perjantai 21. maaliskuuta 2014

Ensimmäinen uuteolut: Astonishing Ale

Vihdoin päästään itse asiaan!

Jo kauan aikaa olin haaveillut kotioluen valmistamisesta ja houkutus kasvoi lopulta niin suureksi, että aloin pikkuhiljaa ostamaan oluen valmistusvälineitä. Ostin 30 litran käymisastian, lapon, lämpömittarin, ominaispainomittarin ja desinfiointiainetta. Kaikki löytyivät joko Tarjoustalosta tai Prismasta. Korkituslaitteen ja kruunukorkkipussukan sain isältäni, joka oli joskus kokeillut oluen valmistamista. Pulloja olin kerennyt hamstraamaan muutaman kuukauden ajan ja niitä taisi olla 15 litran edestä.

Ajattelin ensimmäisellä kerralla ottaa melko varman päälle ja tehdä mahdollisimman halvoista raaka-aineista toivon mukaan maistuvaa olutta. Jos jokin olisi mennyt pieleen, niin ei ainakaan olisi tullut haaskattua hirveästi rahaa. En myöskään halunnut lähteä heti mäskäilemään ja opettelemaan liian montaa vaihetta kerralla. Keep it simple!

Tällaisilla aineksilla tein ensimmäisen olueni:

  • 2 kpl Finlandia Perinteinen -uutetta 1kg / purkki
  • Panimosokeria 4dl (= 260 grammaa. 1 dl panimosokeria painaa n. 65 grammaa)
  • Vettä 17 litraa
  • Uutepurkin mukana tullut hiiva

Tässä hieman speksejä:

  • Väri: 29 EBC
  • Katkero: 38 IBU
  • OG: 1.040
  • FG: 1.010
  • ABV: 4,3%

Finlandia Perinteinen -olutuutteet
Finlandia -olutuutteet eivät ole järin kalliita. Yksi purkki taitaa maksaa n. 7-8 euroa. Kilo panimosokeria maksaa muutaman euron. Noihin aineksiin taisi mennä 18 euroa, ja panimosokerista jäi tietysti suurin osa käyttämättä. Ensin ajattelin tehdä oluen vain yhden uutepurkin kanssa, mutta kotiolut.com -palstaa lukiessani tulin toisiin aatoksiin. Päätin käyttää kaksi purkkia uutetta, jottei sokeria tarvitsisi lisätä kovinkaan paljon. Finlandioissa on kuiva-ainetta käsittääkseni 75%, joten sokerin ja kuiva-aineen suhde olisi tässä tapauksessa 0,26 / (0,75 x 2) = 0,173 eli n. 17 prosenttia, mikä ei vielä ole hälyttävä määrä sokeria. Katso päivitykseni Olutuutteista, jos tipahdit kärryiltä.

Ja eikun panemaan. Laitoin ensiksi uutepurkit kuumaan vesihauteeseen tiskialtaaseen, jotta purkkien sisältö notkistuisi. Sillä välin desinfioin kaikki välineet. Finlandia -uutteiden avausmekanismin takia ei tarvinnut desinfioida tölkinavaajaa. Kaadoin uutepurkkien sisällön käymisastiaan. Olin kiehauttanut viitisen litraa vettä, jonka kaadoin uutteiden perään. Liotin vielä uutepurkkien sisälle jääneet jämät kuumalla vedellä irti ja kaadoin nekin käymisastiaan. Tämä kannattaa tehdä, sillä uute on tiivistä tavaraa ja kaikki kannattaa käyttää hyödyksi. Mämmisen maltainen tuoksu täytti tässä vaiheessa keittiön. Lisäsin vielä 4 dl panimosokeria käymisastiaan, ja sekoittelin huolella muovisella paistolastalla (ajaa hyvin asiansa). Sokeripussi oli avaamaton, joten luotin siihen ettei mitään pöpöjä tule sokerin mukana. Pussin avasin desinfioiduilla saksilla. Jos sokeripussi on lojunut pöydälla avattuna päiväkausia, niin sitten ehkä kannattaisi kiehauttaa sokeri pienessä määrässä vettä, ja sen jälkeen viilentää huoneenlämpöön ennen kuin lisää sen käymisastiaan.

Kuuma vierre sai jäähtyä rauhassa parvekkeella puolisen tuntia. Pakkasta oli ulkona tuolloin -20 astetta, mikä nopeutti jäähtymistä. Käymisastian kansi oli löysästi astian päällä. Kävin välillä sekoittamassa vierrettä ja mittaamassa lämpötilan. Lämpötila taisi puolen tunnin jälkeen olla n. 50 astetta. Se riitti hyvin, jotta kylmää vettä lisäämällä vierteen sai huonelämpötilaan eli 22:een asteeseen. Kun käymisastiassa oli vierrettä 17 litraa, mittasin ominaispainon. Se näytti 1.040, mikä olikin suurinpiirtein tavoitteena. Maistoin vierrettä ominaispainon mittauksen yhteydessä ja se maistui laihalle sokerilitkulle jossa katkerointi oli selvästi tunnistettavissa.

Yhdestä Finlandia -uutepurkista voi ohjeiden mukaan tehdä 20 litraa olutta, mutta minun tapauksessani käytössä oli kaksi purkkia ja 17 litraa vettä. Lopputulos on siis normaalia humaloidumpi sekä tummempi! Tuota värin muuttumista en edes sen kummemmin osannut ennalta ottaa huomioon, mutta ihan loogistahan se on. Kaikki tulee tuplana, myös väri, jos käyttää kahta uutepurkkia. Näihin löytyy laskukaavatkin, jos haluaa ennalta selvittää värin ja katkeruuden. Täytyy varmaan tehdä yksi kirjoitus myös noista hyödyllisimmistä laskukaavoista.

Hiivan lisäämisen jälkeen
Ilmasin vierteen, eli kauhoin vierrettä ja kaadoin puolen metrin korkeudelta takaisin astiaan useita kertoja. Liekö tuo ollut edes tarpeellista, kun kiehautettua vettä ei tässä ollut kuin se 4-6 litraa. Kiehumisen aikana vedessä siis tapahtuu happikatoa ja hiiva tarvitsee happea toimiakseen kunnolla. Avasin hiivapussin desinfioiduilla saksilla ja ripottelin hiivan tasaisesti vierteen pinnalle. Sekoittelin kevyesti. Käytin vain toisen uutepurkin hiivan ja otin toisen talteen. Kansi kiinni --> vesilukko paikalleen --> vettä vesilukkoon --> vesilukon korkki paikalleen. Tämän jälkeen jännityksellä odottamaan mitä tapahtuu. Uutepurkin ohjetta tuli katsottua tarkoin, jotta kaikki onnistuisi, eikä touhu menisi häsläämisesksi. Ensimmäistä kertaa kun on näissä hommissa, niin on parempi tehdä asiat kunnolla.

Pulp pulp
Ensimmäisen päivän hommat sujuivat lopulta todella hyvin ja homma vaikutti helpolta. Eipä tuo aineiden sekoittaminen, ja puhtaudesta sekä lämpötiloista huolehtiminen kovin vaikeaa ole. Vesilukosta alkoi kuulumaan pulputusta seuraavana aamuna. Ilmeisesti olin laittanut vesilukkoon aavistuksen liikaa vettä, sillä vesilukon juurelle oli roiskunut vettä. Putsailin vedet pois, eikä sen jälkeen ollut mitään ongelmia. Pulputus loppui jo muutan päivän päästä, joten käyminen oli yllättävän nopeaa. En tiedä olisiko pitänyt laittaa kummankin purkin hiivat vierteeseen.

1.010
Ominaispaino oli käymisen jälkeen 1.010, joten oluessa oli siinä vaiheessa alkoholia 3,9%. Jälkikäymissokereista tulisi vielä n. 0,4% lisää alkoholia, joten tiesin tässä vaiheessa oluen alkoholipitoisuuden olevan lopulta 4,3%. Maistoin olutta mittaamisen yhteydessä ja siinä vaiheessa olut maistui lupaavalta. Raakaa se toki vielä oli, mutta vaikutti tosiaan siltä että olutta tästä on tulossa.

Pullotusvaihe olikin sitten melkoista sekoilua ja säätämistä. Pullojen desinfiointi ei ensinnäkään mennyt ihan niin kuin piti. Vaivattomin tapa desinfioida pullot on laittamalla ne uuniin pariksi tunniksi. Tungin uunin täyteen pulloja ja ne mahtuivat juuri ja juuri. Nostin lämpötilaa asteittain korkeammaksi ja annoin sitten olla pari tuntia 170 asteessa. Otin tulikuumat pullot pois uunista, ja tässä vaiheessa totesin jonkin menneen pahasti pieleen. Kaikissa pulloissa oli omituinen haju. Huoh. Pesin uunituksen jälkeen kaikki pullot vielä fairylla, ja sen jälkeen putsasin vielä desinfiointiaineella. Aikaa meni koko touhussa ihan tolkuttomasti, mutta lopulta sain pullot puhtaiksi. Taisi olla viimeinen kerta kun tungen pulloja uuniin. Epäilen että jossain pullossa oleva etikettien liimajämä olisi ollut syypäänä tähän hommaan. Etiketit olin jo aikaisemmin poistanut liottamalla pulloja kuumassa vedessä.

Lapon kanssa sai taistella myös aikansa. Ihmettelen jos joku ensimmäistä kertaa onnistuu täydellisesti tuon melkkon viinilapon kanssa touhutessa. Hirveä kapistus suoraansanoen. En meinannut millään saada lappoamista käyntiin, kun veden kanssa testailin. Epätoivo meinasi iskeä tässä vaiheessa. Lappo pitäisi täyttää vedellä ja sen jälkeen nopeasti laittaa astiaan, jotta lappoaminen alkaa. Lopulta se alkoi onnistumaan, mutta melkoista säätämistä se oli. Lappo täytyy tietysti olla puhdas myös, joten valutin desinfiointiainetta sen läpi, ja sen jälkeen huuhtelin vielä vedellä.

Pullotusta
Laitoin puolen litran pulloihin 3/4 tl panimosokeria ja 0,33 litran pulloihin meni puoli teelusikallista, silmämääräisesti arvioiden. Näin pitäisi saada normaalit hiilihapot olueen. Lappoaminen on sottaista puuhaa, joten suojasin lattian sanomalehtipaperilla. Pullotin oluen suoraan käymisastiasta. Lapon käyttäminen oli sen verran hankalaa, että päätin laittaa lapotuksen käyntiin imaisemalla letkun päästä. Tätä ei suositella, sillä suun bakteerit saattavat pilata oluen. Laitoin kuitenkin jatkopalan letkun päähän, jotta saisin minimoitua kontaminaatioriskin. Otin jatkopalan heti tietysti pois kun aloin laittamaan olutta pulloihin. Aika monta kertaa pullotuksen aikana lapotuksen sai alottaa uudestaan, ja joka kerta desinfioin sen jatkopalan, jota käytin imemiseen. Automaattilappo olisi poikaa, ja se on ehdottomasti hankintalistalla tulevaisuudessa. Pullotus ei sinänsä ollut vaikeaa, mutta aikaavievää ja sottaista kylläkin. Olutta jäi muutama litra ylimääräistä, sillä pulloja ei ollut tarpeeksi.

Hävikki

Pullojen korkitus oli helppoa. Kääntelin pulloja vielä korkittamisen jälkeen hieman, jotta sokeri varmasti sekoittuisi olueen, ja hiiva alkaisi tuottamaan hiilidioksidia ja alkoholia. Jäljellä oli enää sotkun siivoaminen ja käymisastian puhdistaminen. Käymisastian puhdistamisessa pitää muistaa ettei sitä saa hinkata millään mikä saisi naarmuja aikaan astiassa. Naarmut käymisastiassa ovat bakteereille tervetulotoivotus.

Pidin pulloja huoneenlämmössä valolta suojattuna viikon ajan hiilihappojen muodostumista varten ja sitten laitoin osan pulloista jääkaappiin kypsymään. Osa pulloista sai olla huoneenlämmössä kaksi viikkoa. Kolme pulloa annoin olla huoneenlämmössä peräti neljä viikkoa, ihan vaan testimielessä. Aloin ihmettelemään miksi jääkaapissa olevat pullot olivat sameita ja huoneenlämpöiset pullot olivat täysin kirkkaita. Otin pullot pois jääkaapista, koska en tiennyt mistä sameus johtui. Seuraavana päivänä pullot olivat jälleen kirkkaita. Tutkin hieman nettiä, ja tutustuin siis sellaiseen ilmiöön kuin chill haze. Eli maltaista peräisin olevat proteiinit saavat aikaan oluen sameutumisen kylmässä lämpötilassa. Sameus ei vaikuta makuun millään lailla, vaan se on pelkkä kosmeettinen haitta. Kun oluita säilyttää tarpeeksi kauan kylmässä, niin sameus katoaa kokonaan ja oluesta tulee kirkasta. Näin kävi tämänkin oluen kanssa. Chill haze voi johtua monesta eri asiasta oluen valmistusprosessissa, ja sitä voi tietyilla toimenpiteillä yrittää välttää. Uutteiden kanssa mäskäys on tehty jo, joten mäskäysprosessiin ei voi enää vaikuttaa.

Etiketit paikoilleen
Pitihän oluelle saada myös nimi. Sen keksimiseen meni ehkä 5 sekuntia, ja olut sai nimekseen Astonishing Ale. Kieli poskella jne. Netistä löytyy hyvä sivusto Beer labelizer, jossa voi suunnitella omat etiketit pulloihin. Etikettien kiinnitys onnistuu helpoiten maidolla! Itse olen sivellyt pullasudilla maitoa etiketin kääntöpuolelle, ja sen jälkeen tällännyt nopeasti etiketin paikoilleen. Tarraa kyllä hyvin, ja on myös helppo irroittaa vedellä.


Maistoin olutta ensimmäisen kerran 8 vuorokautta pullotuksen jälkeen, ja jännitys oli suuri. Onko hiilihappoja muodostunut? Onko olut juomakelpoista, vai kenties mennyt piloille? Pulloa avattaessa kuului ihana sihahdus, ja kaadoin oluen lasiin. Kotioluiden kanssa pullon pohjalla olevaa hiivasakkaa ei kaadeta lasiin, sillä se saattaa vaikuttaa makuun negatiivisesti. Kotiolutta ei myöskään voi nauttia suoraan pullosta, sillä siinä tapauksessa hiiva sekoittuisi olueen ja pilaisi nautinnon. Oluen tuoksu ei ollut kovin miellyttävä, eikä se myöskään missään vaiheessa muuttunut miellyttäväksi. Sellainen hieman hiivainen tuoksu. Finladia -uutteen mukana tuleva oluthiiva tuskin on erityisen laadukas.

Mutta se maku. Aijaijai! Omaa kotiolutta lasissa, ja vieläpä juomakelpoista! Ensimmäinen helpotus siis siinä mielessä, että olut on onnistunut, eikä mikään ollut mennyt pieleen. Alkumaku oli keskiolutmainen mutta selkeästi maukas, ja jälkimaku aavistuksen simainen ja kotikaljamainen. Humalan katkero oli pistävä, ja tasapaino selkeästi puuttui. Olut ei tässä vaiheessa ollut missään nimessä valmis, vaan vaati vielä kypsyttelyä. Kahdeksan vuorokauden jälkeen saattoi kuitenkin taputtaa itseään olalle ja todeta että ensimmäinen olutkokeilu on onnistunut. Pieksi aivan huolella kaupasta saatavat bulkkilagerit, vaikka tämä ei periaatteessa niihin edes vertaudu. Tässä oli makua paljon enemmän. Väriltään myös tummahko olut, 29 EBC.

Viikon päästä uusi maistelu, ja maku oli selkeästi kehittynyt. Kotikaljamaisuus oli väistynyt kokonaan ja tilalle oli tullut aitoa olutmaisuutta. Katkerointi oli edelleen liian karkeaa, mutta parempaan suuntaan menossa.


Kolme - neljä viikkoa pullotuksesta ja pullot alkoivat tyhjentyä kovaa tahtia. Reilun kuukauden jälkeen olut oli kypsynyt kunnolla ja maku muuttunut tasapainoiseksi. Nautinnollista kamaa ja vieläpä itsetehtyä. Vaahtoa tässä oluessa ei muodostunut kovinkaan paljon. Sai aika ronskisti kaataa vaahdon muodostumisen toivossa ja melko nopeasti vaahto myös hävisi oluen pinnalta. Tämä olut ei ollut raaka-aineista johtuen tietenkään maailman parasta olutta eikä mitään makujen ilotulitusta, mutta aivan kelpo ensiaskel kotioluen valmistuksessa. Tarkoitus oli lähinnä opetella oluen valmistusta, ja jos siinä samalla onnistuisi saamaan juomakelpoista olutta aikaiseksi, niin hemmetin hyvä juttu. Itse olin todella tyytyväinen lopputulokseen, ja maistui tämä olut myös niillekin joille sitä annoin. Tiedon ja taidon karttuessa aion pyrkiä paremmilla raaka-aineilla parempiin lopputuloksiin.

Astonishing Alen pullotuksesta on nyt kaksi kuukautta aikaa ja jäljellä on enää kolme pulloa. Ajattelin säästää niitä pidemmän aikaa ja testailla muuttuuko maku enää paremmaksi. Edellisen pullon taisin juoda kun pullotuksesta oli kulunut kuusi viikkoa ja silloin maistui todella hyvältä. Yllättävän täyteläinen olut, vaikka prosentteja ei ole tuon enempää. En usko että maku muuttuu enää hirveästi parempaan suuntaan, vaan ennemminkin se alkaa huononemaan. Tai mistä sitä tietää. Testaamalla se selviää.

Hattua päästä, jos jaksoit lukea loppuun asti. Kaikki oluentekopäivitykset eivät tule olemaan näin pitkiä.

Kippis!

17 kommenttia :

  1. Käytitkö tuossa oluessa (tai yleensä kahta uutepakkausta käytettäessä) molemmat hiivat pakkauksista vai vain toisen, tuon tyylistä ajattelin kokeilla itse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoin vain toisen hiivapakkauksen, mutta olisi ollut ehkä kannattavaa laittaa kummatkin. Käyminen kesti vain pari päivää, kun normaalisti se kestää n. viikon. Nopea käyminen saattoi johtua siitä, ettei hiivaa ollut tarpeeksi. Tämän oluen tapauksessa 1½ pakettia tuota Finlandian hiivaa olisi ollut sopiva määrä.

      Tarvittava hiivan määrä riippuu OG -arvosta ja nesteen määrästä. Sopivan hiivamäärän voi tarkistaa kätevästi täältä: http://www.mrmalty.com/calc/calc.html

      Poista
  2. Itsekin olen viimeaikoina innostunut tekemään omaa olutta. Tämä sivusta on ollut kyllä ensimmäisiä ja parhaita tiedonlähteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiva kuulla! Olen yrittänyt kirjoittaa siten, että aloittelevilla kotipanijoilla olisi mahdollisimman helppoa aloittaa uutta harrastusta.

      Poista
  3. Loistava ja selkeä blogi!

    Pitemmän aikaa oluen tekemisestä kiinnostuneena, aloin vihdoin tosissaan lukemaan siitä netin ihmeellisessä maailmassa, ja tämä sivusto tuli vastaan ja sen turvin on nyt ensikokeilu käymässä.
    Ensikokeilun suhteen halusin kohtuu varman lopputuloksen, joten päätin melkotarkasti noudattaa omaasi, tosin omalla kohdallani laitoin tuon noin 1,5 pakettia Finlandian mukana tullutta hiivaa.

    Laitoin olueni käymään toissapäivänä iltapäivästä ja vesilukosta alkoi kuulumaan iloista pulpahtelua loppuillasta. Eilen käyminen oli todella voimakasta ja tänään se on selkeästi alkanut hidastumaan. Kirjoitus hetkellä noin kaksi-kolme pulpahdusta minuutissa.

    Cheers!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta!

      Mahtavaa kuulla että blogini on toiminut innoittajana ja tiedon lähteenä. Tämä Finlandia -hiiva taitaa käyttää oluen aika nopeasti, niin kävi minullekin. Oluesta pitäisi tulla hyvää, jos samalla tyylillä olet tehnyt. Onnea uuteen harrastukseen!

      Jokos olut on pullotettu?

      Poista
    2. Pullotin oluen 4 päivää käymään laittamisesta, jolloin ominaispainona oli 1.011 (Käymään laittaessa oli 1.041). Mainittakoot, että itsellä oli myös paljon ongelmia lapon kanssa (Tokmannilta ostettu teleskooppi lappo).

      Poista
    3. Hienoa! Aikalailla samoihin ominaispainoihin siis pääsit kuin minäkin. Nyt sitten vaan malttia ja odottelua, että olut kypsyy. Muistan vaan tämän ensimmäisen oluen kohdalla, ettei millään malttanut odottaa oluen kypsymistä. Mitä enemmän alkaa kotiolutta olemaan varastoissa, sitä paremmin maltti säilyy näissä touhuissa. Toki yksi pullo viikossa kannattaa aina maistella kypsymisvaiheessa, jotta huomaa miten maku kehittyy. Kuukauden kypsyttelyn jälkeen tämän pitäisi kuitenkin olla valmista tavaraa.

      Kannattaa hommata jossain vaiheessa automaattilappo, niin pullottaminen helpottuu huomattavasti.

      Poista
  4. Pitänee taas alkaa tekemään itse olutta. Itse tein aikoinaan 90-luvun alkupuolella ensimmäiset satsit juurikin tuosta Finladia uutteesta ja hyvää tuli (taisi maksaa silloin 24mk). Ohjeet valmistamiseen sain silloiselta työkaveriltani joka oli vuosia jo tehnyt oluensa itse.

    Perushankinnoiksi hän ohjeisti: 5L kattila, kauha, aktiivihiilisuodatin, vesilukko, käymisastia, lappo, korkituslaite, desinfiointiaine, ominaispainomittari, lämpömittari (viinimittari) ja pullopesuri.

    Ja tällä mentiin: Kattila (vain oluen valmistusta varten) Kattilaan vesi (aktiivihiilisuodattimen läpi), sinne sekaan uute ja kilo sokeria ja annettiin lämmitä niin pitkälle että melkein kiehui samalla hämmentäen. Kuuma sekoittunut uute käymisastiaan ja loppu kylmä vesi aktiivihiilisuodattimen läpi astiaan, lämpötila kohdilleen hiiva astiaan ja odottelemaan.

    Pullotus jälkikäymis sokerin kera ja taas odottelemaan.

    Pullopesurin (sen sellaisen V-muotoisen jonka saa suoraan hanaan) ostin vasta toiseen satsiin, kun olin huomannut kuinka vaivalloista pullojen huuhteleminen oli desinfioinnin jälkeen.

    En nyt enää muista kauanko tuo satsi kesti käydä, mutta pullotuksen jälkeen vielä sai olla useamman viikon koskematta, olisikohan ollut 2-3 viikkoa. Prosesntit taisi olla jotain 7% luokkaa, ehkä enemmänkin (ei muista enää niin pitkälle) mutta hyvää tuli. Alkoholi ei maistunut läpi yhtään ja olutta pystyi juomaan kuin limpparia, niin hyvää siitä tuli. Siitä lähtien tuli itse tehtyä oluet varmaan seuraavat 5-10 vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisen oluen muistaa kuin eilisen. Siihen liittyi niin paljon uutuudenviehätystä ja innostusta. Toki se innostus on edelleen läsnä, mutta ensimmäisen oluen kohdalla se oli sellaista malttamatonta innostusta. Mukava noita on muistella jälkikäteen.

      Ehdottomasti kannattaa alkaa jälleen tekemään olutta! Pienpanimoiden yleistyessä myös kotioluen valmistus on lisääntynyt, ja yhä useampi rohkenee kokeilemaan uutta harrastusta. Toki hienoa jos saadaan vanhojakin tekijöitä jälleen innostumaan oluenpanosta. Uutteetkin ovat vuosien varrella kehittyneet ja valikoima monipuolistunut.

      Poista
  5. Vinkki pullotukseen: osta pönttö hanalla ja siihen pullotuslaite, maksaa noin 30-35€, helepottaa operaatiota kummasti. Se teleskooppilappo on ihan soiva peli, kun sen käytön oppii ja viinien pullotuksen, pöntöstä pönttöön hommisaa hoitaa asiansa. Mutta olusiin ja siduihin ostakaa se hanapönttö. Lappoatte sinne vain käymisen jälkeen oluet, ei tarvitse pullotuksen aikana sakasta murehita kun jää käymisastiaan. Helpompaa ja siistimpää. Samalla voi sekottaa jälkkörisokurit suoraan pönttöön ju alkaa pullottamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vinkki. Itselläni on tällä hetkellä käytössä teleskooppilappo, joka helpottaa jo oleellisesti pullotuspäivän touhuja. Ei ole ikävä Melkkon punaista viinilappoa. Hanallisen käymisastian aion hankkia jossain vaiheessa ja siihen ehdottomasti pullontäyttäjä lisäksi.

      Poista
  6. Eikös tämä reseptisi käy myös 1 paketin(1kg) finlandia satsille, puolittaa vain määrät?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käy kyllä. Samanlaista olutta pitäisi tulla kuin yllä, kun puolittaa määrät.

      Yhdellä uutepakkauksella kannattaa tehdäkin pienempi satsi mitä ohjeet sanoo. Näin tulee makua ja prosentteja enemmän.

      Poista
  7. Hei! Onko kukaan lisännyt ohranjyviä, valmis olutpakkauksen oluen teossa? Jos on, niin miten on ne ohranjyvät käsitellyt ym.

    VastaaPoista
  8. Kiitos mainiosta blogista! Informatiivisia ja hyvin kirjoitettuja artikkeleita, jotka palvelevat aloittelevia olutharrastajia erinomaisesti pitkälle tulevaisuuteen!

    Olisin varmasti monta kertaa mennyt metsään ilman tämän blogin vinkkejä.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...