keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Kotioluen pullotusvinkit


Kotioluen pullotuspäivä. Kaksijakoinen päivä. Se on toisaalta helpotuksen päivä ja toisaalta hermojaraastava viimeinen fyysinen ja henkinen puserrus. Helpotuksen tuo se hetki, kun olut on vihdoin ja viimein pullossa ja pullot on korkitettu. Sen hetken jälkeen ei enää itse voi vaikuttaa oluen lopputulokseen, vaan työ on siinä vaiheessa tehty. Loput hoitaa aika.



Ennen tuota helpottavaa hetkeä pullotuspäivänä pitää suoriutua monesta eri toimesta. Täytyy pestä, desinfioida, lapottaa, pestä, desinfioida, pullottaa ja korkittaa. Niin ja sen jälkeen täytyy vielä pestä käymisastiat ja muut vermeet. Pullotuspäivä on hyvin pitkälti pesemistä ja desinfioimista. Jossain vaiheessa pullotuspäivänä iskee yleensä valtava turhautumisen tunne. Etenkin pullojen ja lapon(!) desinfiointi alkaa puuduttamaan jossain vaiheessa. Desinfiointi on vain välttämätöntä näissä puuhissa, eikä siinä hommassa kannata vetää mutkia suoriksi.

Käytän Melkkon desinfiointiainetta, joka on helposti saatavilla esimerkiksi Prismoista. Tiedän, että Star San olisi parempi vaihtoehto desinfiointiin, sillä sitä ainetta ei tarvitse huuhdella vedellä pois. Ylimääräinen vesihuuhtelu tekee kieltämättä desinfioinnista työläämpää.

Jollekin toiselle pullotuspäivän touhu on helpompaa. Monella on tosiaan desinfiointimenetelmät toisenlaisia kuin itselläni, mikä itsessään saattaa helpottaa pullotustoimia huomattavasti. Jotkut kegittävät oluensa, jolloin pullottamista ei tarvitse miettiä ollenkaan.

Ajattelin tässä blogikirjoituksessa käydä läpi omat pullotuspäivän rutiinit sekä antaa joitakin vinkkejä. Kaikilla aloittelevilla kotiolutharrastajilla ei välttämättä ole Star Sania sekä useita käymispönttöjä käytössä, joten kerron miten homma hoituu myös ilman niitä.

Pullotuspäivä alkaa yleensä jälkikäymissokerin keittämisellä pienessä vesimäärässä. Jälkikäymissokerin tarkoituksena on siis tuottaa hiilihappo olueen. Samalla se nostaa oluen alkoholiprosenttia n. 0,4%. Jälkikäymissokerina voi käyttää panimosokeria, tavallista kidesokeria tai spraymallasta. Itse käytän yleensä panimosokeria, sillä se liukenee helposti veteen. Kiehauttamisen tarkoituksena on desinfioida sokeri mahdollisista pöpöistä. Sokeriliemen jäähdyttyä, kaadan sen desinfioituun hanalliseen käymisastiaan, joka on minulla pullotusastiana. Sen jälkeen lappoan oluen desinfioidulla lapolla pullotusastiaan sokeriliemen päälle. Aloittelevilla kotiolutharrastajilla ei välttämättä ole erillistä pullotusastiaa käytössä, joten jälkikäymissokeriliuoksen voi lisätä myös suoraan käymisastiaan. Sen jälkeen voi varovasti sekoitella olutta, jotta sokeriliemi jakautuu tasaisesti olueen. Sekoitus on siis tehtävä varovasti, ettei olut hapetu. Kaikenlainen oluella loiskuttelu on pullotusvaiheessa pidettävä ehdottomasti minimissä juuri hapettumisen vuoksi. Siksipä oluen siirtokin tehdään astiasta toiseen lapolla. Lappoamisen aikanakaan ei saisi kuulua mitään lorinoita.




Tämän jälkeen alkaa pullojen desinfiointi. Desinfioin pullot upottamalla ne hetkeksi desinfiointiaineella täytettyyn pesuvatiin, 2-3 pulloa kerrallaan. Annan niiden täyttyä aineella ja kaadan pullot tyhjäksi. Käyn kaikki pullot läpi tällä tapaa. Pulloihin jäävä desinfiointiaine saa siis vaikuttaa pulloissa sen aikaa, kun käyn kaikki pullot läpi. Tämän jälkeen huuhtelen pullot vedellä täyttämällä ne muutamaan kertaan. Jälleen kun olen käynyt kaikki pullot läpi, ravistelen vielä kaikista pulloista ylimääräiset vedet pois. Ikinä ei ole tullut vastaan pilaantunutta olutta, joten tämä tapa on ollut toimiva.




Seuraavaksi siirryn pullottamaan olutta. Pullotan olueni hanallisesta käymisastiasta hanaan liitettävän pullotuspään avulla. Olutta ei juurikaan mene hukkaan tällä tavalla. Lopussa joutuu kallistamaan käymisastiaa, jotta saa pari viimeistäkin pulloa täytettyä. Aiemmin pullotin olueni automaattilapon ja pullotuspään avulla. Suosittelen ehdottomasti automaattilappoa pullotukseen, jos käytössä on tällä hetkellä Melkkon punainen viinilappo. Automaattilapolla homma hoituu mukavan helposti ja oluen pilaantumisriski ei ole niin suuri kuin jos joutuu käynnistämään lappoamisen imemällä. Automaattilapolla lappoaminen pumpataan käyntiin muutamalla pumppausliikkeellä ja neste alkaa virtaamaan. Pullotuspää / pullotustikku on myös ehdoton apu pullotuksessa. Se on lappoon tai hanan päähän laitettava pullotusavustaja, jonka päässä on venttiili. Kun venttiilin pää osuu pullon pohjaan, olut alkaa virtaamaan pulloon. Kun venttiili on vapaassa asennossa eikä kosketa pullon pohjaa, oluen virtaus pysähtyy. Näin voi helposti kontrolloida pullojen täyttöä.




Pullojen korkituksen hoidan vanhalla 90 -luvulta peräisin olevalta korkituslaitteella. Korkit on tietysti desinfioitu myös. Olen huomannut että amerikkalaiset 355ml olutpullot ovat sen verran ohkaista lasia, että tuo kyseinen korkituslaite hajottaa helposti ne pullot. Suomalaisissa ja muun maalaisissa pulloissa ei ole ollut mitään ongelmaa.




Korkituksen jälkeen olut saa olla rauhassa huoneenlämmössä valolta suojattuna parisen viikkoa. Sen jälkeen oluen voi siirtää kylmään kypsymään. Voi niiden antaa olla huoneenlämmössäkin kypsymässä, mutta ennen oluen nauttimista olisi syytä antaa kotioluen olla pari vuorokautta jääkaapissa jotta hiiva varmasti laskeutuu pullon pohjalle. Ja kotioluthan säilytetään aina pystyasennossa.

Kärsivällisyys voi välillä olla koetuksella näissä kotioluthommissa. Kun olutta alkaa olla useampi satsi tehtynä, niin huomaa että aika on todellakin oluen kaveri monessakin suhteessa. Tämän postauksen kuvissa pullotin tekemäni suklaaoluen, jonka annoin olla kolme viikkoa ensin käymisastiassa ja nyt pullot saavat olla rauhassa huoneenlämmössä parisen viikkoa. Ekaa olutsatsia tehdessäni en olisi millään malttanut odottaa näin kauan. Silloin taisin pullottaa oluen heti kun vesilukko lopetti pulputtamisensa ja huoneenlämmössä olut sai jälkikäydä ainoastaan viikon. Itse pullotan yleensä 2-3 viikon käymisen jälkeen, mutta kyllähän oluen voi pullottaa jo viikonkin käymisen jälkeen. Täytyy vain varmistaa että vesilukko ei enää pulputa ja käyminen on loppunut. Muutoin voi olla tiedossa räjähtäviä pulloja, kun käyminen jatkuu vielä pulloissakin. Yksi viikko huoneenlämmössä voi riittää myös jälkikäymisajaksi eli hiilihappojen tuottamiseen olueen. Minimit ovat siis mielestäni 1 viikko käymisastiassa ennen pullotusta ja 1 viikko pullot huoneenlämmössä ennen siirtoa kylmään. Olut on yleensä kypsynyt 1-2kk kuluttua pullotuksesta.








4 kommenttia :

  1. Hei sain juuri pullotettua ensimmäisen olut eräni ja lapotessa olut pääsi hapettumaan aika paljonkin. Tuoko hapettuminen radikaaleja makumuutoksia olueen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ouh, mitä tapahtui?

      Hapettuminen voi aiheuttaa olueen epämiellyttäviä makuja, pahvia, paperia yms, vanhan oluen makua. Hapettuneesta oluesta tulee nopeammin vanhan/tunkkaisen makuinen. Oman kokemuksen mukaan aika paljon saa kyllä loiskutella, että oluen saa hapettumaan. Kotiolutta tehdessä olut joutuu joka tapauksessa hapen kanssa tekemisiin, mutta se koitetaan pitää minimissä, jotta oluesta tulisi mahdollisimman hyvää maultaan ja säilyvyydeltään.

      Poista
    2. Lapotessa lorisi aika paljon. En sillon vielä tienny tästä hapettumisesta ja en viittiny laskee lappoa kunnolla ämpäriin ku olin koskenu siihen paljain käsin 😬

      Poista
    3. Noh, toivotaan ettei hapettunut liikaa. Aika sen sitten näyttää.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...