Centennial IPA vs. Centennial APA

Päätin tehdä rinnakkaisvertailun oman kotioluen ja kaupallisen tuotteen välillä. Founders Centennial IPA, jonka olen tässä blogissa jo kertaalleen arvostellut, sai nyt luvan toimia kaupallisena oluena. Oma olueni on siis pussimäskäämällä valmistettu Centennial Pale Ale. Kumpikin olut on siis humaloitu Centennial -humalalla, joten rinnakkainmaistelun tarkoituksena on lähinnä vertailla humalointia ja niiden samankaltaisuutta. Kotiolut on pullotettu 10.4.2014, joten se alkaa olla parin kuukauden iässä. IPA on puolisen vuotta vanha. IPAt ja APAt olisi syytä juoda mahdollisimman tuoreena.

Centennial IPA:

ABV: 7,2%
Katkero: 65 IBU
Väri: 37 EBC

Centennial Pale Ale:
ABV: 6,4%
Katkero: 33 IBU
Väri: 19 EBC

Täytyy heti alkuun sanoa, että nyt on epäreilut jaot. :D Nämä kaksi olutta painivat aivan eri sarjoissa. En edes yritä väittää että itse ensimmäistä kertaa pussimäskäämällä (ja sähläämällä) valmistettu olueni olisi parempaa kuin loistavan amerikkalaispanimon laatu-ipa. Tämän tulkinnan osasin tehdä jo ennakkoon, kun kumpaakin olutta on tullut aikaisemmin maisteltua. Vertaileminen on kuitenkin hauskaa ja se voi tuoda oluesta uusia piirteitä esiin. Kaikkein hienointa tässä kuitenkin on se, että ylipäätään voi verrata kotitekoista olutta kaupalliseen vastineeseen, joka on valmistettu tarkkojen laatukriteereiden vallitessa. Oma panolaitteisto ja laatukriteerit eivät ehkä ole vielä aivan samalla tasolla, mutta olutta valmistuu siinäkin tapauksessa.

Aloitetaan ulkonäöstä. Osittain pullokäymisestä johtuva vaahdon runsaus näkyy omassa oluessani. En kerinnyt kaatamaan koko pullollista lasiin, ennen kuin lasi oli täynnä vaahtoa. Foundersin olueen olisi saanut isommankin vaahdon ronskimmalla kaadolla, mutta tällä kertaa meni näin. Pidän kummankin oluen ulkonäöstä erittäin paljon. Oluet ovat kirkkaudeltaan samaa tasoa, vaikka sitä ei tästä kuvasta oikein näe. Oma olut on kirkastunut ajan myötä, vaikka en käyttänyt mitään vierteenkirkastusaineitta keiton aikana. IPA:n väri on tummempi, joten siinä on tuhdimmin mallasta, ja onhan siinä tuhdimmin humalaakin.

Tuoksusta käy ilmi oman olueni vaatimattomuus. Foundersin IPA tuoksuu voimakkaasti havuiselle, kukkaiselle ja pihkaiselle. Tuoksussa on myös jokin sellainen terävyys, josta tulee mieleen salmiakki. Tässä oluessa on varmaankin runsas kuivahumalointi. Kuvailin oman olueni tuoksua kuukausi sitten hedelmäisen humalaiseksi. Tuo hedelmäisyys johtuu varmaankin hiivasta. Nyt huomaan että hedelmäisyys on täysin väärä termi näiden oluiden kohdalla, sillä kumpikaan näistä Centennial -oluista ei ole hedelmäinen tuoksultaan tai maultaan. Oma olueni tuoksuu lämmettyä hyvälle; makealle ja pihkaiselle. Makeus johtuu karamellimaltaasta ja pihkaisuus tulee humalasta. Tykkään kyllä tästä tuoksusta, mutta verrokkiolut on aivan toista maata. Lyhyesti sanottuna IPAssa tuoksu on terävämpi ja runsaampi, kun taas kotioluessa pehmeämpi ja vaisumpi. Nyt kotioluen tuoksusta erottaa myös pienen hiivaisuuden.

Suutuntumassa huomaa heti selvän eron IPA:n hyväksi. Se on paksumpaa ja täyteläisempää. Maku noudattelee samaa linjaa kuin tuoksu. Founders on kaikenkaikkiaan paljon tuhdimman makuinen ja katkerot iskevät aivan eri tavalla. Sehän oli toki tiedossa. Aivan eri tason oluista siis kyse. Founders Centennial IPA on ehdottomasti paremman makuinen olut, mutta kyllä tässä voi olla ihan ylpeä omasta tuotoksesta kaikkine puutteineen.

Kun testataan, niin testataan myös kunnolla!

Sellainen fiilis tästä jäi, että oman oluen heikkoudet tulivat nyt selkeämmin esiin vertailussa laatuoluen kanssa. Ilman vertailua oma olut olisi kyllä saanut enemmän kehuja. Olisi ehkä pitänyt ottaa vertailuun jokin miedompi olut. Sen voin suoralta kädeltä sanoa, että ennemmin juon tuota omaa oluttani kuin mitä tahansa kauppojen bulkkihyllyiltä löytyvää tavaraa. Ja saattaa oma olueni päihittää joitakin laadukkaampiakin oluita.

Centennial -humala siis soveltuu single hop -humalaksi, mutta sillä saa käytännössä olueen pihkaisuutta, mäntyisyyttä sekä greippimäisen katkeroinnin. Sitrusmaista tuoksua tai hedelmäisyyttä ei tästä humalasta irtoa. Ehkä sen ainakin opin tästä yhden humalan käytöstä, että humalaprofiili on yksipuolinen. Itse jäin kaipaamaan sitä hedelmäistä makua, mitä monissa näiden tyylien oluissa on. Yhdistelemällä humalia saa sitten monipuolisuutta ja sitä hedelmäisyyttäkin olueen. Nyt kuitenkin tiedän aika hyvin mitä Centennial antaa oluelle ja varmasti tulen käyttämään sitä jatkossakin. Tuskin kuitenkaan enää singlehoppaan Centennialin kanssa.

Centennial = pihkaa ja havumetsää, ei hedelmää.