Suoraan asiaan. Oluen käyminen kesti kuusi vuorokautta. Tällä kertaa hieman huoletti oluen käymislämpötila, sillä asunnossani oli oluen käymisen aikana reippaasti lämpöä, eli n. 27 astetta. Käyttämäni hiivan käymissuositus oli 18-25 astetta. 25 astetta on jo melko korkea käymislämpötila tällaiselle tavalliselle oluelle. Mitä korkeampi käymislämpötila, sitä herkemmin hiiva tuottaa ei-haluttuja makuja olueen.
Pullotus tapahtui yhdeksän päivän kuluttua hiivauksesta. Pullotusta edeltävänä päivänä maistoin olutta ja mittasin ominaispainon. OP oli tällä kertaa juuri halutunlainen eli 1.012. Aikaisemmassa pussimäskäyksessä ominaispaino oli käymisen jälkeen vain 1.007. Samaa "virhettä" ei siis tapahtunut tällä kertaa, vaikka sama hiiva oli käytössä. Veikkaan tuon alhaisen ominaispainon siis johtuneen vierteen laimennuksesta. Tällä kertaa laimensin valmista vierrettä 1½ litralla vettä, jotta sain speksit kutakuinkin kohdalleen. Alkoholia tässä oluessa tulee olemaan 5,5%.
Käymisastian pinnalla oli melko paljon hiivaa ja se on ihan tuttu näky. Tein makutestin ja oluen tuoksu oli luonnollisesti melko hiivainen, sellainen vehnäolutmainen, vähän banaaninen. Tuoksussa myös maltaista makeutta. Maku oli tässä vaiheessa hyvä, ei mitään pahaa makua ainakaan, mutta hiivan tuottamaa hedelmäisyyttä kylläkin. Ehkä se kypsyttelyn aikana kaikkoaa. Myös kohtalainen katkeron puraisu löytyi, mikä on hyvä asia.
 |
| Käymisastiasta pullotusastiaan |
Tämänkertainen pullotussessio ei mennyt aivan niin putkeen kuin pari edellistä. Jälkikäymissokerina käytin panimosokeria ja lisäsin sitä n. 40 grammaa 7-8 litraan (keitettynä vedessä ja jäähdytettynä). Kun lapposin oluen pullotusastiaan jälkikäymissokerin päälle, lappoaminen keskeytyi kun en ollut tarpeeksi tarkkana. Käymisastiaa kannattaa hieman kallistaa lapottaessa kakkoastiaan, jotta kaikki hyvä tulee talteen eikä pohjan hiivasakkaa kerry pullotusastiaan. Tämä huomio siis perinteisen viinilapon kanssa touhutessa. Tällä kertaa unohdin kallistaa käymisastiaa ajoissa, jolloin lappoaminen keskeytyi. Yleensä laitan paksun kirjan käymisastian pohjan alle, jotta saan käymisastiaa kallistettua, mutta nyt unohtui koko kallistaminen. Tässä vaiheessa yritin jatkaa lapottamista ja kallistin käymisastiaa, mutta pohjan hiivasakka sekoittui olueen. Hiivaa päätyi haluttua enemmän pullotusastiaan. Lapottaminen piti lopulta keskeyttää ja puolisen litraa olutta meni hukkaan. Tällaisissa pienissä satseissa tuokin määrä alkaa jo ärsyttämään, vaikka eihän se ole kuin yksi pullollinen olutta. Automaattilappo sekä pullontäyttäjäputki pitää kyllä hankkia tulevaisuudessa, jolloin pullotus helpottuu oleellisesti.
Myös pulloihin lapottaessa jäi jonkin verran tavaraa pullotusastian pohjalle, sillä hiivaa tuntui kertyneen sinne turhan paljon. Yhteensä pulloihin kertyi vajaa 7 litraa olutta. Vein pullot häkkivarastoon 20 asteen lämpötilaan ja pullot saavat olla siellä parisen viikkoa ennen siirtämistä kylmään. Häkkivaraston 20 astetta olisi ideaali käymislämpötila ale -hiivalle. Tekisi mieli roudata käymisastia sinne käymisen ajaksi näin kesähelteillä, mutta se ei taida olla järkevä ajatus taloyhtiö ja muut asukkaat huomioiden.
Nyt jälleen odotellaan minkälaista olutta tästä satsista tulee. Toiminnallinen vaihe oluen valmistuksessa on takanapäin.
 |
| Havaintopullo |
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti