Olin jo unohtanut miten "ihanaa" onkaan oluen pullotus. Tai ei se pullotus, vaan ennemminkin pullojen desinfiointi ja se veden kanssa läträäminen. Koko touhu vie aikaa useamman tunnin, eikä mielialaa paljon nostata se, että tässä vaiheessa voi ainoastaan mokata. Ja vaikka kaikki sujuisi oppikirjojen mukaan äärimmäisen huolellisesti toimien, ei silti voi olla varma menikö kaikki putkeen vai ei.
Huuhtelen kaikki pullot aina juomisen jälkeen kolmeen kertaan, jotta ne olisivat desinfiointia vaille valmiita pullotuksen alkaessa. Tällä kertaa kävin kuitenkin kaikki pullot vielä läpi pulloharjan ja fairyn kera, sillä huomasin joidenkin pullojen sisäreunoilla olevan jotain outoja partikkeleita. Ne näkyivät valoa vasten katsottaessa. Hiivaa kenties? Pulloharjakäsittely auttoi pääsemään niistä eroon. Desinfiointiaineella suoritin vielä viimeisen voitelun. Pullot olivat ainakin putipuhtaita!
 |
| Pullotussälää |
Olut oli käymisastiassa 12 vuorokautta. Kuivahumalointia kesti viisi päivää. Käymisastian kannen alta paljastui melkoisen hiivainen näkymä ja tuoksu. Hieman alkoi epäilyttää onkohan kaikki kunnossa. Tässä vaiheessa hiivan pitääkin tietysti jonkin verran haista, mutta verrattuna aiempiin oluisiin, tämä oli selkeästi epämiellyttävimmän tuoksuinen. Hiivana käytin Brewferm TOP ale -hiivaa 6 grammaa 10:een litraan vierrettä. Ärhäkkää tavaraa ilmeisesti. Maistoin olutta, eikä maussa sinänsä ollut mitään pilaantumisen merkkejä, mutta ei se kovin hyvääkään ollut. Maistoin kylläkin olutta aivan käymisastian pinnalta, joka oli todella hiivainen. Kuivahumalapussukka kellui nyt vierteen pinnalla, kun taas laittaessani pussukan käymisastiaan, pussukka valahti astian pohjalle. Paisuessaan pelletit näköjään jäävät kellumaan vierteen pinnalle, ellei pussissa ole mitään painoa mukana.
 |
| Tuttu näky keittössä |
Mittasin ominaispainon, ja yllätys oli suuri. Mittari näytti lukemaa 1.006. Lämpötilakorjauksen jälkeen oikea lukema on 1.007. Olut kävi siis todella kuivaksi. Mäskäyslämpötila oli alhainen, joten käymiskelpoisia sokereita irtosi huomattavan paljon. En kuitenkaan osannut odottaa ihan noin alhaisia lukemia. Aiemmissa (uute)oluissa FG on ollut 1.010 ja 1.012, ja odottelin nyt vastaavia lukemia. Tästä oluesta tulee näemmä rungoltaan ohut ja myös melko alkoholipitoinen olut. Lopullinen ABV tulee olemaan 6,4%. Hupsista, ei kyllä aivan sitä mihin tähdättiin. No, ainakin on täysmallasolutta. Toivottavasti tulisi edes juotavaa. Juovuttavaa nyt ainakin. Aina se pilaantumisen pelko on myös olemassa. Olutta oli kymmenen litraa käymisastiassa, ja pulloihin päätyi yhdeksän litraa.
 |
| Jaa, tästäkö olutta? |
Jälkikäymissokerit (n. 60g panimosokeria) keitin tällä kertaa kahdessa desilitrassa vettä, ja sitten annoin sokeriliemen jäähtyä huoneenlämpöön. Siirsin liemen pullotusastiaan ja lapotin oluen sen päälle. Sekoitin olutta vielä kevyesti, jotta sokeri sekoittuisi tasaisesti koko määrään. Pullotus sujui ilman suurempaa häslinkiä. Pullotuksen jälkeen nuuhkaisin muutamaa pulloa ja totesin hiivaisuuden olevan selkeästi vähäisempää. Humalan aromia tuntui olevan ihan hienoisesti. Ehkä pienoinen mäntyinen vivahde tuoksussa. Tai sitten vain kuvittelin. Edellisen oluen kohdalla humalan aromi oli paljon selkeämpi. Pullotin yhden oluen läpinäkyvään pulloon, jotta voisin tarkkailla oluen väriä ja sameutta.
 |
| Kiva väri, jos ei muuta |
Ai, niin. Korkitusvaiheessa muutama amerikkalainen 355 ml pullo sanoi kräts. Aiemmin eivät pullot ole hajoilleet korkitusvaiheessa. Korkituslaite on ainakin 15 vuotta vanha, mutta ollut vähällä käytöllä. Ihan huvin vuoksi testasin ominaispainon rikkoutuneen pullon sisällöstä, jotta saisin selville onko jälkikäymissokeri sekoittunut kunnolla olueen. Mittari näytti 1.010. Kolmen - neljän yksikön lisäys alkuperäiseen arvoon tarkoittaa n. 0,4 prosentin alkoholipitoisuutta ja normaaleja hiilihappoja. Ihan hyvä siis.
Viikon päästä ollaan taas hieman viisaampia tämän oluen kanssa, kun olutta maistellaan ensimmäisen kerran. Nyt oikeasti jännittää mitä tästä tulee, vai tuleeko mitään.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti