa. Tämä laite ei tuo siihen mitään poikkeusta. Sessio kerrallaan opitaan ja tutustutaan paremmin laitteeseen. Vinkkejä tietysti otetaan vastaan kokeneemmilta Grainfather -konkareilta!

Seuraavassa kertomuksessa pannaankin sitten jo olutta, ja päästään käsiksi siihen miten laite oikeasti toimii siinä mihin se on vartavasten suunniteltu, eli oluen valmistuksessa.

Back in business!

Hei vaan pitkästä aikaa. Pari vuotta on vierähtänyt, enkä ole pannut olutta sinä aikana. Pääsyynä on ehkä ollut se, että olin päässyt omilla panovehkeillä tiettyyn pisteeseen, ja jatkaminen samoilla keinoilla ei enää ole motivoinut samalla tavalla kuin aiemmin. Oluen paneminen vaatii mielestäni täyden motivaation ja syventymisen, ainakin itseni kohdalla. Väkisin ei kannata väkertää. Olen myös joutunut muuttamaan asunnosta toiseen viimeisen vuoden aikana pariin otteeseen, enkä senkään vuoksi ole viime aikoina pystynyt panemaan olutta. En kuitenkaan ole ihan huvikseni roudannut tyhjiä olutpulloja asunnosta toiseen, vaan tiesin että niille tulee vielä käyttöä, ennemmin tai myöhemmin.

Kotiolutharrastus on siis hetken aikaa ollut tauolla. Muistan vieläkin sen innokkuuden ja oppimisen ilon, kun aloittelin harrastusta, ja aloin kirjoittaa tätä blogia. Nyt parin vuoden hiljaiselon jälkeen kaipaan taas sitä tunnetta. Harrastus lähti aikoinaan käyntiin parilla uuteoluella, joista tuli aivan kelvollisia oluita. Sen jälkeen siirryin pussimäskäyshommiin 10 litran kattilan ja uunin avulla. Oluesta tuli parempaa, ja eri raaka-ainevalinnoilla pystyin vaikuttamaan lopputulokseen paljon enemmän kuin uutteilla. Panoprosessi kehittyi entisestään, kun sain haltuuni 30 litran termosastian. Sen avulla mäskäys onnistui vaivattomasti yhdessä lämpötilassa. Olen aiemmin esitellyt viimeisimmän laitteistoni, ja sen kirjoituksen voi käydä lukaisemassa tästä.

Oman kotipanimolaitteiston tietynlaiseksi ongelmaksi muodostui huuhtelun toteutus sekä vierteen jäähdytys. Huuhtelun tein useimmiten nostamalla maltaat siivilän päälle ja valuttamalla vettä maltaiden läpi. Toinen vaihtoehto oli huljutella ja liottaa mäskäyksen jälkeen maltaita siiviläpussissa, jonka laitoin käymisastiaan huuhteluveden kera. Kumpikaan tapa ei ole mitenkään ideaali, mutta ihan hyvät mäskäystehokkuudet niilläkin tavoilla sai aikaan. Hyvä puoli noissa tavoissa on myöskin ollut se, ettei mäski voi oikeastaan tukkeutua huuhteluvaiheessa. Keiton suoritin kahdella 10 litran kattilalla, joilla tietysti eräkoko jäi pieneksi, yleensä n. 12 litraa. Toisaalta se määrä sopi minulle hyvin. Vierteen jäähdytin siten, että laitoin kattilat keiton jälkeen kylmään vesihauteeseen kylpyammeeseen. Uudessa asunnossani ei vastaavaa ylellisyyttä ole, joten vierteen jäähdytys täytyisi tehdä jollakin toisella tapaa.

Jäähdytystapani ei tietenkään ole ollut optimaalisin, ei todellakaan. Kontaminaatioriski on aina olemassa, kun vierrettä jäähdyttää pitkän aikaa. Lisäksi pitkä jäähdytysaika saattaa vaikuttaa oluen makuun, kun DMS pääsee sitoutumaan olueen. Se pitää myös mainita, että niiden kattiloiden kanssa pelaaminen on alkanut hieman tympimään.

Moni asia voisi siis olla paremmin, vaikka hyvää olutta olenkin saanut aikaiseksi. Asiat voisi tehdä helpommin, paremmin ja tehokkaammin. Laitteiden päivityksellä tämä onnistuisi. Tuossa panovehkeitä koskevassa kirjoituksessa haaveilin mäskäyslaitteesta, joka osaisi itse säätää lämpötiloja. Olen kauan jo miettinyt ostavani Brew Monk -mäskäyslaitteen, joka aika monelta kotipanijalta taitaakin jo löytyä kotoa. 

Ja nyt tullaankin siihen miksi tätä kirjoitusta kirjoittelen. Lappo -juomatarvikeliikkessä Black Friday -tarjouksena Grainfather G30 -laitetta myytiin -20% alennuksella. Mietin hetken kannattaako tarttua tarjoukseen. Lähinnä puntaroin sitä ostanko ennemmin Brew Monkin, joka olisi huokeampi hinnaltaan. Grainfatherin alennettu hinta oli n. 680e (ovh. 850e), ja Brew Monk vierteenjäähdyttimen kanssa maksaisi n. 500e, eli puhutaan n. parin sadan euron erosta. Olin varma, etten pettyisi kumpaankaan valintaan, mutta en vain voinut jättää tuota tarjousta käyttämättä ja päätin ostaa Grainfatherin. 

Tuolla laitteella hoidetaan jatkossa mäskäys, huuhtelu, keitto sekä vierteen jäähdytys. Laitteen mukana tulee erittäin tehokas vastavirtausjäähdytin. Yksi asia mikä pitää hoitaa erikseen on huuhteluveden lämmitys. Huuhteluveden voi tietysti esilämmittää Grainfatherissa, ja laittaa veden vanhaan mäskäimeen odottamaan huuhteluvaihetta. Näinollen ei välttämättä tarvitse enää niitä kattiloitakaan panopäivänä! Grainfather G30:lla pystyy valmistamaan suositusten mukaisesti maksimissaan n. 23 litraa (käymisastiaan päätyvä määrä) olutta kerrallaan, joten eräkoot tässä kotipanimossa tulee myös suurenemaan.

Yksi Grainfatherin hienouksista on sen kontrolliyksikkö, jota voi ohjata Bluetoothin välityksellä omalla puhelimella. Vielä hienomman tästä tekee se, että Grainfatherin sovelluksessa voi tutkiskella ja ladata muiden käyttäjien reseptejä omaan käyttöön. Tietysti niitä voi laatia myös itse ja laittaa jakoon. Kun valmistaa oluen sovellusta apuna käyttäen, Grainfather hoitaa mäskäyksen vaihe vaiheelta reseptin mukaan, ilmoittaa keiton aikaisista humalalisäyksistä jne. Nerokasta ja nykypäiväistä!

Netistä löytyy toki valtavat määrät tietoa kyseisestä laitteesta. Onhan tämä yksi suosituimmista oluenvalmistuslaitteista. Jos jokin asia askarruttaa, niin varmasti jonkin sortin vastaus löytyy joko Grainfatherin kattavilta kotisivuilta, tai Grainfather -"yhteisöistä" esim. Facebook -ryhmistä tai keskustelupalstoilta. Youtubessa on myös runsaanlaisesti videoita Grainfatherista sekä valmistajan että käyttäjien toimesta.

Grainfather G30

Jos tässä on pari vuotta ollut hiljaista kotioluthommien suhteen, niin nyt olen jälleen täynnä uutta intoa! Harrastus on herännyt uudestaan henkiin. Nyt on sen aika.

Tulen jatkossa kertomaan omista käyttökokemuksistani tämän uuden laitteen kanssa. Pyrin antamaan vastauksia niihin kysymyksiin jotka juuri minua askarruttavat, koska hyvin suurella todennäköisyydellä ne saattavat askarruttaa myös muita, jotka ovat päättäneet hankkia Grainfatherin tai jonkin muun oluenvalmistuslaitteen. Nythän koko prosessi menee minulla kertaheitolla uusiksi. Kaikki on taas uutta ja jännää, mutta kuitenkin niin tuttua!

Muitakin uudistuksia on luvassa, ja niistä kerron hieman myöhemmin.

Makutestissä Chimay Blue vuodelta 2014

Jos oluen paneminen on malttia vaativaa puuhaa, niin sitä on myöskin oluen kellarointi. Valtaosa oluesta on syytä juoda mahdollisimman tuoreena, mutta tietyt vahvat oluet sopivat mainiosti ikäännytettäviksi. Monen oluen kohdalla kypsyttäminen tekee oluesta vain entistä parempaa. Chimay Blue on ainakin minulle sellainen olut, jota juodessa tuntuu aina siltä, että se vaatisi vielä lisäkypsytystä tarjotakseen parhaan mahdollisen olutnautinnon. Miltä mahtaa siis maistua belgialainen Chimay Blue 5-6 vuotta ikäännytettynä? Kohta se selviää.

Chimay Blue -pullon etiketeissä on hienosti vuosiluku esillä, mikä mielestäni on kuluttajalle jo pieni rohkaiseva vinkki oluen kellaroimiseen. Olut on siis ostettu vuonna 2014 ja nyt elämme vuotta 2020, joten olut on viettänyt pullossa peräti 5-6 vuotta. Säilytys on tapahtunut jääkaappilämpötilassa. Parasta ennen -päiväys on todella vaikeasti luettavissa, mutta vuosiluku taitaa olla 2019. Olettaisin siis, että Chimay lätkäisee näihin pulloihinsa parasta ennen -päiväyksen viiden vuoden päähän. Tämänhän voisi helposti käydä Alkossa tarkistamassa.

On jollain tavalla jännittävää avata olut, joka on näinkin kauan onnistunut olemaan juomatta. Se on merkki maltillisuudesta ja päämäärätietoisuudesta. Ainut mikä ennen juomista mietityttää on, että olenkohan ikäännyttänyt tätä olutta jo liian pitkään.

Kun olut kaatuu lasiin, ensimmäisenä huomiona on se että hapot ovat ainakin kunnossa. Vaahtoa muodostuu oluen pinnalle normaalinlaisesti. Sitten tuoksuun, se tuntuu aluksi hieman laimealta; rusinaa, mausteita, mokkaista makeutta. Maku on makea, loppua kohden vetinen, väsyneen oloinen. Melko kompleksi maku edelleen kuitenkin. Tuoreena tämä olut on hitaasti nautiskeltava tapaus, mutta näin kauan kypsytettynä sille täytyy antaa entistä enemmän aikaa, jotta maku avautuisi paremmin. Lämmettyään oluesta alkaakin löytymään makua hienosti; rusinaista makeutta ja kandisokeria. Edelleen nautinnollista, mutta konaisuutta vaivaa kuitenkin jokin. Tuntuu ettei olut ehkä ole aivan parhaimmassa terässä. Tämä olisi varmaan pitänyt juoda pois jo joitakin vuosia sitten. Tuore Chimay on tähän 5-6 -vuotiaaseen verratuna eloisampi. Pelkällä mutu -tuntumalla sanoisin, että sininen Chimay kannattaa juoda pois 1-3 vuoden ikäisenä. Jossain vaiheessa olut kokee makuhuippunsa ja sen jälkeen se alkaa menettämään tehoaan. Näin koen ainakin tämän testin perusteella.

Kaikenkaikkiaan tämä oli erittäin mielenkiintoinen kokeilu. Minulla on kylmässä on muutama muukin mielenkiintoinen olut, joita voisin tulevaisuudessa testailla tekstin kera.

Keväinen Panimosima 5,0%

Blogi on viettänyt hiljaiseloa tässä jo hyvän tovin, mutta onneksi lukijoita vielä löytyy. Nythän tämän koronaepidemian myötä kotiolutharrastus on ollut taas kovassa nosteessa. Se näkyy myös tämän blogin lukijamäärissä, sillä huhtikuun katselukertoihin tuli selvä piikki. Toivon mukaan vanhat kirjoitukseni ovat olleet aloitteleville panijoille hyödyksi. En ole itse ollut aktiivinen kotiolutpuuhissa, mutta tarkoituksena on taas aktivoitua! Kaivellaan nyt sitä ennen vanhoja muisteloita hieman esiin, kun ajankohta on sopiva.

Mennään ajassa pari vuotta taaksepäin. Vapun myötä vanhat muistot palasivat mieleeni, kun vuonna 2018 vapun aikoihin valmistin yhden erän panimosimaa.

Tässä resepti:

16 litraa vettä
700g hunajaa
500g fariinisokeria
500g kandisokeria
250g rusinoita
4 sitruunaa
1 pussi kuivahiivaa (leivonnassa käytettävää)

Valmistus oli äärimmäisen helppoa. Sitruunankuoret ja sokerit kiehautettiin ensiksi vedessä. Sitruunankuoret poistettiin ja loppu litku valutettiin käymisastiaan. Rusinoita keitettiin myös vedessä ja niistä tullut litku valutettiin samoin käymisastiaan. 16 litraa vettä, hunajat ja sitruunoiden mehu puristettiin vielä sekaan. Kuivahiivat perään ja pönttö pulputtamaan. 16 vuorokautta käymisastiassa, jonka jälkeen pullotus.

Pulloihin päätyi 13,5 litraa simaa. Jälkikäymissokeria meni 60 grammaa. Alkoholipitoisuudeksi muodostui 5%. Alkuominaispaino oli 1.036 ja sima kävi täysin kuivaksi lukemiin 1.000.

Mitä siman makuun tulee, niin sanotaanko nyt näin että se oli parasta kiljua mitä olen koskaan juonut! Jotain makeutta olisin kaivannut, vaikka aika makeista ainesosista sima koostuikin. Se kun kävi kuivaksi, niin makeutta ei juurikaan jäänyt jäljelle. Eli lopputulos oli lähempänä kiljua kuin simaa. Hivenen sitruunan happumuutta oli havaittavissa. Jonkun twistin tämä kyllä vaatisi, jotta uudelleen tekisin. Eipä ole tullut tehtyä uudestaan.

Ja yksi aika tärkeä huomio vielä, jos meinaa tällaista simaa valmistaa. Minulla ainakin pinttyi käymisastiaan hunajan tuoksu tämän siman myötä, enkä ole sitä astiaa kotioluthommissa enää käyttänyt. Tuoksuu muuten edelleenkin kahden vuoden jälkeen vahvasti hunajalle! Ehkä se jollain etikalla lähtisi pois.


Havainnollistavia kuvia vielä tähän loppuun:

Centennial Blonde Ale #20

Halusin tehdä vaihteeksi kevyen kesäoluen, joka olisi tarpeeksi helposti lähestyttävä sellaisille ihmisille, jotka eivät oluista tai erikoisoluista liiemmin välitä. Jonkin sortin käännytysolut toisin sanoen. Oluessa tulisi silti olla tarpeeksi makua oluenystävän tarpeisiin. Näillä ajatuksilla lähdin sitten miettimään ja etsimään sopivaa reseptiä. Päätin, etten ala tekemään ipaa tai pale alea, vaan nyt olisi tarkoitus pitää myös humalointi maltillisena. Päädyin lopulta erittäin suuressa suosiossa olevaan Centennial Blonde Ale -reseptiin, jonka bongasin HomebrewTalk -foorumilta. Kyseistä keskusteluketjua voi lukea täältä.

Alkuperäiseen reseptiin ei tarvinnut tehdä juurikaan muutoksia, ainoastaan 10L karamellimaltaan vaihdoin paremman saatavuuden takia Carahell -maltaaksi, jonka väriarvo sama kuin 10L karamelimaltaalla. Aika usein näiden jenkkireseptien mallaspohjaa joutuu tuunaamaan sen mukaan mitä maltaita on helposti saatavilla. Esimerkiksi tämä maltaidenkorvaustaulukko on oiva apu näissä tilanteissa.

Centennial Blonde Ale reseptini:

Maltaat:
Pale Ale 5 EBC 1950g (79,6%)
Carapils 4,5 EBC 230g (9,4%)
Carahell 25 EBC 155g (6,3%)
Vienna 7 EBC 115g (4,7%)

Maltaat mäskätty 60 minuuttia, mäskäyslämpötila n. 66 astetta.

Humalat:
Centennial 4g 60min
Centennial 4g 30min
Cascade 4g 20min
Cascade 4g 5 min

Hiiva: Danstar Nottingham -kuivahiiva

Vierteen jäähdytyksen jälkeen käymisastiaan päätyi 12 litraa vierrettä ja ominaispaino oli 1.044. Lisäsin litran vettä, jotta ominaispaino asettuisi haluttuun arvoon 1.040.

OG: 1.040
FG: 1.006
ALC. 4,7%
Katkero: 21,3 IBU
Väri: 8,6 EBC
Eräkoko: 13 litraa

Jostain syystä tästä oluesta ei tullut otettua kunnon tuoppikuvaa, mutta oluen etiketti ja väri on nähtävillä seuraavissa kuvissa:

Kaikki tämän erän oluet on jo juotu itseni ja kaverien toimesta. Palaute oli pelkästään positiivista. Lähetin olutta eräälle harrastajalle ja sieltä tuli kommenttia että "olut oli ihan huippua". Enpä huonoa olutta viitsisi kenellekään lähettää, mutta jotenkin itse sitä suhtautuu aina kriittisesti omiin tuotoksiin.

Centennial Blonde Ale ei lopulta ollut henkilökohtainen suosikkini. Olin pettynyt erityisesti oluen aromiin. Se oli jotenkin mälsä. Käyttämäni humalat eivät ehkä olleet tuoreimmasta päästä. Kuivahumalointi olisi voinut tehdä terää myös. Olut oli helposti juotava, eikä kovin haastava maultaan. Sellaista helppoa kesäjuomaa.

Lopuksi vielä muutama videoklippi tämän oluen panemisesta: