torstai 29. toukokuuta 2014

Portterin ensimaisto

Portterin pullotuksesta on nyt kulunut 8 vuorokautta, ja on aika maistella olutta ensimmäisen kerran. Oluenvalmistuksen yksi jännimmistä hetkistä on siis käsillä. Tai sanotaan suoraan: jännin. Tässä vaiheessa vihdoin ja viimein saa selvyyden siitä onko olut kunnossa ja onko hiilihappoja muodostunut. Tämän ensimaiston pitäisi taas antaa suuntaa sille minkälainen oluen lopullinen maku tulee olemaan. Oluen valmistus sujui hyvin, joten olen luottavainen ensimmäisen maistelun suhteen. Kaiken pitäisi ainakin olla kunnossa.

Portteri kaatumassa iloisesti lasiin
Laitoin muutaman pullon jääkaappiin viikon jälkikäymisen jälkeen. Ajattelin pitää loppuja pulloja taas pari viikkoa huoneenlämmössä ennen siirtoa kylmään kypsymään.

Pullo aukeaa sihahtaen, mikä on tietysti huojentavaa. Hiilihappoja on siis muodostunut, vaikken laittanut kovinkaan paljon jälkikäymissokeria. Vaahtoa muodostuu jonkin verran, mutta se katoaa hetken päästä olemattomiin. Kokemuksesta tiedän, että kypsyminen tulee edistämään myös vaahdon pysyvyyttä. Tosin eipä näissä uutteissa välttämättä tuo vaahto ole muutenkaan kovin pysyvä, vaikka täysmallasolutta tämäkin on.

Olut tuoksuu aluksi hieman hiivaiselta, mutta hiivaisuus väistyy nopeasti ja taustalta työntyy paahteisuus esiin. Vasta viikko aikaa pullotuksesta ja nämä kotioluet tuppaavat tässä vaiheessa haisemaan vähän hiivaiselle. Kypsyttely tekee ihmeitä sillekin asialle.

Maku on aika hyvä jo tässä vaiheessa. Kyllä tämän porteriksi tai stoutiksi tunnistaisi, jos sokkona pitäisi maistella. Jo alkumaku on heti hieman paahteinen ja jälkimaussa paahteisuuden viimeistään huomaa. Ei mitenkään hirveän tuhti maku, mutta ihan hyvä kuitenkin. Hiilihappoja on mielestäni juuri sopivasti, ei liikaa, eikä liian vähän. Oluen lämmetessä tuoksusta irtoaa yllättäen myös kinuskia. En nyt ala vielä tekemään johtopäätöksiä siitä, mistä tuo kinuski johtuu. Oluen tuoksu ja maku tulevat tästä vielä muuttumaan. Toinen valmistamani olut (Avant-garde bitter) tuoksui myös todella toffeiselta vielä pari viikkoa pullotuksen jälkeen, mutta se tuoksu hävisi lopulta kokonaan. Taisi olla hiivan metkuja.

Tuo toinen olut on muuten sellainen, josta en ole aivan varma pidänkö sitä täysin onnistuneena vai en. Muut kyllä tuntuvat ihan tykkäävän siitä, mutta itse olen vähän kahden vaiheilla. Ainakin se on paljon katkerampi kuin kuvittelin. Kyllä se juotua kuitenkin tulee. Nou hätä.

Tämä portteri on siis neljäs valmistamani kotiolut. Jos tätä makua pitäisi johonkin verrata, niin mielestäni maku muistuttaa hieman Mallaskosken Kuohu Valioluokka Stout -olutta. Täytyy varmaan testata niitä rinnakkain, kunhan tämä tästä kypsyy.

Lähiaikoina olisi tarkoituksena myös testata rinnakkain Foundersin Centennial IPAa sekä itsetehtyä Centennial APAa. Lähinnä tuoksun suhteen. Maku tuossa IPAssa on kaikin puolin tuhdimpi.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...